matkajuttuja

Heips! Kirjottelin matkustaessa pari lyhyttä juttua mutten julkaissut niitä silloin vielä, joten ajattelin laittaa ne nyt tähän! Nyt oon ollut päivän perillä, toistaseks kaikki on sujunut hyvin! Mutta kirjoitan perään toisen postauksen tästä päivästä, nyt hieman matkustusjuttuja.

Lontoossa ollaan, etapeista 1/3 on siis suoritettu. So far so good, ei mitään suurempia ongelmia tähän mennessä. Helsingissä lentoasemalle vievälle junalle suunnistaessa tuli tietenkin todistettua maalaisuuteni kun menin ensin väärään, onneksi tajusin mokani tarpeeksi aikaisin ja ehdin kipaista siihen oikeaan junaan. Lentokentällä olin hyvissä ajoin, jo kolme tuntia ennen lennon lähtemistä, hyvä vain. Pahimmat jännäyksen kohteet tällä matkalla on just busseihin, juniin ja koneisiin ehtiminen! Kauhukuvat juuri nokan edessä sulkeutuvista ovista on aikas tuoreena mielessä yhden kesän reissun jälkeen, en mielelläni toistaisi niitä jäämällä tänne Lontooseen saatika sitten Hong Kongiin.

Nyt alkaa jo tuntua siltä, että sitä oikeasti ollaan menossa. Helsinkikin oli vielä sen verran kotoisa ja tuttu, ettei siellä ollessa sitä tajunnut. Pelottavaa olla yksin matkalla, ei ketään jolle puhua (jos ei satunnaisia ”saako tähän istua”, ”tarvitsetko tuota laturia” tai ”pääsisinkö vessaan”-keskusteluja lasketa) ja naureskelenkin tässä itselleni kun seuraan muiden tekemisiä silmä tarkkana. Kaikki on onneksi hyvin, toivottavasti myös koko loppumatkan. Lontoo on hieman sateinen mutta kaunis, tänne pitää kyllä palata paremmalla ajalla. Sitä päätöstä tukevat myös neljä komeaa brittivirkailijaa.

Nälkä vaan on. En nähnyt matkalla tänne terminaaliin yhtään kioskia, josta oisin voinut nappasta mukaan jonkun leivän. Toivottavasti koneessa on hyvää, tai edes tyydyttävää evästä! Koko päivä on mennyt sellaisessa jännityshuumassa, etten ole oikeastaan syönyt saatika tuntenut nälkää. Nyt vähän helpottaa koko homman ajattelukin, ei tarvitse vältellä Suomijuttujen miettimistä etten alkaisi itkemään hahha. Ikävähän nyt on normaali juttu ja osasin sitä odottaakin, onhan se pienoinen muutos lähteä pikkukylästä Australiaan. Noh, reipas puoli vuotta on lyhyt aika ja se menee varmasti nopeasti. Ja huonojen päivien varalle mulla on matkassa urheilukamat, reenaaminen taatusti piristää masennuksen keskellä. Ja sitä tulee varmasti harrastettua myös hyvinä päivinä totta kai!

Puoli päivää hurahti tosi nopsaan ja nyt meikäläinen vaikuttaa Hong Kongin lentokentällä! Fiilikset on ihan hyvät, vaikkei ole tullut nukuttua kuin se muutama tunti. Koneessa mulla kävi kuitenkin uskomaton tuuri, kun sen ollessa aikas tyhjä pääsin siirtymään muutamaa penkkiriviä taaksepäin ja sainkin kaikki kolme paikkaa itselleni! Eihän se mikään ykkösluokan sänky ollut mutta miljoonasti parempi kuin pelkkä tuoli. Lensin siis Cathay Pacificilla tämän pätkän ja kaikki meni hyvin.. Leffavalikoimaa oli aivan riittävästi ja se oli tarpeeksi uutta, katselinkin yhden pätkän ennen kuin aloin köllöttelemään.

Nyt hengailen täällä kentällä ja odotan, milloin ilmoitettaisiin, mistä mun lentoni lähtee. Kiva, jos se onkin jostain aivan toiselta puolelta kenttää… Noo jospa se kohta. Tässä välissä kiertelin vähän kaupoissa, menetin Starbucks-neitsyyteni ja ihmettelen kaikkea ja kaikkia. Sekä tietysti kunnon turistin tavoin näpsin kuvia kaikesta jännästä. Hassua vaan kierrellä kaupoissa kun ei ole mitään käsitystä näiden valuuttakursseista, ruokanikin maksoin ihan sokkona heh. 

Ihastuin näihin maisemiin!

Viimeinen lento oli näistä kolmesta tuskallisin vaikka sekin oli kaukana siitä. Sain paikan koneen loppuosasta, jonkun Aasialaismiehen (tai pojalta se kyllä enemmän näytti) vierestä ja nukahdin ennen kuin kone ehti liikahtaa mihinkään. Heräsin jossain vaiheessa kun olimme lentäneet varmaan jo tunnin, joku oli hieman väsynyt heh. Loppuaika meni Vampyyripäiväkirjoja katsellessa, väsytti hirveenä mutta jännityksen takia ei paljoa nukuttanut! Perthiin saavuttiin 45min etuajassa, sitten piti suunnata kaikkiin turvatarkastuksiin. Jännitti ihan sikana, kaikkialta kuulee aina kuinka tiukka Ausseihin tullessa ollaan, kysellään hirveästi jne. Noh, omalla kohdallani tämä ainakin osoittautu turhaks! Joko mulla oli uskomaton säkä tai mua on huijattu, joka tapauksessa pääsin hyvin ja helposti läpi. Vähän kyseltiin maahantulon syitä, osoitetta kun en sitä osannut antaa ja kenkien likaisuutta, muttei muuta! Sitten pääsinkin jo haistelemaan Perthin yllättävän kylmää ilmaa. Aikaistetusta lennosta johtuen hostmum ei ollut vielä saapunut paikalle, joten hengailin aulassa odottelemassa. Noin vartin jälkeen hän saapuikin paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Mandurahia ja kotia!