Tämän viikon viimeisiä hetkiä viedään ja oonkin jo aivan valmis pistämään koneen kiinni ja siirtymään unten maille. Päätin kuitenkin tulla vähän kertoilemaan viime päivien kuulumisia, sillä edellisestä postauksesta on taas jollain ihmeen tavalla ehtinyt vierähtää viisi päivää. Toisaalta en kyllä yhtän ihmettele ajan katoamista, sillä loppuviikon ohjelmasta löytyi jokaiselle päivälle jotain kivaa.
Torstai alkoi mahtavalla treenillä, sillä hilattiin Amandan kanssa heti aamutoimien jälkeen ahterimme Thainyrkkeilysalin boxing/conditioning-tunnille ja oli ihan sikakivaa! Tehtiin ensin erilaisia iskusarjoja sekä säkkiä että treenikamua vastaan ja loppuun setti kiertotreeniä, jossa oli mm. boxihyppyjä, etuheilautuksia, kelkan työntöä, traktorinrenkaan pyörittelyä ja lankkua. Aamun rehkimisen jälkeen loppupäivä meni leppoisissa tunnelmissa, suunnitelmissa oli lähteä illalla Rockinghamiin katsastamaan ensi-iltansa saanut leffa ja viettää mukavaa vapaailtaa. Jouduttiin kuitenkin tekemään raincheck tälle, sillä Amanda joutuikin jäämään hieman myöhempään töihin eikä sitten ehditty siihen esitykseen. Leffailta ei kuitenkaan jäänyt toteutumatta, vaan makoiltiin meillä Pirates of the Caribbeania katsellen ja ah niin tutuiksi tulleita banskupannareita syöden. Ei valituksia tästäkään vaikka halusinkin kovasti nähdä sen uuden leffan! Ehkä ensi viikolla sitten.
Mun viikonloppu alkoikin jo perjantaina, sillä töitä ei tullut tehtyä nimeksikään. Ammulla hoidin lapset kouluun ja hain iltapäivällä mutta siihen mun hommat sitten loppuikin. Heti lapset kotiin haettuani lähdin kurvailemaan kohti juna-asemaa, josta nappasin kyytiin Lauran ja Valtterin! Tainno ei voi sanoa että tuli kurvailtua, sillä jalkapallopelin ansiosta koko Mandurah oli aikas täynnä ja matka juna-asemalle kesti melkein kolminkertaisen ajan. Pääsin kuin pääsinkin perille, löydettiin parkkipaikka naurettavan helposti ja suunnistettiin kentälle hieman pelin alun jälkeen. Meille ei kuitenkaan suotu yhtä hyvin ja helposti paikkaa kuin autolle, sillä paikalle oli eksynyt kuulemani mukaan noin 10 000 muutakin katsojaa. Hieman huonojen paikkojen johdosta jäikin sitten suurin osa pelistä näkemättä, eipä sillä että se kovin paljoa olisi haitannutkaan. Luovutettiin mtasin kanssa ennen sen loppumista ja päätettiin lähteä dinnerille Perthiin! Suunnattiin intialaiseen hyväntekeväisyyttä tekevään ravintolaan, jossa maksat ruoasta niin paljon kuin itse haluat. Siellä nautittiin oikein maittavat ateriat jälkiruokineen päivineen, ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka. Ennen mun kotimatkaa kierreltiin Elizabeth Quayn kauniilla alueella vesi- ja valoshowta ihaillen.
Eilen tulikin nautittua myöhäisestä aamusta, parasta ikinä kun voi nukkua ilman herätyskelloa niin kauan kuin huvittaa! Vaikka unirytmini ansiosta heräsin ensimmäisen kerran jo seitsemältä ja sitten lopullisesti niinkin myöhään kuin puoli kymmeneltä. Nautin silti kovasti! Aamun tunnit menivät hitaasti heräillessä, Heidiä lähtemisessä auttaessa (hän lähti viikon työreissulle Sydneyyn eli mulle napsahti äidin rooli seuraavaksi seitsemäksi päiväksi!) ja päivään valmistautuessa. Jazzin lähdettyä synttäreille hyppäsin junaan ja suuntasin kohti Murdochia! Kyseiseltä stopilta matka jatkui Lauran, Valtterin, erään uusi-seelantilaisen ja kanadalaisen kanssa kohti Woodman pointia. Kyseessä on siis kaunis, erityisesti leijalautailijoiden (kuulostaapa tyhmältä suomeksi! Enkuksi siis kitesurfing)suosima niemi, jossa vietettiin iltapäivää kävellen, kuvaillen, surffaajia katsellen ja hengaillen. Leijalautailu näytti mun silmään sikakivalta ja myös helpolta, tosin jälkimmäinen osoittautuisi varmasti ensimmäisten sekuntien aikana vääräksi luuloksi. Vetten päällä viilettäviä lautailijoita oli kiva katsella, ehkä sitä joskus itsekin sitten!
Auringon laskiessa horisontin taa kasattiin kamat ja lähdettiin takaisin Fremantleen mahat kurnien. Päädyttiin jatkamaan intialaisen keittiön parissa eikä ollut laisinkaan huono päätös! Kaikkien mieltymyksille löytyi mieluista tarjottavaa, alkupaloiksi nautitut erilaiset intialaiset herkut upposivat poikkeuksetta jokaiseen suuhun ja meno oli muutenkin mukavan rento. Olisimme varmasti jääneet paikkaan istuskelemaan pidemmäksikin aikaa ellei Lauran olisi pitänyt suunnata töihin ja minun kotiin. Parin tunnin matkustamisen jälkeen kotona mua odotti erittäin iloinen ja hellyydenkipeä pieni koiruli, joka tosin oli superloukkaantunut kun ei päässytkään mun huoneeseen nukkumaan.
Onneksi Pollylla ei ole norsun muistia, vaan tänään aamulla rannalle mun seuraksi lähti taas se sama superiloinen ja energinen pieni karvapallero. Tämä sunnuntai täyttyikin lasten hakureissuista, pikavisiitistä salille, rannalla kävelystä, leffan katsomisesta, kotiin skypettelystä ja vaikka mistä muusta. Vaikka päivään mahtui monenmoista hermojakin kiristävää juttua on mulla kuitenkin takana oikein kiva sunnuntai! Ja nyt kuulenkin pyykkikoneen piippaavan eli äkkiä Jazzin koulumekko huomista varten kuivumaan ja unille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti