r o a d t r i p

Lauantaina mun tie vei pienelle roadtripille tuntemattomien tyttöjen kanssa! Mulla oli siis täysin vapaa viikonloppu, joten halusin tehdä jotain erikoisempaa ja nähdä paikkoja. Keskiviikkona selailin kaikki Facebookin aupair-ryhmät läpi ja yhdestä löytyikin kuin tilauksesta mun suunnitelmiin sopiva reissu! Laittelin sitten tytöille viestiä ja mun onnekseni autossa oli vielä yhdelle tilaa.
Matkaseurana mulla oli siis kaksi ranskalaista, belgialainen ja saksalainen au pair. Toinen ranskalaisista ajoi koko päivän omalla autollaan, joten tuli miljoona kertaa halvemmaksi kuin vuokraaminen. Tultiin kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen, hengasin kuitenkin eniten saksalaisen tytön kanssa muiden puhuessa pääasiassa ranskaa. Tuo ranskan puhuminen olikin päivän ärsyttävin juttu, mun mielestä tulisi vähän kunnioittaa matkaseuraa ja puhua englantia kun samassa autossa useampi tunti istutaan ja matkakohteista jotain puhutaan. Onneksi belgialainen tyttö (joka siis myöskin puhui ranskaa) muutamia kertoja tulkkasi meille muiden puheita ja tuli oma-aloitteisesti höpisemään meidän kanssa, tuli paljon positiivisempi vaikutelma. Eipä tämä kielijuttu paljoa lopulta haitannut, meillä oli mukavasti höpöteltävää saksalaisenkin tytön kanssa.

Mutta niin, herätyskello soi aamulla viideltä aivan liian lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Oltiin sovittu tapaaminen yhdelle juna-asemalle kello kahdeksaksi jonne mulla oli matkaa arviolta 1,5-2h. Tarkoitus oli olla junassa jo kuudelta, mutta lopulta olin siellä vasta vartin yli, onneksi. Matka nimittäin kestikin vain  1h 20min, joten jouduin odottelemaan pääteasemalla hetkosen. Sitten muut tulivatkin yksi toisensa jälkeen paikalle ja päivä saattoi alkaa! Hypättiin autoon ja lähdettiin kohti Yanchep National parkia.
Perillä oltiin joskus reippaan tunnin matkan jälkeen, ostettiin liput ja lähdettiin kävelemään. Puistoon pääsi 12 dollarilla (reilu 8€) yksi autolastillinen, eli hintaa tuolle tuli henkeä kohden reippaat 2 dollaria, ei paha! Tällä samalla lipulla päästiin myös seuraavaan kohteeseen eli Pinnaclesiin, eikä tarvinnut maksaa erikseen kuten ensin luultiin. Puistossa kierreltiin vain ympäriinsä luontoa ja kenguruita ihaillen, käärmeitä ja hämähäkkejä peläten. Koitettiin myös ottaa selfieitä nokosilla olevien kengujen kanssa huonolla menestyksellä. Kierrettiin myös wetland trail eli polku kosteikkoalueen ympäri ennen kuin suunnattiin laguunille.
Meidän matkan ei ensin ollut tarkoitus mennä laguunin kautta, mutta esitteestä sen bongattuamme ajateltiin että miksipäs ei, se on aivan nurkan takana. Ja onneksi mentiin, paikka oli aivan uskomattoman kaunis, kuvat eivät todellakaan tee oikeutta! Käytiin kahlailemassa ja nostettiin maahan asti loksahtaneet leuat takaisin ylös, koska matkan piti jatkua liian pian. Käytiin hakemassa kaupasta hieman evästä ja nostamassa rahaa ennen pisintä ajomatkaa kohti Pinnaclesia.

