Sunnuntai hurahti ohi liian nopeaan, aamulla nukuttiin pitkään ja syötiin rauhassa aamupalat ennen keskustaan suuntaamista. Pyörittiin päämäärättömästi ympäriinsä, ihmeteltiin samaan suuntaan virtaavaa nuorisolössiä, kierreltiin kauppoja ja lopulta päätettiin mennä syömään. Tämä syöminen oli koko reissun ajan yksi taistelu, meillä meni aina ikä ja terveys siitä hetkestä kun päätettiin syödä ennen kuin saatiin se ruoka eteemme. Tässä tapauksessa päätettiin lopulta haluta pizzaa, mutta läheltä ei löytynyt mitään sopivaa pizzeriaa. Oltiin jo tilaamassa niitä kotiinkuljetuksella, mutta sen hinnat huomattua päädyttiin seikkailemaan itse paikan päälle hakemaan pitsamme! Junalla lähimmälle asemalle, josta vajaa kilometrin kävely
pienellä kauppapysähdyksellä Dominoksen herkkujen luo ja sama matka takaisin samalla syöden, kunnon laatuillallinen siis. Ja tähän säätämiseen meni vähintäänkin pari tuntia, siinä ehti hyvin kasvattaa nälkää! Pitkän päivän päätteeksi sateessa väsyneenä vaeltaessa nautitut pitsanpalat olivat kyllä aivan taivaallisia. ♥
Maanantai oli viimeinen kokonainen päivä, joten suunnattiin taas tehokkaina nähtävyyskierrokselle. Sää oli aikas huono, vilpoinen, pilvinen ja satoi vettä. Hätä ei ollut tämän näköinen, ostettiin läheisestä kojusta söpö punainen sateenvarjo mielessämme hyvät kuvat ja ei ihan litimärkä tukka. Noh, ensimmäinen kesti noin 2min, jonka jälkeen mentiin valittamaan ja saatiin uusi tilalle. Se kesti sitten ehkä 4min, jonka jälkeen meidän kaunis sateenvarjomme näytti tuolta miltä se tuossa viimeisessä kuvassa näytti. Saatiin se jokusen kerran käännettyä takaisin oikeaan muotoonsa
ja otettua ne superhienot turistikuvat mutta kyllä meinattiin useamman kerran viskata se mereen, ihan sikapaska rakkine! :D Huonosta sontsasta huolimatta selvittiin oopperatalon sisälle, muttei menty millekään kalliille kierrokselle. Pienessä myymälässä koitettiin salakuunnella ruotsalaisia huonolla menestyksellä ja kohta jatkettiinkin jo matkaa kohti Westfieldin tornia.
Westfieldin torni on siis Sydney Tower Eye- nimellä myöskin toimiva 309m korkea rakennus joka kohoaa korkeuksiin Westfield-ostoskeskuksen keskeltä. Ostettiin liput pelkästään tuolle näköalatasanteelle, korkeammalle ja ulos olisi myöskin päässyt mutta siihen ei meidän budjetti tai uskallus venynyt. Ennen hissikyytiä päästiin nauttimaan muutaman minuutin pituisesta 4D-elokuvasta, joka vei meidät ympäri Sydneyn suurimpia nähtävyyksiä. Ylös päästyämme nautittiin näköaloista, sumuisesta säästä huolimatta kaupunki näytti upealta. Ja meillä olikin onnea aikataulun suhteen, sillä hetkeä myöhemmin saapuneet pääsivät katselemaan sumupilveä, joka nielaisi tornin sisäänsä.
Turvallisesti maan kamaralle laskeuduttuamme suunnistettiinkin heti etsimään ruokapaikkaa, sillä siinä vaiheessa alkoi jo mahat kurnimaan. Tällä kertaa ei seikkailtukaan liian kauaa sopivaa paikkaa etsiessä, vaan hyvän näköinen meksikolainen tupsahti eteen kuin tilauksesta. Hetken istuskeltuamme jaksettiin taas jatkaa matkaa, tällä kertaa kohti Niken kauppaa ja mun jo kauan himoitsemia kenkiä! Reissulla tuli käveltyä paljon lenkkareilla, mutta myös liikaa pelkillä sandaaleilla mikä tuntuikin sitten ihan kivasti jaloissa. Rahoituksen onnistuttua (kiitti porukat♥) sain käydä kotiuttamassa ihanat uudet kengät ilostuttamaan silmää ja parantamaan kävelymukavuutta. Ja kyllähän se vaan olikin ihana sujauttaa lenkkarit jalkaan sandaaleilla talsimisen jälkeen!
Ahkeran kaupoilla kiertelyn jälkeen oli aika hypätä junaan ja lähteä tapaamaan Elinaa ja Timiä joiden reissukohteena oli myöskin Sydney. Heidän avullaan löydettiin Chinatownin superhyvien sapuskoiden ääreen, taiteiltiin syömäpuikoilla yllättävän hyvällä menestyksellä ja vaihdettiin kuulumisia. Oltiin kuitenkin sen verran tiukalla aikataululla liikenteessä, että pian pitikin jatkaa matkaa kohti kotia ja pakkaus/siivousurakkaa.
Litimärkinä talsittiin viimeistä kertaa jo tutuksi tullutta kotikatua pitkin ja mulle ainakin tuli aika haikea olo, olisi sielä voinut vielä kauemminkin olla. Ei kuitenkaan auttanut muuta kuin pistää kamat kuivumaan, siivota omat sotkut ja koittaa saada unta palloon ennen aikaista herätystä ja matkaa lentokentälle ja kotiin. Sen lisäksi tietysti piti vielä sanoa heipat meidän ihanille kämppiksille, onneksi sovittiin kuitenkin pitävämme yhteyttä että eiköhän tässä tiet joskus vielä kohtaa!
Kotimatka olikin tuskallisen pitkä ja oltiin aika väsynyttä tyttöä koko tiistain. Selvittiin kuin selvittiinkin kaikesta ja nyt tästäkin reissusta on jo reipas viikko, aika lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti