Eläimellistä menoa Byronissa

Helou! Pienen radiohiljaisuuden jälkeen koitan taas kasailla ajatuksia viime päivistä ja niiden ohjelmasta. Viimeksi kirjoittelin Noosassa, jossa olin neljä päivää sitten keskiviikkona. Nyt on jo sunnuntai, tällä hetkellä sijaintina on Brisbane ja välissä on vietetty kolme mahtavaa päivää kuuluisassa Byron Bayssa. Torstaina oli tosiaan taas vaihteeksi matkustuspäivä, Premier kiidätti mut (viimeistä kertaa) Byroniin. Saavuin sinne iltapäivällä ja ehdin hieman tutustua keskustaan ja käydä ruokakaupassa ennen hostellille vievän shuttlebussin lähtöä. Huoneeseen päästyä tutustuinkin naapuridormin tyyppeihin, sillä tein yllätyshyökkäyksen heidän puolelleen naurua hetken kuunneltuani. Ja hyvä että teinkin, silloin tapasin kaksi hollantilaistyttöä sekä ruotsalaisen pariskunnan ja muun muassa heidän kanssaan tuli vietettyä aikaa Byronpäivien aikana.

Perjantaina oli ensimmäinen kokonainen päivä Byronissa, jonka starttasin heti aamusta lähtemällä kävelemään majakalle. Majakka on yksi paikan kuuluisimmista nähtävyyksistä, joten olihan se tsekattava! Matka sujui leppoisasti maisemista nauttien ja kuvia nappaillen, en pitänyt suurempaa kiirettä. Ja näköalat eivät tosiaan olleet pahat, alkumatkasta seurailin rantsuelämää viettäviä perheitä ja aalloilla ratsastavia surffareita, ylös päästyä bongailin vedessä pulikoivaa delfiiniparvea ja ihailin maisemia. Tulin alas eri reittiä, kävelin rantaviivaa pitkin ja pidin evästaukoja biitsillä. Ei mitenkään hassumpi kävelyreissu! Keskustaan päästyäni huomasin olleeni 5 minuuttia myöhässä ja seuraava bussi hostellille meneekin vasta tunnin päästä. Rauhallista kojujen tutkintaa, ruokaostoksia ja suomalaisen matkatoimistopojun kanssa jutskailua ja aika kului nopsaan! Loppuilta menikin iltaan valmistautuessa ja Unoa pelatessa, lähdettiin neljän hollantilaisen, kahden ruotsalaisen ja minun voimin tsekkaamaan kuuluisa Byronin yöelämä, joka oli meidän kohdalla pieni floppi. Mun flunssa ei tykännyt kävelyreissusta ja isosta ilmastoinnista, musiikki ei ollut kenenkään mieleen ja edellisenäkin iltana ulkona olleet seuralaiseni eivät olleet kummoisella bilefiiliksellä, joten lähdettiin ajoissa kävelemään kotiin.

Eiliselle oli suunnitelmissa chillailua ja suunnitelmathan toteutui! Aamupalan jälkeen raahattiin ruhomme rannalle, otettiin päikkäreitä ja leikittiin aalloissa. Osalle porukasta eilinen oli myös matkustuspäivä, joten iltapäivällä suunnattiin kaikki keskustaan odottelemaan bussia ja käymään kaupoilla. Hetki ennen bussin tuloa tapahtuikin kauheita ja aiheutin suurissa määrin ihmetystä sekä hervottoman naurukohtauksen. Istuttiin kaikessa rauhassa puistossa ja syötiin timtameja, kun havaitsin vasemmalla reidelläni jotain. Sekunnin murto-osaa myöhemmin se paljastui sammakoksi, jonka seurauksena aloin (luonnollisesti) huitomaan joka ilmansuuntaan ja huutamaan epämääräisesti. Muut eivät tätä huomanneet ennen kuin ilmoitin asiasta, jonka jälkeen ihmetys vaihtuikin nauruksi eikä sympatiapisteitä paljoa herunut. Kaikessa rytäkässä mun kädestä lensi myös timtamin puolikas, mikä oli suuri menetys! Selvisin kuitenkin hengissä, vaikka olin ihan varma että kyseinen otus oli pomppinut mun vaatteisiin/ostoksiin/reppuun ja kohta se hyökkäisi uudelleen. Sammakot eivät siis ole mun ylimpiä ystäviä, kuten ei myöskään aikaisemmin päivällä ruokahetkeämme tutkimaan tullut käärme. Kunnon eläinbongailua näin viimeisten päivien kunniaksi!

Kun eläinhyökkäyksistä oli toivuttu ja jälleen yhdet heipat sanottu oli aika lähteä kokkailemaan illallista. Tiedossa oli herkkua, kanasalaattia avocadolla ja kiivillä (ylellisyyttä tonnikalapastan jälkeen). Massut täynnä pelailtiin vielä muutamat kierrokset Unoa, ennen kuin todettiin kellon olevan tarpeeksi (yhdeksän……) ja painuttiin unille. Nukkumaan en kuitenkaan päässyt, sillä pakkailin kamojani uudelleen ja seurasin uusien kämppisteni toilailuja. Neljä opiskeluelämän sankaria olivat lähteneet viettämään viikonloppua Byroniin ihan vauhdikkaissa merkeissä, kolmen aikoihin yöllä seurue rämpi takaisin ja aamukymmeneltä oli kuulemma surffitunti, taisi mennä kuin elokuvissa.

Mulla päivä alkoi jo aamukuudelta, sillä hieman ennen seitsemää hyppäsin viimeistä kertaa Greyhoundin kyytiin ja matkasin tänne Brisbaneen. Oli ihanaa olla niin aikaisin perillä, ei mennyt päivä ”hukkaan” matkustaessa! Bussista ulos astuessa tapasin mukavan saksalaistytön, joka sattui matkaamaan vielä samalle hostellille. Lyötiin siis hynttyyt yhteen, suunnistettiin keskustan läpi tänne majoituspaikkaan ja vertailtiin kokemuksia aupairina. Päiväksi tiet veivät eri suuntiin, itse suuntasin ostoksille ja hän turistikierrokselle joka mulla onkin edessä huomenna. Ilta menikin kotiin äitienpäivätoivotuksia soitellessa ja samaisen tytön kanssa jutellessa, harmi että hän lähtee jo aamulla kohti Noosaa, tultiin hyvin juttuun!

Nyt kello on tosiaan melkein kymmenen ja oon ihan valmis unille. Suunnitelmissa olisi heräillä aikaisin aamulla, kiertää muutamat (ilmaiset) nähtävyydet, nauttia lämmöstä ja hoitaa tilien lopettamiset sun muut pakollisuudet. Kohta sitä ollaankin jo Suomessa!

Kruisailusta kuumeiluun

Hups, tässähän ehti jo hetkinen vierähtää edellisestä postauksesta! Tässä kuitenkin reippaasti juttua näiltä kuluneilta päiviltä.

1.5.2016

Hieman flunssaiset terkut 1770ltä! 1770 on siis paikkakunta jos joku ihmettelee. Saavuin tänne tosiaan perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmen aikoihin ja nyt viiden tunnin päästä (kahdelta sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä) hyppään bussiin kohti Hervey Bayta. Kaksi päivää täällä menivät hujauksessa ja tavoitteista jonkinlainen rentoutuminen tuli saavutettua! Surffaamaan en siis päässyt, vaikka täällä sitä olisi saanut harrastettua kaikista halvimmalla, sillä eilinen mieto kurkkukipu paheni suureksi ja mukaan yhtälöön astui pienoinen kuume. En kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan näin paikkoja olotilan antamissa rajoissa.

Matkaa tänne oli tosiaan sen 8h ja pääsin kuin pääsinkin perille vaikka bussikuski matkaan lähtiessä mietti josko mut pitäisi jättää välille! Hikisestä Airliesta kunnolla ilmastoituun bussiin hypätessä huppari unohtui isoon matkalaukkuun eikä neuletakki riittänyt pitämään mua lämpimänä, siitä nyt sitten kärsitään. Sormet ristissä että ensi yön matka menee paremmin. Bussipysäkki on noin puolen tunnin matkan päässä tästä Agnes Waterin kylästä/kaupungista, onneksi välillä kulkee shuttlebussi jolla pääsee helposti kulkemaan perille ja checkaamaan sisään hostelliin.

Eilen heräsin hyvillä fiiliksillä päivään ja aamupalan jälkeen lähdin tutustumaan paikkoihin. Paikkoihin tutustumisella tarkoitan siis kävelyä rannalla, rapujen bongailua ja surffaamisen katselua. Ei paha ollenkaan! Ystävämme aurinko pilkisteli myös välillä pilvien takaa ettei hiki ihan ehtinyt kuivumaan. Rantakävelyn lisäksi eilisen aktiviteetit  rajoittuivat auringonlaskuretkeen, IGAan (paikallinen siwa) kävelyyn ja hostellilla chillailuun.  Sijoitin myös roposeni pyykin pesuun, ihana lämpö kun saat minut hikoilemaan kuin pienen porsaan! Ilta tosiaan meni hostellilla teetä hörppiessä ja hengaillessa, koitin ottaa rauhallisesti ja karkoittaa orastavan flunssan näin kauaskauas pois.

Suunnitelma ei valitettavasti onnistunut, tänään heräsin kurkku hyvin kuivana ja hautasin heti haaveet surffauksesta. Vaikka aamulla olo oli suoraan sanottuna karsea, päätin kuitenkin tehdä jotain päivän aikana. Otin siis suunnaksi Scooter Roo Tourin! Päädyin siis kruisailemaan moottoripyörältä näyttävällä skootterilla ympäri Agnes Wateria ja 1770tä parinkymmenen muun kanssa. Aluksi meno näytti kyllä aika vaaralliselta, moni  meidän ryhmästä ei ollut koskaan ajanut millään mopolla/skootterilla ja sen näki… Säilyttiin kuitenkin kaikki hengissä, wohoo! Päivä/iltapäivä kului siis ympäri maita ja mantuja ajellessa, kenguruja bongaillessa ja ihmisille jutskaillessa. Oli kivaa! Ei ehkä kuitenkaan ihan niin erikoista kuin ajattelin mutta ei nyt voi sanoa että katuisin retkelle osallistumista.

Retken jälkeen istuskeltiin hetki toisella hostellilla ennen bussikyytiä tänne omalle hostellille. Viimeiset kolme tuntia onkin tullut kökötettyä tässä sohvalla muille reissaajille jutellessa ja tätä kirjoittaessa. Haluaisin kovasti käydä suihkussa, mutta se ei nyt oikein ole vaihtoehto monestakaan syystä : a) mulla ei oo huonetta, joten joutuisin käydä ulkosuihkussa mikä ei oikein tässä flunssatilassa houkuta, b) juuri eilen pesty pyyhe kastuisi eikä ehtisi kuivumaan ennen matkaan lähtöä, eli se ja kaikki muutkin kamat haisisivat ihan kuolemalle kun pääsisin Hervey Bayhyn c) en halua sijoittaa 2 ylimääräistä dollaria pyyhkeeseen. Näiden (suurten ja vakavien) syiden johdosta tyydyn jättämään suihkun huomisaamulle!

Mulla lähtee tosiaan bussi Hervey Bayhyn kahdelta aamuyöllä ja perillä ollaan hieman enne kuutta aamulla. Sieltä tulisi jotenkin selviytyä hostellille, ilmaiset bussit eivät taida kulkea niin aikaisin. Kyselin juuri äsken hostellilta parasta keinoa päästä sinne, jos heistä ei kuulu niin pitää alkaa googlailemaan. Herveyssä mulla on aikaa vain yksi päivä, sillä haluan viettää Noosassa ainakin kaksi päivää. Aamulla siis alkaa kunnon turistikierros ympäri parhaita nähtävyyksiä!

3.5.2016                                                                                                                                                                                                     

Helou, täällä sitä viiletetään vuorostaan punaisen Greyhoundin kyydissä kohti Noosaa! Premierin vuoro ei jostain kumman syystä kulkenut tänään, joten piti maksaa (liikaa) vaihtoehtoisesta kyydistä Noosaan. Tuleepa ainakin nähtyä vähän eri firman toimintaa ja toistaiseksi Greyhound on saanut pari aika isoa plussaa: ilmaisiin matkatavaroihin kuuluu kaksi alas menevää matkalaukkua sekä kässärit ja ainakin tämän vuoron kuski on sikakiva! Okei, eilinen Premierkuskikin oli tosi ystävällinen, antoi esim mun mennä läpi ison matkalaukkuni kanssa ja sen jälkeen vielä neuvoi kaikessa jottei vastaisuudessa tulisi ongelmia. Silti, tämä mies jutteli mukavia, sanoi ettei vastaisuudessa mun eväskassin takia tarvitse ottaa ylimääräistä laukkua jne. Hinta vain on aika iso miinus!

Hervey Bayssa tuli siis vietettyä yksi vuorokausi aikas rennoissa tunnelmissa. Bussimatka oli huono, en saanut nukuttua ja tärisin kuumeeni kanssa. Herveyhyn päästyä istuin melkein kaksi tuntia Mäkkärissä odottamassa päivän ensimmäistä shuttlebussia, sillä niitä nyt ei ylläripylläri puoli kuudelta aamulla kulje. Loppu hyvin kaikki hyvin, bussi tuli ja pääsin hostellille suihkuun, aamupalalle ja nukkumaan. Törmäsin myös toiseen suomalaiseen, sillä hostellin työntekijä oli suomityttö. Muukin paikan henkilökunta oli tosi ystävällistä ja mukavaa, voin lämpimästi suositella Flashpackers Hervey Bayta kaikille! Uudehkot ja siistit tilat, hyvin varusteltu keittiö, hieno elokuvahuone, rento meininki ja hyvät tyynyt(!!). 

Muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen pääsin jättämään tavarat huoneeseen ja lähtemään tutkimaan paikkoja. Mun Hervey Bayn tutkimusretkeily oli aika vähäistä, lähinnä selvisin lähimpään ruokakauppaan ja apteekkiin. Pistin elämän ranttaliks ja söin tonnikalapastan sijaan pastaa ja jauhelihakastiketta. Mukaan humahti hieman liikaa jotain ihan hyvälle tuoksunutta aasialaista ilmaishyllyltä löytynyttä maustetta, haju ja maku eivät kohdanneet ja tämä hieman laski makuelämyksen tasoa mutta ei anneta sen häiritä. Loppuilta meni uudelleen pakkaillessa, viini&juusto-illassa ja brittitytöille jutskaillessa. Meillä oli tosi kivaa mutta kaikki mummoiltiin, heti kymmeneltä toivoteltiin hyvät yöt ja painuttiin unille.

Aamulla heräsin taas jo seitsemältä, ihana unirytmi. Sainpas siinä laiteltua kamat rauhassa kasaan ja syötyä aamupalan pitkän kaavan mukaan. Ilmaisruokahylly aiheutti kyllä yhden tämän aamun parhaista hetkistä, sillä joku oli lahjoittanut kananmunan ja moniviljaleipää!!! Syöksyin äkkiä nappaamaan moiset aarteet itselleni ja nautin harvinaisen tyhmä ilme naamallani leipäni. Hostellilla oli siis kyllä ilmainen aamupala eli kunnon valkoista leipää, hilloja, maitoa ja muroja. Namnam, nämä jäi välistä ja keittelin itselleni puuroa.

Nyt tosiaan istun Greyhoundin hiostavilla nahkapenkeillä ja matkaan kohti Noosaa. Kaikki matkaajat tuntuvat kehuvan paikkaa, joten odotukset ovat aikas korkealla. Toivottavasti tulee hauskat pari päivää! Noosan jälkeen tieni vie Byron Bayhyn viikonlopuksi, toivottavasti sekin paikka on maineensa arvoinen.

4.5.2016

Voi kyllä, Noosa on näyttänyt hyvän puolensa minullekin ja päässyt lempparipaikka-listalleni. Paikka on sopivan kokoinen ja rento, ympärillä on kumpuilevat sademetsät ja meri, kukapa ei tykkäisi? Löysin hostellille helposti ja pääsin suoraan levittäytymään alapedille (aina voitontanssien arvoinen juttu jos onnistuu nappaamaan alasängyn itselleen). Majoitun Nomads-ketjun hostellissa ja onhan tämä ihan ok, keittiö ehkä huonoin toistaiseksi mutta muuten tilaa riittää ja ylipäätään on ihan siistiä. Eilen illalla hostellin baarissa oli ladies night, jonne menin parin brittitytön kanssa nauttimaan meidän ilmaiset juomat, pelaamaan biljardia ja kuuntelemaan karaokea. Karaoke oli kyllä kauniisti sanottuna ihan kamalaa, musiikin ja laulun voimakkuudet eivät tosiaankaan menneet yhteen joten siedettävienkin laulajien kuuntelu oli tuskaisaa. Minä ja toinen tytöistä saatiin jo kymmenen jälkeen tarpeeksemme ja lähdettiin nukkumaan, mummoelämää once again.

Tänä aamuna olikin aivan ihanaa herätä pitkien yöunien jälkeen virkeänä! Kävin kaupassa täydentämässä tonnikala- ja banskuvarastot, välttelin hyvällä menestyksellä suklaahyllyjä ja bongasin kalkkunaa alennuksesta. Kivan aamupalahetken jälkeen olikin aika kiskaista urheilukamppeet ylle ja lähteä talsimaan kohti Noosan Kansallispuistoa. Ennen lähtöä arvuuttelin hieman että kannattaako mennä ja millaisen kierroksen tekisin. Päädyin kiertämään noin 7km lenkin upeissa maisemissa ja ei kyllä kaduta yhtään! Bongasin surffareita, upeita lahtia, isoja hämähäkkejä, paljon hymyileviä ihmisiä ja (kohokohta) koaloita!!! Useampi tunti vierähti helposti niin upeissa maisemissa, kannattaa ehdottomasti käydä jos täälläpäin joskus vierailette.

Kotiuduttuani kokkailin itselleni taas vaihteeksi tonnikalapastaa, voi olla että kotiin päästyä ei tule kyseistä ruokaa hetkeen syötyä…  Nyt koitan tyhjennellä puhelinta, latailla sekä kameran, puhelimen että minun akkua ja miettiä loppuillan pläänejä. Toivottavasti brittitytöt tulevat kohta takaisin, voisi keksiä yhdessä jotain kivaa tekemistä! Huomenna tosiaan tulee taas istuttua melkein koko päivä bussissa, sillä matkaan ensin muutaman tunnin Brisbaneen ja siitä vielä jokunen tunti Byron Bayhyn. Vielä pitäisi selvitellä kyytejä bussipysäkiltä hostellille ja voisihan sitä hieman tutkia Byronin aktiviteetteja, muutama kokonainen päivä voisi sisältää jotain suunniteltuakin ohjelmaa.

First week gone

Heipat täältä Airlie Beachilta! Viikko on mennyt uskomattoman nopeasti, en voi ymmärtää että oon ollu reissussa jo/vasta niin kauan. Haikein mielin huomaan päivien vähenevän, kohta ollaan jo kotona. Mulla on tässä kirjoitettuna tunnelmia sunnuntailta, kun hengasin Mission Beachilla rauhallisessa hostellissa yhden yön verran. Varoitan, tästä tuli aikamoinen kilometripostaus!

Hyvää iltaa täältä pienestä Mission Beachin kaupungista/kylästä. Matkustin tänne tänään aamulla Cairnsista ja olin kyllä lievästi yllättynyt kun astuin bussista ulos: ei ihmisiä. Ollaan ihan landella! Tai siis, onhan täällä ihmisiä siellä täällä ja autoja menee mutta kun on kerinnyt tottua edes jonkinlaiseen ihmisvilinään niin onhan tämä tyhjää. Asiaan vaikuttaa tietysti myös sunnuntai, mikään paikka ei ollut auki joten ihmiset eivät myöskään olleet kaupoilla tms.

Mission Beach on tällainen pieni kyläpahanen pari tuntia Cairnsista etelään. Reppureissaajien matka tänne käy yleensä laskuvarjohyppyjen perässä, eipäs täällä paljoa muuta olekaan tehtävissä. Meno on tosi chilli, tämän yön majoitun tällaisessa pienessä hostellissa jossa perinteiset aussibiisit tai didgeridoo soi.  Työntekijät hengailevat asukkaiden kanssa lähes koko ajan eikä menoa häiritse basson jumputus tai autojen kaasuttelut. Ihan rennon letkeää menoa siis mutta en silti haluaisi jäädä toiseksi yöksi!

Koko päivä on mennyt hieman väsyneissä tunnelmissa, sillä lauantaina oli pitkä päivä. Heräsin 11 tunnin yöunien jälkeen edelleen hieman väsyneenä mutta päätin kuitenkin lähteä pyörimään kaupungille. Kävelin päättömästi Cairnsin keskustassa, tsekkasin sekä marketin että laguunin ja nappasin itselleni vedenkestävän kertakäyttökameran Whitsundaysin reissua ajatellen. Kaupunkikierrokselta palattuani kokkailin tonnikalapastaa ja nautiskelin sen terassin (silti liian kuumassa) varjossa. Täällä ei kyllä hiki pääse kuivamaan tai varpaat paleltumaan!

Ja kuten yleensä, kiirehän siinä sitten tuli. Mulla oli illaksi varattuna lippu Party Bussiin, joka kuljetteli meitä läpi Cairnsin parhaiden menomestojen kaksikerroksisessa bussissa. Tapasin heti alussa kolme tosi mukavaa jenkkityttöä, joiden kanssa tulikin koko ilta reivattua! Oli tosi hauskaa, tapasin paljon ihmisiä, osallistuin kisoihin ja nauroin maha kippurassa. EI kaduttanut yhtään lähteä vaikka aikaisemmin arvoinkin hieman, sillä tänään oli tosiaan lähtö puoli kahdeksalta.

Aamulla bussiasemalle suunnistaessa saattoi kyllä hieman mietityttää että miksen nukkunut muutamaa tuntia enemmän, mutta pienet torkut yllättävän mukavassa bussissa saivat fiiliksen kohoamaan. Kunnes saavuttiin määränpäähän eli Mission Beachille. Asiaa ei parantanut yhtään se fakta ettei täällä ole verkkoa! Mulla ei siis toimi kännykkä muutoin kuin wifin avulla, oli oikein kiva huomata asia siinä vaiheessa kun koitin soittaa Amandalle että missäs tytöt menee, milloin nähdään? Asioilla on onneksi tapana järjestyä ja niin kävi nytkin, juuri hetki sitten saattelin roadtrippaajat takaisin uskollisen Toyotansa luo ja vilkuttelin heipat.

Aamupäivä meni tosiaan wifin perässä juostessa, istuin muutaman tunnin erään resortin ruokailutilassa säätämässä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Lopulta päätin raahata itseni laukkuineni päivineni lähimmälle hostellille, josta luojan kiitos löytyi vapaa sänky ja ilmainen wifi. Tunnin päiväreippailua lukuun ottamatta täällä onkin tullut hengailtua koko päivä, nyt illalla Aman, Miran ja heidän reissukavereidensa kanssa. Mulla kävi myös hyvä tuuri ja sain huonekamuikseni kaksi mukavaa Hollannista kotoisin olevaa tyttöä, joiden kanssa aika on kulunut ihan reipasta tahtia. Saatiin myös nauttia aina tervetulleesta ilmaisesta BBQ:sta, sillä hostelli päätti tarjota meille dinnerin! Gourmee ”hampparit” koostuivat iki-ihanista valkoistakin valkoisemmista leivistä ja makkaroista, nam. Mutta kun budjetissa pyritään pysymään niin ilmaiselle ruoalle ei sanota ei!

Nyt handlaan (toivottavasti) pyykit, järkkäilen kamat kasaan ja lähden unten maille. Huomenna tiedossa on 8h bussissa istumista, toivon kaikki sormet ja varpaat ristissä saavani luettua edes jonkin verran pääsykokeisiin! Pitää koittaa potkia itseä hieman takamukselle niin jospa se tästä. 

29.4 Airlie Beach

Huhhuh millainen viikko mulla onkaan takana! Maanantai tuli istuttua bussin penkissä, torkkuen ja pääsykokeisiin lueskellen. 8h vierähti yllättävän nopeasti, sain sopivasti tilaa itselleni ja penkit olivat bussi-mittapuulla tosi mukavat! Toistaiseksi siis mun kokemukset Premierin busseista on ollu hyviä enkä (vielä) oo saanu ekstrahintaa ylimääräisestä laukusta (koputan puuta…). Matkattiin hostellille brittiporukan kanssa ja päästiin jopa samaan huoneeseen nukkumaan eli huonetoverit oli ihan jees! Ilta hurahti dinneriä kokkaillessa ja ihmisten kanssa jutellessa, vastaan tuli jopa yksi suomalainen tyttö, jonka kanssa oli kiva höpistä.

Tiistaihin heräsin jännittyneenä ja aikaisin. Kaupasta hieman evästä päivän ajalle, chekkaus botskille, pakkausta ja tulevien päivien kuvittelua. Hostellilla törmäsin kahteen samalle laivalle tulevaan brittityttöön, joiden kanssa hengailin ennen lähtöä. Puoli kahden aikaan tavattiinkin koko reissupoppoo matkatoimiston edessä, hypättiin bussiin ja ajettiin satamaan. Ensinäkemältä Clipperi vaikutti hieman pienemmältä kuin kuvissa mutta hyvin me kaikki 44 reissaajaa sinne mahduttiin!

Sinä iltana purjehdittiin pieni matka sopivaan lahteen, joka toimi meidän majapaikkana ensimmäisen yön. Laskettiin pienemmästä liukumäestä, hypittiin veteen (tein takaperinvoltin!!!) ja tutustuttiin toisiimme. Syötiin maukasta dinneriä, pelailtiin pelejä ja ihailtiin vedessä leikkiviä delfiinejä.