Pinnaclesin autiomaa on siis keltaista hiekkaa ja tuollaisia isoja kiviä keskellä ei mitään. Kivien ja hiekan lisäksi sieltä löytyi mm paljon aasialaisia turisteja selfiekeppeineen, pari niistä änkesivätkin meidän yhteiskuvaan! Oli kyllä hämmentävää, naurettiin vaan porukalla ihan ihmeissään kun he hyökkäsivät kirjaimellisesti ihan puskista ottamaan kuvia meidän kanssa, eivät kyselleet lupia vaan juoksivat vaan mukaan. Eikai siinä mitään, otettiin siinä sitten monen kameran voimin kuvia hämmentyneistä tytöistä ja innokkaista aasiaaisista hahha. Kuvat otettuaan pariskunta lähti jatkamaan matkaansa suoraan pusikkoon meidän jäädessä edelleen ihmettelemään tapahtunutta! Toivuttiin kuitenkin järkytyksestä ja jatkettiin mekin kivien katselua ja puiston kiertelyä.
Odotin Pinnaclesilta kyllä paljon enemmän, olihan paikka kaunis joo mutta ei niin ihmeellinen. Paljon kiviä, keltaista hiekkaa ja hirveänä aasialaisia, siinäpä se. Naurettiin kyllä kun kaikki ottivat kuvia melkein jokaisen kiven kanssa. Lapsia nostettiin niiden päälle kaikista kieltotauluista huolimatta, iskettiin selfiekepit käteen ja koko porukka poseeraamaan taustalle! Yksi pariskunta kulki ympäriinsä nainen reppuselässä, he pysähtelivät vähän väliä ottamaan kuvia hieman erilaisen kiven kanssa. Nooh, huvinsa kullakin, saatinpa ainakin hyvät naurut!

Viimeisenä kohteena oli Lancelin ja hiekkadyynit! Täällä tuulee aina ihan reippaasti eikä lauantai tehnyt poikkeusta sääntöön, Pinnaclesilla hattu lähti monesti lentoon ja Lancelinilta poistuessa olin kerännyt varmaan kilon hiekkaa mukaani. Laskiessa tuli kaatuiltua ja pyörittyä senkin vuoksi hiekassa useampaan otteeseen, oltiin kaikki aivan rähjäisen näköisiä kun raahauduttiin takaisin autolle. Mutta laskeminen oli uskomattoman hauskaa! Meillä oli tuollaiset istumalaudat, sillä kaikki jalkaremmeillä varustetut olivat jo menossa. Se teki seisten laskemisesta aikas hankalaa mutta kokeiltiin, kaaduttiin, kokeiltiin uudelleen ja onnistuttiin muutamien metrien ajan! Vauhti ei tosiaan päätä huimannut mutta eihän se ole niin justiinsa. Tunti meni hujauksessa ja pian pitikin jo palauttaa laudat ja lähteä kohti juna-asemaa. Kotona Mandurahissa olin puoli kahdeksan aikaan, pitkä päivä siis!
Reissu oli siis oikein mukava ja onnistunut, ainoita inhottavia asioita oli ranskan puhuminen, oma kärtsännyt iho joka ei oikein nauttinut auringosta ja hirmuinen väsymys. Kannatti kuitenkin lähteä vaikka aamulla ei huvittanut, tuntemattomien kanssa reissaaminen ei ollut ollenkaan niin outoa kuin ajattelin sen olevan. Ja pääsin vielä tosi halvalla, koko päivään kului hippusen yli 40 dollaria rahaa, josta puolet olivat junalippu ja ruoat. Hyvä reissu!

