Helppoo,iisii,kivaa ja rentoo

Heipähei! Pääsiäisloman viimeisiä hetkiä viedään ja tulinkin nopsaan päivittelemään viikonlopun kuulumisia ennen lähtövalmisteluiden jatkamista. Mulla olikin varmaan koko Aussiajan ohjelmattomimmat & helpoimmat neljä päivää, sillä Lachie oli isällään perjantaista ja Jazz sunnuntaista lähtien. Mun päivät on siis kuluneet mukavan leppoisasti, oon koittanut lueskella mahdollisimman paljon, päässyt reenaamaan hyvin omassa rauhassa ja elänyt muutenkin rennon aikatauluttomasti, kelpaa! Mitään kummempia ei siis viime päivinä tapahtunut, en oikeastaan poistunut kotoa lauantaina kirjasto/kauppareissua, salia ja juoksulenkkejä lukuun ottamatta ollenkaan. Päivät on silti menny vauhdilla ohi, ei mitään tylsistymiskuolemaa havaittavissa!
Huomenna tosiaan lähdetään lomalle Rottnest Islandille ja tullaan perjantaina takaisin. Edellisessä postauksessa höpisinkin Rotosta vähän enemmän, mutta tosiaan odotan ulkona liikkumista ja hieman erilaista viikkoa innolla! Päätin myös jättää koneen pois matkasta, joten postauksia ei sieltä tule. Koitan kuitenkin päästä heti perjantaina/lauantaina päivittelemään reissukuulumisia, toivottavasti hyvän quokkaselfien kanssa.
Hyvää myöhäistä pääsiäistä ja tulevaa viikkoa kaikille!
Ps. TJ24

Arkea ja auringonlaskuja

Heippa ja hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä kirjoitellaan hyvissä tunnelmissa, takana on kivan rento (loma)perjantai ja aamulla saa nukkua niin pitkään kuin hyvittaa. Täälläkin tosiaan vietetään pidennettyä viikonloppua, sillä tänään ja maanantaina on public holiday. Edessä on oikea lomaputki, sillä tiistaina hypätään lauttaan ja suhautetaan Rottnes Islandille muutamaksi päiväksi lomailemaan, oon aika innoissani! Rottona tunnettu saari sijaitsee 20km päässä Fremantlesta eli ei tässä kuitenkaan kovin kauaksi lähdetä. Paikka on hyvin suosittu matkailukohde, yleisin tapa taitaa tosin olla päiväreissu, jonka aikana pyöräillään ympäri saarta. Paikan luonto on kuuleman (ja kuvien) mukaan uskomattoman hienoa ja se on myös yksi harvoista maailman kolkista, joissa voi nähdä villin quokan hyppelemässä! Rottnestin vierailuun kuuluu siis luultavasti pyöräilyä, quokkien ihmettelyä, snorklausta ja ulkona olemista. Näiden lisäksi päivien ohjelmaan mahtuu myös pääsykokeisiin lukemista, sillä juuri tällä viikolla on startannut meikäläisen opiskelu kohti toukokuun koitoksia. Tästäkin syystä siis on jäänyt postausten kirjoittelu, tosin eipä tuota yksin voi syyttää sillä ei näitä postauksia ennen luku-urakan alkuakaan liian tiuhaan tahtiin ole ilmestynyt :-D

Kuluneeseen viikkoon on siis mahtunut töiden lisäksi paljon lukemista, hyviä reenejä, uimista, kauniita auringonlaskuja ja värittämistä. Ilmeisesti mitään sen suurempia tapahtumia ei ole ollut, sillä hetken tässä pähkäiltyäni en keksi mitään sen erikoisempaa päivää viime viikolta! Säiden puolesta täällä on alkanut viilenemään ja jalkaan voi jo ajatella kiskovansa muitakin housuja kuin shortsit. Ei nyt kuitenkaan kylmyydestä voi puhua, sellaiset 25-28 astetta on kuitenkin. Poikkeuksellista on ollut pilvisyys ja tänään jopa satoi sekä ukkosti hetken! Säikähdin ihan salaman valaistessa koko taivaan hahha. Nyt vaan sormet ristiin, että aamulla ilma olisi raikas ja pyykit kuivia!

Ihan normiarkea täällä siis edelleen elellään, päivä kerrallaan. Nyt tosin lasken jo ihan innoissaan viikkoja, kohta jo päiviä, reissaamisen alkuun. Koko työ alkaa hieman jo puuduttamaan, että sinänsä tulee kyllä oikeaan saumaan nämä erikoisemmat ja helpommat päivät. Ei tämä mitään kamalaa arkea ole, en sillä, vaan alkaa tuntua tylsältä ja päivästä toiseen tallustamiselta. Ja reissusta kotiuduttuamme onkin vain pieni hetki ennen Heidin lähtöä reissuun, Tuulin saapumista ja viimeisiä viikkoja! En tosiaan olekaan tainnut mainita sitä vielä täällä blogissa, mutta saan tänne mun kaverin Tuulin vieraaksi muutaman viikon päästä. Tosi kivaa päästä oleman turistioppaana hänelle Perthissä, mulla on jo monia hyviä suunnitelmia niiden päivien ajaksi, toivottavasti saadaan kaikki myös toteutukseen.
Viikonlopulle mulla onkin suunnitelmat avoinna eli niitä ei ole. Huomenna aion kuitenkin nukkua niin myöhään kuin huvittaa (toivottavasti pidempään kuin tänään, sillä heräsin ilman herätyskelloa 7.05....), käydä heittelemässä kuntopalloa (♥♥♥♥) ja tietysti lukea mahdollisimman paljon. Koitan nyt pänttäillä niin paljon kuin pystyn ettei sitten reissatessa tarvisi niin paljon stressailla asiasta.

1 month to go

Heippahei! Täällä päässä on taas vietetty kiireistä viikkoa ja viikonloppua eikä konetta ole tullut avattua useampaan päivään. Ihan hyvä vaan, mielummin sitä menee ja kokee kuin istuu koneella netflixin kanssa päivät pitkät. Mutta niin, takaisin viime viikkoon ja sen meininkeihin! Päivät hurahtivat jotenkin ekstranopeaa ohi, johtuisiko kenties Amandan ja Miran lähestyvästä lähdöstä. Tiistaina illalla sain tytöt leffakamuiksi tänne meille ja tehtiinkin historiaa eikä syöty mitään terveellistä tai epäterveellistä koko iltana!! Homman kääntöpuoli on se, ettei Mira päässytkään maistelemaan meidän pitkäaikaisen kehittelyn tuloksena syntynyttä superprotskupannari-reseptiä ollenkaan, harmi. 

Keskiviikon pääteema olikin finnish dinner! Luvattiin jo heti alkuaikoina molempien hostperheille, että kokkaillaan kunnon suomidinneri jälkkäreineen kaikkineen joku kaunis päivä ja nyt, tyttöjen viimeisenä iltana perheessä, saatiin se vihdoin ja viimein aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Menu koostui makaronilaatikosta ja porkkanalaatikosta, jälkkäriksi pyöräytettiin mustikkapiirakkaa vanilijajätskillä ja kyytipojaksi glögiä. Ja parasta oli, kun kaikki oikeasti tykkäsivät, lapsetkin ottivat lisää! Harmi vain, kun Heidi joutui olemaan töissä eikä siis päässyt mukaan. Vietiin kuitenkin pieneksi lohdutukseksi palanen mustikkapiirakkaa, kyllä näytti hänellekin kelpaavan. 

Torstai, tyttöjen lähtöpäivä, sujuikin pakkailutunnelmissa. Vietin melkein koko lasten koulussaoloajan Amandalla, pistettiin kamoja kasaan ja tuskailtiin tavaramäärien kanssa. Katseltiin Amandan hostisän kanssa hirvivideoita (ja hän oli ihan hämmentynyt koko jutusta! Etukäteen hän ei ollut varma edes miltä hirvi näyttää, luuli Suomen metsien olevan Sydneyn kaltaisia ja koko metsästystyylikin oli hieman hakusessa. Pääsin siis hieman selittelemään homman kulkua!) ja pompittiin lasten kanssa trampoliinilla. Oli tosi hauskaa mutta samalla haikeaa, vaikka tiesinkin näkeväni tyttöjä vielä viikonloppuna.

Viikonlopulle luodut suunnitelmat meni yllättäen uusiksi, tarkoitukseni oli nimittäin olla hostelleissa yötä Fremantle-Perth-akselilla. Päädyin kuitenkin matkaamaan kaikkina öinä myöhään kohti kotia nukkumaan, säästimpä ainakin muutaman pennin pyörylän! Perjantai-ilta meni Lauran ja Vallun kanssa Freossa, käytiin ensin dinnerillä ja loppuaika menikin hostellissa hengaillessa ja kamoja pakkaillessa. Oli kiva ilta, muisteltiin kaikkia hyviä Reisjärvi-juttuja (aika kultaa muistot hehhe) ja pistettiin hieman vaatteita kiertoon. 

Lauantai alkoi liian aikaisin, en taaskaan osannut nukkua myöhempään vaikka olisin saanut ja voinut. Reenailemaan siis! Pikatreenin jälkeen ruokaa masuun, kamat kasaan, tyttö edustuskuntoon ja kohti Perthiä. Matkalta mukaan hyppäsivät reppureissaajaystäväni, joiden kanssa sitten jatkettiin viimeistä kertaa kohti ikeaa. Alkaa jo hävettämään, kuinka usein siellä on tullut käytyä mutta onhan se halpaa! Kymmenellä dollarilla saat ison annoksen (annoskoko tosin riippuu tiskin takana olevasta tyypistä.....)hyvää perusruokaa helposti ja nopeasti, ihan hyvä diili. Ruotsalaisjätti tarjoilee myös porkkanakakkua, ehdoton plussa. Sieltä matkattiin tekemään pikaiset perustavaraostokset toiseen Ruotsalaiskauppaan eli tuttuun ja turvalliseen henkkamaukkaan, tässäkin hinta ja helppous vievät voiton. Silloin kaupat alkoivatkin onneksi sulkeutua, rahapussin nyörit kiittää. Lähdettiin matkaamaan takaisin tyttöjen hostellille eli rotankoloon. Poikkeuksena alkupäivän kuvioon halpa ei tässä tapauksessa ollut hyvä, plussaa tuli vain ihan hyvästä ja tyhjästä huoneesta. Hengissä sieltä kuitenkin selvittiin, repussa lisää kokemuksia ja ehkä pari salamatkustajatorakkaa hehhe. 

Eilinen sunnuntai oli kyllä taas tekemistä täynnä, eikä takana olleet kuuden tunnin yöunet auttaneet asiaa missään määrin. Taisi jäädä mainitsematta, mutta perjantaina ja lauanataina oli ihanan  viileää ja raikasta kiitos sateen! Täällähän tosiaan sataa ehkä kerran kuussa, joten oli aivan luksusta juosta raikkaassa ulkoilmassa pitkähihainen päällä!! Reenivaatevarasto laajenee, kun enää ei ahdista ajatus pitkistä hihoista ja housuista. Mutta parin päivän mukavat farkkusäät loppuivat eiliseen ja hiki lensi taas koko päivän. Pyörittiin muutama tunti Pätskyn kanssa täällä koti-Mandurahissa järjestettävillä Crabfesteillä eli rapufestareilla! Ei mitään tietoa, mistä kyseinen nimi tulee sillä rapusia ei näkynyt mutta muuten oli oikein kivaa. Tapahtuma oli yllättävän iso, en osannut odottaa niin monia esittelytelttoja ja niin suurta väkimäärää. Säällä tietysti oli vaikutusta asiaan, molempina päivinä ollut tapahtuma oli ollut hiljaisempi lauantaina. Nautittiin lounasta, vietettiin ainakin puoli tuntia karkkikaupan valikoimaa tutkien, maisteltiin kookosjätskiä ja kuunneltiin musiikkia. Pian mun olikin aika siirtyä ratin taakse lapsia kuskailemaan, Heidin ollessa festareilla työn merkeissä mun apua tarvittiin. Ja eilen se ei oikeastaan edes haitannut, oltiin kaikki poikkeuksellisen hyvällä tuulella (edes temppuileva puhelin ei saanut mua huonolle fiilikselle!) ettei riitojakaan tarvinnut kuunnella. Kuskailujen välissä ehdin piipahtamaan paikallisen Gigantin lopetusmyynnissä, tein hyviä löytöjä ja maksoin niistä pilkkahinnan. Festareiden loputtua pistettiin porukalla kamat kasaan ja sitten pääsinkin jatkamaan matkaani kohti juna-asemaa ja Perthiä. 