Keskiviikko alkoi aikaisella herätyksellä, sillä miehistö huuteli meidät aamupalalle puoli seitsemältä. Hieman tankattuamme jatkettiin torkkumista kannella laivan etenemistä katsellen. Aamun ohjelmassa oli koko saariston kuuluisimpien nähtävyyksien, Whitehaven beachin ja Hill Inlet-näköalapaikan katsastaminen. Käveltiin pienen sademetsän läpi saaren toiselle puolelle, jossa meidän silmiemme eteen avautui upea näkymä. Sää ei ollut täydellisen pilvetön koko aikaa, itse asiassa oli aika tuulista ja satoi vettä kun uitiin. Tämä ei kylläkään haitannut, sillä päästiin pelleilemään isoissa aalloissa! Ja meidän siirryttyä pois vedestä aurinko tuli esiin ja päästiin kahlailemaan kirkkaassa vedessä ja nauttimaan lämmöstä. Otettiin paljon kuvia, koitettiin tehdä ihmispyramidia useampaan otteeseen ja hengailtiin rantsussa.

Loppupäivä kului myöskin pitkälti vedessä, ensin päästiin snorklailemaan, hyppimään kannelta ja laskemaan suuremmasta ilmalla täytettävästä liukumäestä. Myöhemmin meidän tie vei syvemmälle veteen tutkimaan koralleja lähemmin, sillä päästiin sukeltamaan! Pienen ohjauksen, sopimusten kirjoittelun ja tavaroihin tutustumisen jälkeen löydettiin itsemme rantavedestä harjoittelemassa hengitystä ja muita perusjuttuja. Ennen kuin huomattiinkaan kaikki oli ok ja jatkettiin matkaa oikeasti sukeltaen kohti syvempiä vesiä. Ja kuinka upeaa se olikaan! Riutta oli kaunis vaikkei niin värikäs kuin mielessäni sen olin kuvitellut. Vajaa puoli tuntia hujahti kuitenkin nopeampaa kuin osasin kuvitellakaan,  pian mun puku täytettiinkin ilmalla ja kelluin pinnalla kuin korkki. Sukeltamista pitää päästä kokeilemaan joskus uudelleenkin! Sukeltelun jälkeen matka jatkui kohti seuraavan yön majapaikkaa upeasta auringonlaskusta samalla nauttien.

Viimeisen illan kunniaksi polkaistiin kunnon bileet käyntiin, miehistö toi meille kasan vanhoja (rumia) vaatteita, joista kokosimme toinen toistaan upeampia asukokonaisuuksia ja kisailtiin eri kisoissa. Muutaman tunnin hauskanpidon jälkeen jatkettiin tanssimista, kauniin tähtitaivaan ihailua ja delfiinien bongailua. Mukaan mahtui myös muutamat pelit ja tanssibattlet, hauskaa siis riitti!

Viimeinen päivä alkoi myös hirmuaikaisin ja matka jatkui kohti toista snorklailu/sukeltelupaikkaa. Olisin kovasti halunnut sukeltaa toisenkin kerran, olisimme saaneet ottaa jopa kamerat mukaan, mutta budjetti ei nyt tällä kertaa venynyt sinne asti. Tyydyin snorklailuun, kaloja oli vain murto-osa edellispäivän snorklailuun verrattuna mutta riutta itse oli upeampi. Nuudeleiden päällä lilluttelun lisäksi hypittiin muutamat hypyt ennen märkäpuvun riisumista viimeisen kerran.

Yhdentoista aikaan laiva ankkuroi itsensä satamaan ja oli aika siirtyä maan kamaralle (vaikka päässä heittää edelleen kuin laivassa olisi). Bussi kuljetti meidät takaisin matkatoimistolle ja oli aika suunnata valmistautumaan illan afterpartyihin. Mun tie vei kaupan ja keittiön kautta sängyn pohjalle päikkäreille, pienet nokoset oli enemmän kuin tervetulleet siinä hetkessä. Seitsemän jälkeen tavattiin suurin osa porukasta ensimmäisessä baarissa, jossa jatkettiin hyväksi todetulla pelilinjalla ja hauskaa pitäen. Myöhemmin vaihdettiin toiselle klubille, jossa ei ollutkaan yhtään ketään meidän saapuessa paikalle. Illan mittaan väki lisääntyi ja bileet parani, vaikkei musiikki ollutkaan parasta. Ihan viimeiset tunnit meni kunnolla veneporukalla reivatessa, oli niin hauskaa! Baarin mennessä (liian aikaisin) jo yhdeltä kiinni jäätiin pienemmällä porukalla hengailemaan ulos, vaelleltiin ympäriinsä ja käytiin syömässä. Pian pitikin jo sanoa heipat kaikille ihanille ihmisille, toivottavasti nähdään vielä joku päivä!

Tänään en olekaan tehnyt mitään erikoista, aamulla pakkailun ja ulos kirjautumisen jälkeen söin rauhassa aamupalaa ja kokkasin päivän ruoat. Nyt olenkin istunut tässä hostellin sohvalla parisen tuntia tätä naputellen ja kaikkea turhaa säätäen, samalla kaavalla jatketaan vielä seuraavat kolme tuntia ennen bussille lähtöä. Kuvia olisi ainakin paljon läpikäytävänä! Sovin tärskyt yhden saksalaistytön kanssa viiden hujakoille, kävellään yhtä matkaa bussipysäkille. Kuudelta hypätään Premierin kyytiin ja seuraava kohde olisikin Agnes Water/1770, jossa tarkoituksena on rentoutua ja käydä surffaamassa!

Reissussa ollaan!

Terkkuja Cairnsista! Nämä tekstit tosiaan tulee vähän hassusti, ensimmäisen kirjoittelin eilen lentokentällä ja toisen hetki sitten täällä hostellilla. Nyt unta palloon ja huomenna tutkimaan paikkoja!

Tässä sitä sitten ollaan, Perthin lentokentällä koneeseen astumista odotellessa. Fiilikset on tällä hetkellä tosi sekavat, viime päivät on hurahtanut ohi sellaisella vauhdilla ettei mun pääkoppa oo vielä torstai-illassa menossa. En millään osaa ajatella, että tämä oli nyt sitten tässä, mun aupair-ura on ohi! Viime kuukausien aikana oli hetkiä, joina kaihoisasti ajattelin tätä hetkeä, kun sanon heipat ja saan olla vapaa.  Välillä kuvittelin sen olevan pelkästään helpottavaa, ihanaa päästä pois, toisina hetkinä en halunnut ajatellakaan auppari-elämän jättämistä.

Miltäs nyt sitten tuntuu? En tiedä. Kuten jo sanoinkin, odotan intopiukeena reissaamista, vapautta ja omia sääntöjä. Pelkästään itseni ajattelua, omien menojen suunnittelua ilman muiden miellyttämistä/huomioon ottamista. Samalla haluan mennä takaisin omaan sänkyyn Pollyn kanssa köllöttelemään, ratkomaan riitoja etupenkkipaikasta, pesemään pyykkiä ja pelaamaan pelejä. Hämmentävää, vaihtelevaa ja surullista.

Viimeiset päivät perheessä sujuivatkin hyvin, lapset hokivat tosi usein kuinka eivät halua mun lähtevän ja riitelivät vähemmän. Lähtö alkoi konkretisoitumaan kunnolla eilen, kun kävin sanomassa heipat Amandan hostperheelle. Heistäkin kun tuli niin iso osa mun arkea täällä ja tytöistä omalla tavallaan mun ”toiset hostlapset”. Ilta juostiin vielä asioilla, haettiin mm. Lachielle Sims4-peli, jota pelailtiinkin sitten ilta kasvohoitojen lomassa. Sain myös  kunnian luoda oman simini pojan naapurustoon, pienen pelailun jälkeen onkin sitten pienoinen sims-kuume… Elektroniikkakaupassa pyörähtäessä törmättiin myös erääseen samalla salilla käyvään vanhempaan naishenkilöön joka tunnisti mut salin ”fit chickinä”, Lachie sai mojovat naurut!

Ja jos kuukaudet, viikot ja päivät ovat kadonneet nopeasti, niin tämä päivä kuluikin sitten silmänräpäyksessä. Keskiviikko-ilta meni myöhäseen, valvoin jetlagista kärsineen Heidin puolesta odottamassa kadonneita laukkuja, jonka jälkeen vuorossa oli operaatio korttien askartelu. Läksiäispaketteja väsätessä menikin muutama hetki ja nukkumaan pääsin vasta yhden jälkeen, sen myötä tulikin haudattua ajatus aikaisesta herätyksestä ja pitkästä aamukävelystä rannalla. Käytiin kuitenkin hieman myöhäisempi rantakävely Lachien ja Pollyn kanssa, vihoviimeistä kertaa. Siitä se päivä pyörähtikin käyntiin, siivosin ja pakkailin, kokkailin ja pelailin. Imuroin ja pesin auton, rapsuttelin ja pussailin Pollya. Tunnit viuhahtivat ja pian kello olikin puoli viisi, lähtöaika enkä yllättäenkään ollut valmiina! Pikaisesti kaikki loputkin kamat kasaan ja autoon. Käytiin tosiaan vielä dinnerillä Domessa, samassa paikassa missä käytiin ensimmäisenä päivänä syömässä. Sen jälkeen oltiin vierailulla Heidin työtapahtumassa, joka oli sopivasti juuri tässä kentän vieressä! Viimeisten halien aikana meistä taisi itse kukin saada pieniä roskia silmiinsä ja viimeiset halit olivat pisimmät ikinä. Lopulta oli kuitenkin aika sanoa heippa ja lähteä eri suuntiin.

Nyt voi sanoa että ikävä tulee, ihan varmasti. Perhettä, arkea, töitä ja koko paikkaa. Kaikista vaikeista ajoist huolimatta tässä penkillä istuu tyttö, joka ei kadu pätkääkään tätä päätöstä! Tiedostan jo nyt muuttuneeni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin paljon ja varmasti kotiin palatessa havahdun monen asian osalta vielä enemmän. Oon niin onnellinen ja ylpeä itsestäni ja ratkaisusta lähteä tänne, ei se ollut helppo mutta niin oikea!

Voin vannoa ettei tämä tule olemaan ainoa kerta kun asun ulkomailla, en luultavasti tule koskaan pysyvästi muualle kuin Suomeen muuttamaan mutta väliaikaisesti. Never say never mutta tällä hetkellä olo on aika vahvasti sellainen. Ja kannustan ehdottomasti ihan kaikkia lähtemään, niin kliseistä kun se onkin mutta on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.  En ikinä olisi oppinut arvostamaan yksinkertaisia asioita, kuten normaalia hellaa, hanaa, irtokarkkeja, hyvää hanavettä, lämmitettyä taloa, raikasta ulkoilmaa ja tietysti sitä rakasta perhettä näin paljoa jos en olisi koskaan tänne lähtenyt. Ja onhan tässä vielä aikaa hankkia kokemuksia itärannikolla, onneksi tämä aussilan reissu ei ollut vielä tässä! Kotiin on ihanaa (ja outoa) palata, mutta ei ihan vielä, vaan kohta.

Täällä sitä ollaan, valmiina unille ennen kello kahdeksaa illalla! Ja oikeastihan kello ei ole vielä edes kuutta Perthissä joten kyllä tässä ihan mummoja ollaan. Lento Cairnsiin meni siedettävästi, Jetstarin penkkimukavuus oli tasan halpalentoyhtiöiden taattua laatua eikä uni meinannut asentoja vaihdellessa tulla silmään. Onneksi matkaa oli kuitenkin vain 4h ja pätkittäisillä torkuilla se meni ilman maailman suurimpia kärsimyksiä. Oli kuitenkin inhottavin lentokokemus viimeisen 7kk aikana!

Perillä täällä itärannikolla oltiin tosiaan aamukuudelta, laskeuduttiin auringon juuri noustessa. Ensimmäisenä silmään pisti joka puolella ympäröivät ihanan vihreät sademetsät! Huomasi tosiaan, että nyt ollaan saavuttu tropiikkiin kun kosteutta oli ilmassa ja päivän mittaan on päässyt nauttimaan virkistävistä vesikuuroista. Säästä huolimatta tykkään kaupungista paljon! Mun aikaisemmin netistä varaama shuttlebussi saapui lopulta noukkimaan mua kentältä, matkattiin kahdestaan sukelluskurssille matkalla olleen ruotsalaistytön kanssa kohti Cairnsin keskustaa. Kello löi 15 yli 7 kun bussi kaarsi kello 9 aukeavan hostellin respan eteen. Lähdin maha kurnien vaeltelemaan ympäriinsä ja etsimään sopivaa aamiaispaikkaa.

Aamuinen Cairns oli kaunis, aamuvirkut ihmiset olivat saapuneet torille hakemaan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Koju toisensa jälkeen tarjosi mitä herkullisemman näköisiä hedelmiä, joiden edessä iski kunnollinen valinnanvaikeus. Parasta oli myöskin hyvä hinta, esimerkiksi avocadoja sait 4kpl kahdella dollarilla kun Coles myy niitä 2kpl/5dollaria! Tänään en kuitenkaan kokkaillut itselle mitään kummempia joten päätin jättää avocadotkin toistaiseksi kojuihin, onneksi tori on auki huomisaamunakin. Torikiertelyn jälkeen bongasinkin sopivan aamupalamestan, jossa sain nauttia acaikulhosta tuoreen appelsiinimehun kera! Istuskelinkin aamupalalla aikaa tappamassa ainakin tunnin ja mikäs siinä mukavassa paikassa hengaillessa.

Kellon lähestyessä yhdeksää näin jo mielessäni kuinka pääsen kaatumaan sänkyyn ja nukkumaan hetken ja kipitin innoissani kohti respaa. Valitettavasti kuitenkin pystyin pääsemään huoneeseen vasta yhdeltätoista, joten siinä olikin vielä toiset kaksi tuntia aikaa kulutettavana. Kävinkin kaikessa rauhassa suihkussa ja istuskelin hostellin tosi kivalla terassilla kunnes sain avaimen huoneeseen ja pääsin kauan odotetuille päikkäreille.

Päikkäreiltä ylös selviydyttyäni kävin kiertelemässä kaupoilla, ostin tarvittavia keittiökamoja ja ruokatarvikkeita. Ostoslistalta löytyi myös juomapullo, joka on toistaiseksi ainoa (koputan puuta) Mandurahiin unohtunut asia. Tai no, oikeastaan asiat, sillä unohdin molemmat juomapulloni täytettynä jääkaappiin siinä lähtötohinassa! Jos näillä unohtamisilla selvisin niin hyvin meni.

Tämä hostelli vaikuttaa kyllä ihan kivalta, ei mitään valittamista. Varsinkaan kun iltaisin saa ilmaisen kunnon dinnerin, tänään tarjolla oli hieman tulista currykanaa ja riisiä! Ei mitään gourmeeta mutta kelpaa oikein hyvin näillä penninvenytysviikoilla. Dinnerille mennessä päätin olla aktiivinen ja sosiaalinen, ja menin heti istumaan erään yksin istuneen tytön pöytään. Mukava tyttö, oli kiva höpistä niitä näitä siinä syömisen lomassa! Eikä tarvinnut miettiä tyhmiä, kuten että näytänkö hölmöltä tässä yksin syödessäni, kun ei syönyt yksin. Tärkeitä juttuja…

Tänään selkeni myös mun reissusuunnitelmat seuraavaksi viikoksi! Sunnuntaina matkaan Mission Beachille, jossa löydän kaksi kuoleman hyppyyn valmistautuvaa suomityttöä. Kyseessähän on siis Ama ja Mira, joilla on maanantaina edessä laskuvarjohyppy! Kuolen kateudesta mutta minkäs teet, olisi pitänyt säästää enemmän. Maanantaina aamusta matka jatkuukin Airlie Beachille, josta tiistaina hyppään purjeveneeseen kohti Whitsundays-retkeä. Suurella jännityksellä odotan niitä paria laivalla vietettyä päivää, ennustaisin reissun olevan yksi koko  aussiaikojen unohtumattomimmista kokemuksista.

Parin yön seilailun jälkeen nukun yhden yön Airlie Beachilla, josta matka jatkuukin toistaiseksi tuntemattomaan kohteeseen.  En osaa vielä sanoa, minne haluan sen jälkeen mennä, mutta onhan tässä aikaa. Halusin pitää suunnitelmat avoinna enkä siksi ostanut isompaa reissupakettia (ostin Whitsundaysin, hop on hop off-bussilipun ja Airlie Beachin hostellit yhdessä pakettina). Aika näyttää!

Nyt kuitenkin alkaa teksti olemaan jo niin suuren työn ja tuskan takana että on aika alkaa nukkumaan. Mun huonetoverit lähtivät kaikki ilmeisesti ulos, mikä sopii mulle vallan mainiosti, saapahan nukkua rauhassa. Korvatulpat korviin hiljentämään alakerran pubin mölyt ja peitto silmille!

Matkajännäilyä ja viimeisiä hetkiä Mandurahissa

Enää kaksi kokonaista päivää!! En tiedä miten päin tässä oikein olisi, koitan hirveällä tohinalla multitaskata kaikkea mahdollista ja mahdotonta, kriiseillä ja intoilla kotiinpaluusta ja pyöritellä pennejä seuraavien viikkojen osalta. Haluaisin tehdä, nähdä ja kokea niin paljon mutta aika ja matkakassa rajaavat mahdollisuuksia ihan kiitettävästi. Unelmareissulle saisin pari viikkoa lisää aikaa, kivat matkakaverit roadtrippailemaan, purjehtisin Whitsundayseilla, kruisailisin Fraserilla, hyppäisin laskuvarjohypyn Mission Beachille, hengailisin Byron Bayssa hetken ja viimeiseksi nauttisin Brisbanen kaupunkielämästä ennen kotiin lähtöä. Harmi vain ettei kaikkea voi saada, sillä tuolla välillä on niin uskomattoman paljon nähtävää että parikin kuukautta humpsahtaisi helposti! Koitan nyt kuitenkin suunnitella reissua mahdollisimman hyvin jottei mikään pakkopakko-kohde jäisi näkemättä.
Torstaina mulla siis lähtee lento kohti pohjoisen trooppista Cairnsia, jossa vietänkin muutaman päivän lämmöstä nauttien ja kaikkien hehkuttamaan kaupunkiin tutustuen. Toiveissa olisi snorklailua Suurella Valliriutalla ja Daintree Rainforestissa samoilua, saa nähdä kuinka suunnitelmat toteutuvat. Lähes poikkeuksetta kaikki Cairnsissa vierailleet tutut ovat kehuneet paikkaa maasta taivaisiin, joten odotukset nyt ainakin ovat korkealla! Siellä pitäisi myös auringon paistaa ja elohopean kohota joten saatan eksyä myös nauttimaan päivästä jonnekin veden lähettyville.
Cairnsin jälkeen tieni tosiaan vie rannikkoa pitkin alas kohti Brisbanea. Toiveissa tosiaan olisi olla Brissyssä tarpeeksi aikaisin, jotta ehtisin käydä myös Byron Bayssa vierailulla mutta aika näyttää. Pitää kuitenkin hyväksyä jo tässä vaiheessa se fakta, etten tule näkemään kaikkea mitä haluaisin vaikka kuinka juoksisin paikasta toiseen.

Matka mulla taittuu tän tiedon mukaan bussilla, kohtuullisen halpa ja helppo vaihtoehto. Pyörittelen tässä muutamien firmojen/pakettien välillä enkä vielä tee mitään varauksia, annan ajatusten muhia hetkosen ennen päätöksen tekoa. En myöskään halua varailla matkoja myöskään sen vuoksi, ettei sitä koskaan tiedä jos onni potkaisee niin hyvin että löydän jonkun huipun matkaajan/seurueen joiden kanssa voisi roadtrippailla ainakin osan matkasta, jos ei jopa koko reissua. Tätä varten aion olla aktiivinen hostellilla, reppureissaajat ottavat mielellään lisää matkustajia kustannuksia jakamaan jos se vain on mahdollista.
Siinä muutamia mietteitä nyt, kun seikkailun alkuun on jäljellä 54 tuntia ja risat. Näihin 54 tuntiin mahtuu paljon tekemistä pakkailusta ja kaikkien lärpäkkeiden tulostelusta läksiäislahjojen hankintaan ja loputtomaan googletteluun. Ja pitäisi vielä kyetä nukkumaankin! Jännitys nousee kohta jo niin korkealle etten tiedä miten saisin ajan kulkemaan toisaalta nopeammin, toisaalta hitaammin. Joka tapauksessa tiedän, että tästä reissusta tulee ikimuistoinen, toivottavasti vain hyvällä tapaa!
Niin ja koitan myös tulla päivittelemään mahdollisimman usein, tosin voi olla ettei nettiä joka paikasta löydy ja kuten sanottua, aion käyttää aikani paikkojen näkemiseen enkä koneella roikkumiseen. Suunnitelmissa olisi kirjoitella wordiin vähän juttua jokaisesta päivästä ja wifin alueelle eksyttyä sitten päivittää kaikki tänne ikään kuin päiväkirjana. Tämä siis suunnitelmissa, todellisuudessa voi olla ettei konetta tule aukaistua ollenkaan! Aika näyttää. Nyt kuitenkin menen tekemään viimeisiä reenejä salille, koitan tyhjentää pään tästä tietotulvasta ja jatkaa googlettelua sitten myöhemmin.
Hyvää viikkoa kaikille!

One last wknd

 Eilinen päivä videomuodossa olkaa hyvät! Tekstin kirjoittaminen ei luonnistunut sitten millään joten istahdin kameran eteen löpisemään. Kuvasin myös enkuksi höpöttelyä viime viikosta, mutta en sitten lähtenyt sitä tähän maratoniin enää lisäämään, joten myöhemmin se sitten. Ei mulla muuta, nauttikaa upeasta editointityöstäni ja kurkatkaa mun eilisen tapahtumiin.

Second last week(end)

Viikko hurahti taas silmän räpäyksessä, luulin päivitelleeni kuulumisia ihan pari päivää sitten enkä viime tiistaina! Päivät onkin täyttynyt kaikenlaisesta ohjelmasta, ei ole tarvinnut paljoa peukaloita pyöritellä. Lapsilla alkoi loppuviikosta loma, Jazzilla jo keskiviikkona ja Lachiella sitten torstaina. Nyt on siis kouluruuhkat mun osalta CHECK! Loma alkoikin tohinalla, perjantaina aamulla Heidi lähti kohti Vegasia ja me päiväksi Adventure Worldiin. Reissu meni hyvin aluksi hieman viileästä säästä huolimatta, sain luettua pääsykokeisiin hyvin, kiertelin parit kieputtimet ja lapset riitelivät yllättävän  vähän. Illalla heidän lähdettyä isälleen tein parhaimman reenin pitkästä aikaa ennen lentokentälle suuntaamista! Tuuli pääsi alkumatkan kommelluksista huolimatta turvallisesti perille tänne ihmettelemään länsi-Aussien lämpöä.
Lauantaina hypättiinkin junaan ja suunnattiin Perthiin kiertelemään. Täytyy kyllä sanoa, että on ollut ihmeellisen huonot säät viime päivinä, kai se syksy tulee aina kauniille länsirannikollekin. Päivä meni ympäriinsä pyöriessä, Chinatownissa syödessä ja Kings Parkissa vaellellessa. Ja sitten tulikin ilta! Suunnitelmissa oli käydä syömässä, mennä hostellille ja lähteä ulos. Noh... Bussissa kohti keskustaa matkustaneet kaksi suomityttöä olivat aika väsyneitä, sen jälkeen juututtiin istmaan reippaasti yli tunniksi pöytään ruoat syötyämme ja viimeinen pisara oli kaatosade, joka kasteli meidät täysin litimäriksi. Päätettiin siis kulauttaa kahvit/teet naamaa, hakea kamat hostellista ja lähteä kotiin nukkumaan!

Junamatka Mandurahiin olikin aivan mahtava! Porukkaa oli paljon liikkeellä, sillä Fremantlen aussijalkapallojoukkueella oli ollut kotipeli samana iltana. Innokkaimmat fanithan olivat tietysti hakeneet hieman ekstrapiristystä matkaan, kuten myös samaan junan osioon sattunut Irlantilaisten jalkapallofanien joukko. Naurettiin mahat kippurassa heidän jutuilleen vaikkei ihanan aksentin ansiosta ymmärretty varmaan puoliakaan! Mutta ei se mitään, heidän poistuessa toiseksi viimeiselle pysäkille vaunuun jäi meidän lisäksi muutama muukin, jotka totesivat olleensa myös ihan kujalla osan ajasta :--D Ei siis oltu ainoita ja mitäpäs tuolla on väliä, hauskin junamatka se oli pitkään aikaan!
Sunnuntai menikin rennoissa tunnelmissa, hengailtiin vain kotona aamupäivä ja lapset haettua käytiin pyöräretkellä lähipuistossa. Illalla kokkailtiin hyvää kanakeittoa ja katseltiin superkoukuttavaa Temptation Islandia.

Aikaisemmista suunnitelmista poiketen eilen ei päästykään Adventure Worldiin, sää on edelleenkin aikas viileä ja sateinen. Kaikkien (lue:Jazzin) herättyä pistettiin kimpsut kasaan ja mentiin Amandan ex-hostperheen luo hengailemaan. Pelailtiin skipboa, pyöräiltiin, osallistuttiin kickboxing/fitness-tunnille ja hypittiin trampoliinilla. Muutama tunti meni suhteellisen helposti lapsia viihdyttäessä ja pian kurvailtiinkin jo kaupan kautta kotiin. Illaksi keksittiin vielä jotain kivaa ohjelmaa ja lähdettiin Rockinghamiin elokuviin! Zootopia oli tällä kertaa porukan valinta ja kyllähän me kaikki taidettiin siitä pitää, suosittelen. Illalla kotiin saapui autolastillinen rättipoikkiväsyneitä leffailijoita eikä tosiaan tarvinnut itsekään kauaa unta odotella.
Tämän päivän suunnitelmat ovatkin vielä auki, sää on kysymysmerkki eikä yhteisymmärrystä Adventure Worldiin menon suhteen olla saavutettu. Edelleen odotellaan Jazzin heräämistä, jospa päivän ohjelma selkenisi sitten!