72-75

Hellou! Kello on taas aivan liian paljon näin sunnuntai-iltana, eli liikaa ei ehdi kirjoittelemaan. Keskiviikon jälkeen ehti taas tapahtua vaikka mitä, suurimpana eilinen pieni roadtrip ja useampikin nähtävyys! Eilisestä ajattelin kuitenkin kirjoitella erikseen joku päivä vähän kattavamman sepustuksen, tähän tulee nyt vain muutamia kuvia reissulta mutta ei muuta.
Torstaina arki rullasi tuttuun tapaan, illalla käytiin Amandan kanssa istumassa kahvilassa jokunen tunti, tuhottiin pari isoa kakkupalaa ja parannettiin maailmaa taas vaikka kuinka paljon. Perjantaina ystävämme aurinko päätti helliä meitä joten suunnattiinkin Amandan kanssa biitsille nauttimaan päivästä! Ja tästä muutaman tunnin nautinnosta jäikin ikävemmät muistot hetkeksi, sillä menin ja paloin ensimmäistä kertaa täällä ollessani. Paloinkin sitten heti ihan kivasti reisistä ja mahasta sekä sain kaksoisleuan rusketusrajan muodossa kaulaani hahhaa. Nyt kymmenen aftersun-kerroksen jälkeen iho alkaa olla ihan hyvinvoiva eikä enää satu kosketus, voiton puolella ollaan! Ei tuo siis onneksi ollut mikään kunnon kärtsääminen mutta paloinpas kuitenkin. Nyt vaan sormet ristiin, että se jää rusketuksena iholle. Biitsireissun jälkeen haettiin suurimpaan nälkään subit ja nautittiin hetken rauhasta ennen lasten hakemista. Pian hekin suuntasivat isälleen ja meikäläinen pääsi siivoilujen kautta viikonlopun viettoon! Suunnattiin siis Amandalle löhöilemään ja katsomaan dokkareita. Oon täällä ollessani innostunut kyllä dokkareista aivan uudella tapaa, aivan mahtavia! Onni on netflix hahha.
Vaikka perjantaina suuntasinkin ajoissa kotiin niin yöunet jäivät silti aikas lyhyiksi, kiitos lauantaiaamun kello viiden herätyksen. Kuuden aikoihin Heidi nakkasi mut juna-asemalle, josta lähdin suunnistamaan kohti päivän roadtrippiä. Matkasin kahden ranskalaisen, belgialaisen ja saksalaisen kanssa ja käytiin katsastamassa Yanchep national park & laguuni, the Pinnacles ja Lancelinin hiekkadyynit. Mutta kuten sanoin, päivästä enemmän sepustusta alkuviikon aikana, tässä kuitenkin muutama kuvatus!

Reissuta kotiuduttuani suuntasinkin Amandalle, Laura tuli yhdeksi yöksi Manurahiin meidän luo ja tytöt oli taikonu korvapuusteja!! Illan aikana vedettin muutamat pullat nassuun, naurettiin tyhmille jutuille, syötiin, lähdettiin käymään "kotipippaloissa", pelattiin bilistä ja katseltiin jalista. Yöllä kävin nakkaamassa tytöt Amandalle ja tulin ite kotiin nukkumaan, olin ihan kuollut edellisyön vähien unien ja pitkän päivän jälkeen. 

Tämä sunnuntai onkin sujnut rentoillessa, päivän suurin saavutus oli Amandalle matkaaminen. Juotiin glögiä (♥♥♥), katsetiin netflixiä, syötiin ja lakkailtiin kynsiä. Siellä venähti tosiaan liian myöhään mistä johtuu tämänkin postauksen lyhyys ja pikainen kirjoitus. Nyt pitääkin jo pistää kone kiinni ja pää tyynyyn, hyvät yöunet on must. Hyvää viikkoa kaikille!

69-71

Huhhuh kuinka nopeaa aika vaan kiitää, eilen tuli täyteen 2,5kk täällä ja huomenna on jo torstai eli tuleva viikonloppu on lähempänä kuin edellinen! Tänä viikonloppuna olisikin tarkoitus lähteä katsomaan jotain nähtävyyksiä, sillä mulla on vapaata myös sunnuntai. Saa nyt nähdä saadaanko mitään aikaiseksi, toivotaan! 

Sunnuntaina lapsenvahtimisen jälkeen Amanda tulikin meille mukanaan jauhelihaa ja päästiin kokkaamaan spagetti/jauhelihamössöt. Yritettiin myös pariin otteeseen luoda maissijauhoista kastiketta mutta toisen epäonnistumisen jälkeen luovutettiin ja syötiin ilman. Ei siltikään mitään valittamista, oli ihanaa syödä kunnon täysjyväpastaa ja jauhelihaa ♥ Nautittiin tämä ruokaelämys Nälkäpeliä katsellessa, oli kyllä mukava ilta!