Ilta menikin Perthin öistä skylineä ihaillen, tyttöjä odotellessa napsin pari kuvaa CBD:n alueelta (CBD= central business district eli keskusta) ja sen jälkeen suunnattiinkin Intialaiseen syömään. Ruoka oli hyvää, mun makuhermoille edelleen hieman tulista mutta seuralaisille kelpasi oikein hyvin. Höpöteltiin terassilla paikan sulkemiseen asti, minkä jälkeen käveltiin hieman Elizabeth Quayta ympäri, ihailtiin ja ihmeteltiin satoja valkoisissa juhlivia ihmisiä ja muisteltiin parhaita lapsuusjuttuja. Sitten olikin jo aika halata viimeisen kerran pitkään aikaan, tirauttaa pari kyyneltä ja toivottaa hyvää matkaa. Eihän sitä vielä kunnolla tajua ettei Ama enää olekaan täällä mun kanssa, onneksi kuitenkin on netti keksitty niin eiköhän mekin saada pidettyä yhteyttä. Täytyy kyllä sanoa, että en voisi olla onnellisempi siitä, että oon saanut jakaa tän koko kokemuksen just hänen kanssaan! ♥

Viikonloppukuulumisia ja ruokamietteitä

Heippa kaikille, täällä viettelen mukavaa tiistaipäivää massu täynnä hyvää ruokaa. Tänään onkin ollut mietintämyssy tiukasti päässä, sillä eksyin lukemaan muutamia ruokajuttuja erityisesti sokerista (jos kiinnostaa niin tästä löytyy yksi paljon ajatuksia herättänyt teksti, kommenteissa linkkejä muihinkin hyviin juttuihin). Suomessa ollessa olen kyllä tiedostanut, että sokeria lisätään vähän kaikkeen ja sitä tulee nautittua joka ikinen päivä vaikkei karkkihyllyllä kävisikään. Jogurtit, myslit, patukat, mehut ja valmisruoat, niistä kunnon herkuista nyt puhumattakaan. Sitä on siis ihan kaikkialla ja uskomattomat määrät! Täällä ollessa siihen on tullut kiinnitettyä vielä enemmän huomiota, sillä oon päässyt itse tekemään useita ostoskertoja ja uusien tuotteiden tuoteselosteita on mielenkiintoista tutkia. Kaikki tuotteet mainostetaan terveellisinä, ei lisäaineita eikä elintarvikevärejä -> täydellistä evästä lasten lounasboksiin! Mutta tuoteselosteena on jos ei heti ensimmäisenä niin vähintään toisena lisätty sokeria. Ja tätä lapset syövät joka ikinen päivä koulussa, kymmeniä erilaisia eväspatukoita, pieniä pusseja täynnä hedelmäpaloja (joissa hedelmäsokeria ja lisättyä sokeria...), leipää (joissa niissäkin usein makeutusta) ja tietty maapähkinävoita päälle! Mulla on aivot vielä niin sekaisin kaikesta etten osaa prosessoida tietoa saatika kirjoittaa sitä tähän järkevästi, mutta pointtina on mun järkytys tästä ruokakulttuurista tässä perheessä ja yleisesti. Vitamiineja ja ravintolisiä löytyy kaikkeen makuun mutta se perusjuttu on niin hukassa kuin voi ikinä olla! Enkä tosiaan ole sitä mieltä että Aussit yksin olisi kamalien ruokailutottumusten maa, ihan yhtälailla sitä Suomessakin sokeria jokaiseen suupalaan koitetaan tunkea. Kaikista eniten tässä kuitenkin järkyttää se, että lapset totutetaan makeutukseen heti vaippaikäisestä lähtien, jogurtit ja myslit esimerkiksi ovat varmasti kaikille tuttuja välipaloja. Nimenomaan välipaloja, ruokaa eli terveellistä ravintoa vaikka oikeasti kuuluisivatkin ennemmin herkkuihin. Kyllähän kaikki tietää, että suklaassa on sokeria mutta eipä sitä kukaan välipalana syökään.

Mutta nyt siirryn jäsentelemään ajatuksiani pelkästään oman pääkoppani sisään, muuten postauksesta tulisi nälkävuottakin pidempi. Perjantaina tosiaan oli hieman poikkeuksellisempi päivä, sillä autoin Amandaa ja hänen hostperhettään vahtimalla heidän tyttöjään. Mulla oli Lachie matkassa hetken aikaa, mentiin koko porukalla uimaan jo hieman ennen tyttöjen uimakoulua ja jäätiin polskimaan vielä hetkeksi tunnin loputtua. Tämän jälkeen vein Lachien isälleen ja jatkettiin tyttöjen kanssa heille loppuillaksi. Lapsikatras lisääntyi vielä yhdellä, sillä toiselle tuli kaveri yökyläilemään. Muutama tunti meni oikein nopsasti, syötiin ja touhuilin keittiössä, nauroin heidän keskusteluilleen (he mm. pohtivat hyvin kauan Jeesuksen olemassaoloa), tanssittiin kuin hullut ja pidettiin hauskaa. Tottakai mukaan mahtui myös pari potkua nenään, muutama kyynel ja ikuiset riidat musiikista mutta noin pääpiirteissään kaikki meni hyvin! Amandan ja Miran tultua kotiin lösähdettiin sängylle katsomaan elokuvaa ennen kuin kurvasin kotiin nukkumaan.
Lauantaiaamu ja päivä menikin rauhallisissa tunnelmissa kotona, nukuin mukavat yöunet, treenailin ulkona, kokkailin ja katselin netflixiä, ihan perusjuttuja siis. Illalla pistettiinkin taas nassut ojennukseen, kimpsut ja kampsut kasaan ja junalla Perthiin! Lähdettiin näyttämään Miralle kaupungin yöelämään, oltiin yötä hostellissa ja tanssittiin livemusiikin tahdissa. Sunnuntaiaamuun herättiinkin poikkeuksellisen hyvien yöunien jälkeen ja lähdettiin matkaamaan kohti Scarborough beachia, elohopea kipusi nimittäin taas 40 asteen tuntumaan eli rantapäivä oli ainoa vaihtoehto. Haettiin lähicolesista ihanat aamupalaeväät, kyllä maistui kunnon täytetty sämpylä taivaalliselta kun sitä on viimeksi ikuisuuksia sitten syönyt. Pompittiin superisoissa aalloissa, kärvennyttiin superpolttavan auringon alla ja pelailtiin korttia jokunen tunti ennen poislähtöä. Matka vei jälleen kerran ikeaan, sillä Mira tarvitsi perusjuttuja kuten pyyhkeen reissausta varten. Tästä saatiin kuitenkin oikein hyvä syy käydä nauttimassa lihapullat vielä viimeisen kerran yhdessä, hyvästi ikeareissut tältä erää!

Eilen palattiin takaisin arkeen töiden muodossa, taksi jatkoi ajoaan ja pyykkikone lähti hurraamaan. Ystävämme arska jaksoi taas porottaa kunnolla joten päädyttiin lillumaan Amandan altaalle hetkeksi, ihanasti alkaa rusketus syventymään. Ilta lasten kanssa menikin yllättävän helposti, kummallakin oli hyvä päivä. Amanda ja Mira saapuivat vielä myöhemmin leffailemaan meille, tosin itsellä katsominen jäi vähän puolivaloilla suoritetuksi. Uniaikaa jäi taas liian vähän, joten tänään oli otettava sitä kiinni pienten päikkäreiden muodossa. Kävin myös tekemässä superin kinttutreenin salilla, niin hyvä fiilis! Nyt kello onkin jo puoli neljä ja saan poikkeuksellisesti istua vieläkin tässä koneella, sillä Heidi haki Lachien koulusta ja Jazzilla on joku kerho joten hänet pitää noutaa joskus viiden hujakoilla. Enemmän vapaata mulle, ei valituksia!
Eilen tapahtui vielä yksi ihana juttu, sillä Lachie sanoi mulle jotain niin symppistä että melkein piti pari kyyneltä tirauttaa. Hän siis ikävöi kovasti äitiään aina kun Heidi on töissä ja monesti tällöin ollaan puhuttu siitä kun mä olen täällä ja tietysti ikävöin omia vanhempianikin jne. Nyt ajettiin kaikessa rauhassa kotiin partiosta, kun hän yhtäkkiä sanoo "Mirva I’m so sorry that you don’t get to see your mom every day" (eli suomennettuna olen pahoillani kun et näe äitiäsi joka päivä). Vaikka välillä tuo poika ottaa kunnolla aivoon niin näinä hetkinä kadun joka ikistä ikinä päähäni eksynyttä pahaa ajatusta hänestä.

Surffausta ja chillailua

Niin vaan perjantai saapui tälläkin viikolla vaikka maanantaina se tuntuikin aika kaukaiselta. Takana on kiva viikko, tekemistä on ollut mutta myöskin paljon omaa aikaa ja rentoilua. Tiistaina nautittiin Amandan kanssa hyvästä säästä altaalla loikoillen, treenattiin Lachien reeneissä teeballia ja haettiin Mira lentokentältä. Mira on siis Amandan kaveri Suomesta ja he lähtevät pikaisen länsiaussilan tutkimisen jälkeen jatkamaan matkaansa kohti itärannikkoa. 

Keskiviikkona päästiinkin tekemäään jotain sikasiistiä, ohjelmassa oli nimittäin surffaamista! Yksi meidän paikallinen kaveri tarjoutui lainaamaan lautoja ja lähtemään "opettamaan" meille kyseistä hommaa joten sinnehän sitten mentiin. Ja se oli niiiin hauskaa! Jopa minä polskin menemään vaikka yleensä oon pahimman luokan nössö vesipetojen seurassa. En kyllä yrittänytkään seisoa laudan päällä, näin ensimmäisellä kerralla koitin vain päästä aallon mukaan. Ja ne kerrat, kun siinä onnistuin, oli aivan mahtavia! Ei edes haitannut vaikka sen jälkeen oli suu, silmät ja nenä täynnä suolavettä. Pitää päästä uudelleen, onneksi samainen kaveri lupasi että saadaan lainata lautoja toisenkin kerran. Surffailusta toivuttuani lähdin illalla vielä juoksemaan mukavan lenkin juuri auringonlaskun aikaan, ei ollut meren rannalla kirmaillessa maisemissa valittamista. 

Eilinen olikin superhelppo päivä, en oikeastaan tehnyt mitään. Toki hoidin perus työhommat, kävin salilla ja hääräilin täällä kotona mutta näiden lisäksi tuijottelin vain Netflixiä. Oli kyllä niin kiva vain olla ja löhötä, sai kunnolla rentouduttua päivällä kotonakin mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Samalla tuli myös nautittua muutama palanen suklaiden kuningasta, Fazerin sinistä. Ihana Miran rinkkaan oli mahtunut myös mulle levyllinen taivasta, olin aikas iloisesti yllättynyt. Sain myös maistaa Amalle tuotua ruisleipää, kuvailisin fiiliksiä sillä hetkellä sanalla happiness.

Nyt odottelenkin siivoojan tuloa, päästän hänet sisälle ja suuntaan itse salille. Iltapäivä täyttyykin uimisesta ja muksujen vahtimisesta, sitten suunnataankin viikonlopun viettoon!

ensimmäinen syysviikonloppu

Hyvää erittäin sunnuntaimaista maanantaita toivottelen täältä sängyn pohjalta. Rankka viikonloppu vei mehut ja tänään päikkärit ovat olleet useampaan otteeseen hyvin lähellä hyvistä yöunista huolimatta. Ei passaa kuitenkaan valittaa, oli taas kerran oikein mukavat kolme päivää! Perjantaina pakkasin taas puolet omaisuudestani pariin kassiin, joiden kanssa leiriydyin Amandalle viimeistä kertaa. Lähdettiin pienten perinteisten vaatekriisien jälkeen jatkamaan matkaa, ensin kurvailtiin hakemaan Laura ja sen jälkeen auton nokka kääntyikin kohti Rockinghamia ja keilailua. Ja olihan se hauskaa! Pelailtiin pari peliä (yllätin itseni taidoillani johdin ekaa loppumetreille saakka ja toisessa nappasin voiton wohoooo!) jonka jälkeen nälkä alkoi kurnimaan, ylläri. Hassusta ulkonäöstä huolimatta sushit upposivat alta aikayksikön, nykyään syömäpuikotkin pysyvät jotenkuten hanskassa joten senkään puolesta ei ehdi nälkäkuolemaa kokemaan. Massut pullollaan mentiin taas "kuokkimaan" yksiin kotipippaloihin ja siellähän sitten vierähtikin jokunen tunti! Tavattiin uusia ja vanhoja kavereita, tanssittiin kuin hullut, grillailtiin ja laulettiin kovaa sekä korkealta. Viimeisinä vieraina poistuttiin paikalta ja lähdettiin köröttelemään kohti kotia.

Lauantain pääteema oli PIZZA NIGHT! Herättiin liian aikaisin kympiltä ja pienen aamukoomailun sekä puurolautasen jälkeen käärittiin hihat ja ryhdyttiin pihahommiin! Siivoiltiin Amandan hostperheen terassia iltaa varten, heiluttiin rätit ja painepesurit kädessä hämähäkkejä vasten taistellen. Jokunen tunti myöhemmin piha näytti jo huomattavasti paremmalta ja päästiin palkinnoksi polskimaan hetkeksi altaaseen. Siinä se loppupäivä menikin auringosta nauttiessa ja altaaseen hypellessä, meinasi taas kerran tulla kiire ehtiä käymään kotona ja kaupassa ennen illan virallista alkua. Ehdittiin kuitenkin hyvin pistää pizzatäytteet ojennukseen, tekaisin hitiksi muodostuneen pavlovan, Laura loihti mulle ihanan lettikampauksen ja saatiin nassutkin kuntoon ennen vieraiden saapumista! Loppuillan ohjelmassa olikin ottaa rennosti, nauttia pala jos toinenkin uskomattoman hyvää pizzaa (heillä siis on kunnollinen pizzauuni, niin paljon parempaa kuin mikään raflapizza ikinä!) ja jutskailla tyttöjen kanssa. Amanda oli siis kutsunut muutaman kaverin meidän mukaan istumaan iltaa, sen lisäksi paikalla oli muutama hänen hostperheen kaveriperhe eli vilinää riitti! Lapset jaksoivat pyöräillä/juosta valehtelematta koko illan, oi kun saisi sen energiamäärän itsellenikin. Lopulta me nuoret mentiin ennen lapsia ja aikuisia nukkumaan, saatiin tästä hieman palautetta sitten sunnuntaina! :D Minkäs sille voi kun väsytti!

Sunnuntaina heräiltiin ilman herätyskelloa taas kerran liian aikaisin, miksi sitä ei osaa nukkua silloin kun saisi?! Hetki siinä pohdiskeltiin päivän ohjelmaa kunnes meidän mieliin piirtyi kuvat mahtavasta roadtripistä IKEAan ja tämähän lähdettiin toteuttamaan. Laura liittyi seuraan ja hypättiin tien päälle! IKEAsta matka jatkui Fremantleen, ensin käytiin kävelemässä rannalla ja myöhemmin päädyttiin sunnareille suosittuun pubiin. Jokunen hetki vietettiin terassilla hengaillen, ihmisiä katsellen ja kivasta fiiliksestä nauttien. Väsymys alkoi kuitenkin viedä meistä voimat, joten lähdettiin hyvissä ajoin kurvailemaan kotiin. Koitettiin vielä Amandan kanssa nautiskella leffasta mutta kumpikaan ei oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla kärryille, joten ei oikein kummoinen leffakokemus ollut se.