Maanantaipäivä tulikin pyörittyä Mandurahin keskustassa joululahjoja metsästämässä! Haasteelliseksi homman tekee tosiaan tuo posti. Täältähän maksaa ihan mansikoita lähettää yhtään mitään Suomeen, esimerkiksi nyt mun 1,3kg painavalle paketille hintaa tuli reippaat 70 dollaria eli noin 50 euroa. Harmitti kyllä, kun mukaan olisi pitänyt vielä laittaa yksi pieni juttu, mutta sen kanssa paino meni 30 grammaa yli 1,5kg joten jouduin jättämään sen pois. Tuo olisi nimittäin nostanut hintaa taas useammalla kymmenellä dollarilla, joten jouduin nyt vähän karsimaan. Nyt vaan toivotaan, että paketti päätyy perille, mieluiten ennen joulua.

Mutta niin, maanantaina suoritin suurimman osan lahjashoppailusta mutta hieman jäi tiistaillekin. Eilen aamulla auttelin hetken Heidiä työjutuissa ja viimeistelin joululahjajutut ennen kuin hain Lauran juna-asemalta! Hän tuli päivävierailulle tänne hoitamaan muutamat jutut kuntoon ja moikkaamaan meitä. Käytiin ensin postittamassa paketti jonka jälkeen tultiin meille hengaamaan ennen muksujen koulun loppua. Lachien teeball-harkkojen aikana käytiin tutkimassa harkkakentän läheisen Colesin valikoimaa, kuolattiin kaikkia jo myyntiin tulleita jouluherkkuja ja odoteltiin Amandaa. Pian mun pitikin jo mennä hakemaan poika reeneistä, joten jätin Lauran Amandan hellään huomaan ja suuntasin takaisin töihin. Mulla piti olla koko ilta töitä, mutta muutaman mutkan kautta sain kuin sainkin illan vapaaksi ja pääsin katsomaan muiden au pairien kanssa uusimman Nälkäpelin! Hirveällä kiireellä suuntasin kaupan kautta kotiin, kasasin kamat, löysin parkkipaikan täydeltä parkkikselta ja ehdin juuri puoleksi elokuviin. Itse elokuva ei ollut mun mielestä paras noista kaikista, olin osaksi hieman kujalla juonen suhteen sillä en ollut vielä katsonut Matkijanärhen ensimmäistä osaa ja kirjan lukemisesta on muutama vuosi aikaa. Hyvä pätkä se kuitenkin oli, kannatti mennä! 

Tänään onkin ollut hyvä päivä, heräsin oikealla jalalla ja oon ollut hyvällä tuulella koko päivän, sain pyykkivuoren selätettyä, nukuin päikkärit, söin hyvää ruokaa, meillä oli Heidin kanssa hyvät keskustelut dokkarista ja kävin vielä salillakin! Nyt voi hyvillä mielin pikaskypettää kotiin ja mennä ajoissa nukkumaan. 

66/67/68

Nyt on yksi viikko taas (melkein) taputeltu ja periaatteessa uusi jo aloiteltu, sillä olen ollut aamusta asti vahtimassa suloista pikkupoikaa! Meidän päivä on mennyt helposti, ollaan päristelty autoilla ympäri taloa, naurettu kirjan kissakuville, tanssittu lastenohjelmien tahtiin ja muuta mukavaa. Ulkona ei kovin kauaa viitsinyt olla, sillä tänäänkin lämpötila on kohonnut sinne 35 asteen kieppeille joten mielummin pysyttelen sisällä enkä ala stressaamaan auringosta, nesteytyksestä ja muusta mukavasta. Ja kyllähän täällä sisälläkin tekemistä riittää, leluja löytyy pienen lapsiarmeijan tarpeisiin! Nyt hän kuitenkin rauhoittui syömään ja leikkimään joten mulle jäi aikaa kirjoitteluun.

Perjantai oli tosiaan mulla kokonaan vapaa, joten sain nauttia hieman myöhäisemmästä aamusta ja rauhallisesta aamupalasta. Suunnitelmissa oli mennä juoksemaan heti herättyäni, mutta päädyinkin siirtämään urheilun myöhemmälle ja lähteä heti Amandalle. Täällähän on nyt paraikaa paljon maastopaloja meneillään, uutisissa kerrotaan useista suurta tuhoa tehneistä paloista ja varoitellaan niiden leviämisestä. Viime viikolla uutisoitiin myös muutaman reppureissaajan kuolleen näiden vuoksi. Amandan hostiskä tiesi kertoa heidän olleen autolla liikkeellä ja olivat sitten jotenkin ajautuneet kahden liekkirintaman keskelle, josta liekit sitten "imaisivat" heidät pois tieltä. En tiedä miten homma oikeasti meni, tämä oli tosiaan ihan vain puskaradion versio ja saatoin hyvinkin ymmärtää homman aivan väärin. Joka tapauksessa pelottavaa! Mutta niin, Waroona jäi nyt välistä sillä palojen vuoksi ilma ei ollut paras mahdollinen joten jätimme reissun toiseen kertaan. Päädyttiin pyörimään Pinjarraan, joka on ihan vartin ajomatkan päässä oleva pikkukylä. Kierreltiin pientä puistoaluetta, napsittiin kuvia ja oltiin vain. Keskustasta löytyi paikallinen kirppari, josta shortseiksi tuunattavia farkkuja ja Amanda tekikin aivan mahtavan löydön! Oon hieman katkera, sillä itse en ollut ihan niin onnekas. Onneksi ollaankin aikalailla samaa kokoa, ehkä pääsen lainailemaan niitä silloin tällöin!

Pinjarrasta suunnattiin kaupan kautta Amandalle syömään ja leffailemaan! Meinataan mennä katsomaan uusin Nälkäpeli tiistaina joten edelliset pätkät pitäisi saada katsottua ennen sitä. Ensimmäinen on nyt nähty mutta kaksi pitäisi vielä katsella. Kaupasta tarttui mukaan herkkujen lisäksi myös ihan oikeaa ruokaa, sillä mun teki hirveästi mieli spagettia ja jauhelihakastiketta! Sitähän oli sitten tehtävä. Ja oli kyllä niiiin hyvää, oi nam! Syömisen ja leffailun lisäksi iltaan mahtui salitreeni ja yleistä oleskelua.

Eilisen päivän ohjelmassa oli aamusali, IKEAn ruokaosasto ja Perth. Aamulla hikoiltiin hieman edellisen illan suklaita pois jalkatreenin merkeissä, on kyllä suuri plussa kun Amandalla pääsee salille milloin haluaa! IKEA ei taaskaan pettänyt ja pois marssi pari onnellista tyttöä. Syötiin mahat täyteen lihapullia (ja pottumuussia, jota tällä kertaa oli myös tarjolla!), ostettiin pullot glögiä ja villiinnyttiin karkkiosastolla. Tällä kertaa löytyi irttareiden lisäksi myös turkinpippureita. Syöpöttelyn jälkeen mentiin keskustaan pyörimään, nautittiin jotkut jäähilejuomat, ihmeteltiin joulukoristeita, shoppailtiin ja katseltiin ihmisiä. Amanda jäikin Perthiin yöksi kavereitaan tapaamaan, mun oli hypättävä junaan ja lähdettävä kotiin nukkumaan jotta jaksaisin tänään herätä aikaisin töihin. 

Ja niin vaan tämänkin postauksen kirjoittamiseen kului viisi tuntia muutaman keskeytyksen vuoksi! Kohta pojan äiti tuleekin jo kotiin ja mun työpäivä olisikin pulkassa. Suunnitelmissa olisi jatkaa Nälkäpelejä meillä Amandan kanssa, rentoutua vielä hetki ennen kuin uusi viikko virallisesti pyörähtää käyntiin. Hyvää sunnuntaita kaikille!

s i x t y t w o - s i x t y f i v e

Heipähei taas! Viimeksi lupailin itelleni, että nyt ei taas mene montaa päivää ennen seuraavaa postausta mutta kuinkas taas kävikään. Eilen äitikin joutui laittamaan viestiä että vieläkös täällä ollaan hengissä kun ei ole kuulunut. Noh, hengissä siis ollaan ja viikonloppua aloitellaan! Hassua, yleensä tulee kirjoiteltua viikonlopun jälkeen mutta kerrankin näin päin. Nyt on tosiaan torstai-ilta, mutta mulla alkaa tänään jo viikonloppu kun huominen on vapaata ja sunnuntaina töitä.
Mitäs tähän viikkoon onkaan sitten mahtunut? Maanantai oli ihan normipäivä, oli tarkoitus mennä Amandan kanssa rannalle mutta suunnitelmat meni sitten mönkään hänen hostlapsen jäätyä kotiin sairastamaan. Treffailtiin kuitenkin illalla reenailun muodossa, sillä matkustin heidän autotallisalille nostelemaan hieman painoja. Hieman se olikin, sillä meni taas homma enemmän höpötys- kuin hikiterapian puolelle! Monesti se yhdessä treenaaminen menee hieman löysäilyksi (ellei treenikamu ole joku salihirmu-Läspe...) mutta ei se haittaa, tuli kuitenkin jotain tehtyä. Ja oli kuitenkin ensimmäinen päivä sairastelun jälkeen joten annettakoon tämä anteeksi. Meille myös pamahti yllärivieras, sillä koulusta kotiin tullessa pihaan ajoi meidän perässä tuntematon auto, josta putkahti lasten mummu! Amerikassa asusteleva mummu oli saapunut vierailulle ja tuli kaikille yllärinä käymään. Hän onkin sitten pyörinyt menossa mukana koko viikon ajan, lapset ovat tykänny ihan hirveästi!
Tiistai oli myöskin aika peruskauraa. Lachien teeball-reenit peruttiin sateen vuoksi (kröhömm sadetta ei ollut puoli tuntia ennen harkkojen alkua nimeksikään, ei puhettakaan että olisi haitannut harrastusta! Ihme touhua) joten mentiin harjottelemaan puistoon. Siellä olikin kaksi toista poikaa, joiden kanssa sitten pelleiltiin telineissä ja pelailtiin teeballia. Oli ihan hauskaa vaikken kyllä ollut poikien säännöistä ihan perillä hahha. Illalla Amanda tulikin meille katsomaan leffaa, sillä mun piti olla kotona Heidin ollessa töissä. Itse elokuva oli huono mutta olipas meillä silti hauskaa ja hyvää evästä!