Tänään on ollutkin public holiday, eli lapset eivät menneet kouluun. Lachie vietti päivän isällään mutta Jazz oli täällä kotosalla. Sain nukkua aamusta vähän myöhempään (vähän yli kasiin!!), kävin tekemässä jalkatreenin ja auttelin Heidiä toimistohommissa. Päivä meni aika lunkisti ohi, en tehnyt mitään erikoista mutta kuitenkin jotain koko ajan. Puuhastelu oli kuitenkin niin rankkaa, että veikkaisin ettei nukkumattia tarvitse kauaa odotella! Olisi muutenkin hyvä mennä aikaisin unten maille, jaksaisi sitten hieman paremmin.
Ps. perheessä jäljellä enää kuusi viikkoa ja muutama päivä, u s k o m a t o n t a !!!!!

Botskiajelulla Mandurahissa

Kyllä tää Mandurah onkin nätti paikka, tuumivat Mirva ja Amanda eilen botskiajelulla ollessaan. Ollaan nyt kumpainenkin kutsuttu tätä kaupunkia kodiksi melkein puoli vuotta tajuamatta kunnolla yhtä paikan upeimmista ominaisuuksista, vettä. Siis joo, tokihan ollaan ihailtu kaunista merinäköalaa auringonlaskuineen ja upeine biitsipäivineen. Mutta täältä löytyy mun mielestä jopa vielä hienompia/erikoisempia juttuja, nimittäin kanaaleja!

Tiesin näiden kanaalien olemassaolosta jo Suomessa paikkaa googletellessani mutta jostakin syystä niiden tutkailu on jäänyt olemattomiin enkä ole sitä sen kummemmin edes ajatellut. Eilen kuitenkin lähdettiin reippaaksi tunniksi kruisailemaan ympäri Mandurahin satamaa ja kanaaleja, sillä sain Heiditä joululahjaksi lahjakortin kahdelle Dolphin cruisesille. Molemmat astuttiin alukseen hieman epäilevin fiiliksin, "mennään nyt kun kerran lahjakorttikin on" ja tultiin sieltä leveät dollarihymyt naamalla. Me nähtiin ihkaeläviä, luonnossa vapaina uiskentelevia delfiinejä!!! En varmaan koskaan unohda sitä näkyä kun kaksi suloisuutta hyppelee aalloissa ja leikkii veneen kanssa. Niin paljon parempaa kuin missään eläintarhassa ikinä! Delfiinien lisäksi meidän leuat sai loksahtamaan kanaalien varressa olevat talot, vai pitäisikö sanoa linnat. Jopa kymmenen miljoonan lomamökit olivat toinen toistaan upeampia ja suurempia, sen jälkeen normitalot tuntuivat aika pieniltä hökkeleiltä. Melkein jokaisessa oli edustalla paremman väen botskit parkissa, puutarhurit hommissa, uima-altaat etupihalla ja löytyipä sieltä jopa oma tenniskenttäkin erään talon pihasta. Koitettiin siinä sitten huudella josko sieltä löytyisi kivoja sinkkupoikia tai vaihtoehtoisesti aupairia tarvitsevia perheitä, ei tullut vastauksia. Ehkä se johtui tosiaan siitä, että ne olivat ihmisten loma-asuntoja ja keskiviikkopäivänä talon omistajat pysyvät kaupunkien vilinässä, viikonloppuna sitten tullaan tänne maalle rentoutumaan. 

Veneilyn lisäksi alkuviikko on hurahtanut töiden, kahvittelun, reenailujen ja yleisen hengailun parissa. Oon myös käyttänyt jokusen tunnin lukien ja kuunnellen Bettina Gräsbeckin blogia/vlogia, mahtavaa juttua! Tämän myötä on tullut pohdiskeltua paljon ruoka & treenijuttuja, mietittyä omia tapoja menneisyydessä ja nyt. Paljon uutta, hyvää ja hyödyllistä, on tarttunut matkaan, superhyvä fiilis sen suhteen! Sunnuntaita odotellen, silloin pamahtaa uusi vlogi eetteriin hehhe.

Eipä täällä siis mitään arkea kummempaa ole tapahtunut, perusviikko. Sellainen kuitenkin etten pistä yhtään pahakseni huomista perjantaita ja vapaata, ihanaa päästä Amandalle yökyläilemään ja juoruilemaan. Suunnitelmia ei vielä ole, saa nähdä mitä keksitään!