Eilinen keskiviikko olikin varsin mukava päivä. Aamu alkoi normaalisti koulurundeilla ja lenkkeilyllä, päivällä kävin tekemässä hyvän jalkatreenin ja iltapäivällä lasten lähdettyä isälle olinkin jo off! Hoidin kotihommat loppuun ja pistin itseni valmiiksi, sitten olikin aika suunnata Amandalle ja kohti Rockinghamia. Lihapullien kuvat silmissä olimme ensin menossa IKEAan eilen dinnerille, mutta sitten tajuttiin ajan vähyys ja matkan pituus ja päädyttiin hieman muokkaamaan ohjelmaa. Siirrettiin IKEA lauantaille ja päätettiin lähteä elokuviin. Rockinghamissa on vanhempi elokuvateatteri, johon saa kivoja alennuskuponkeja kuiteista, jolloin siellä käyminen on paljon halvempaa. Tämän lisäksi siellä sää luksuspenkit (aivan parasta!!) ja uudessa paikassa käyminen nyt vaan on paljon mukavampaa. Pätkä valittiin aika sokkona, päädyttiin katsomaan The Dressmaker. Elokuva oli outo, hämmentävä, hauska ja odottamaton. En oikein muutenkaan sitä osaisi kuvailla, menkää ja katsokaa.
Tänään olenkin sitten potenut lihaskipua, käynyt koulun assemblyssä (en tiedä mikä on suomeksi, sanakirja väittää vain kokoukseksi? Lapsille annetaan erinäisiä palkintoja/stipendejä ja vanhemmat oli paikalla. Mukaan mahtui tietysti pari esitystä ja puhe joulusta!), lenkkeillyt, kokkaillut hyvää ruokaa, iloinnut viileämmästä säästä, nukkunut päikkärit, katsonut netflixiä, siivoillut ja nauranut hassuille videoille. So far ollut siis kiva päivä, toivottavasti jatkuu myös sellaisena eikä skypettelyt kotiin ole kamalaa tuskaa hahha. No ei, kotiin on aina mukava puhua, sitä kummasti osaa nyt arvostaa miljoonasti enemmän kuin silloin siellä ollessa.
Että sellaista mun viikkoon on mahtunut! Kuvia ei taaskaan ole tullut otettua ollenkaan, ei vain ole ollut mitään kuvattavaa tai kamera ei ole ollut mukana. Ajattelinkin joskus latailla kännykällä otetut snapchat-kuvat sunmuut koneelle ja tehdä niistä kollaasin, näkee vähän eri tavalla tätä arkea niiden välityksellä. Päivät kuluu pitkästi koneella ollessa, tällä viikolla näytöllä on tosi pyörinyt netflixin lisäksi ammatinvalintatestit, koulujen sivut ja opintopolku. Voi koulustressi, kauan pysyitkin poissa! Ehkä tämä tästä selviää, lisää selailua ja stressailua se vaatii mutta päivä kerrallaan.
Huomenna onkin tosiaan vapaapäivä, joten nukun aamulla pitkään, reenailen ja suuntaan Amandalle! Saa nähdä mitä tulee tehtyä, puhuttiin hieman Waroonaan menosta mutta riippuu paljolti säästä. Täällä ei tosiaan ole ollut lämmintä viime päivinä, kylmää enemmänkin! Vettä on tullut ihan kivasti ja huppari on saanut olla pihalla liikkuessa kaverina. Kiva vaan kun saa pitää farkkuja eikä ole koko aikaa hiki, laajenee vaatevarasto puolella kun kaikki ei ole liian kuumia.

5 7 - 6 1

Heippa tällaisen pienen radiohiljaisuuden jälkeen. Piti oikein tarkistaa edellisen päivityksen päiväys sillä ei tosiaan muisti riitä sinne asti! Melkein viikkohan siitä on ehtinyt taas vierähtää kun edellisen kerran sain oikein tekstiä aikaiseksi, toki on tullut kirjauduttua sisään ja aloitettua postauksia muutamalla sanalla mutta enempää en ole saanut aikaan. Tällä kertaa sille on kuitenkin ihan syy, sillä olin muutaman päivän sairaana. Keskiviikkona mentiin illalla Amandan kanssa leffaan mukavan napostelusatsin kera ja fiilis oli (ähkyä lukuun ottamatta) hyvä! Katseltiin the Martian melkein tyhjässä salissa ja vietettiin mukava ilta. Torstaiaamuun heräsinkin sitten jo huonomman olon kera, ei mikään kuolemanpaha mutta tarpeeksi että päätin jättää salin väliin. Lapsia kouluun kuskatessa olo senkun paheni, kotona siivotessa jouduin toteamaan että nyt pitää hetki huilata, kauppareissulla sai jo istua kaupan lattialla voimia keräillen ja kohta löysinkin itseni sängyn pohjalta. Olo oli aivan kamala, mitään ei voinut syödä, ajattelustakin meinasi jo nousta aamupalat ylös, sängystä ylös noustessa näkö sumeni ja maailma alkoi pyöriä. Myöhemmin mukaan liittyi pieni kuume ja mahakrampit ja soppa oli valmis!
Siinä sitten meni koko torstai sängyssä maaten, hirveä päivä. Perjantaina aamulla olin jo onneksi ihan elävien kirjoissa ja päivää kohden olo parani. Otin kuitenkin suhteellisen lunkisti koko päivän, ei kuitenkaan mikään maailman paras olo ollut. Lapsethan ovat nyt muutaman viikon ajan lähteneet jo perjantaina isälleen, mutta tänä viikonloppuna ei. Jazzilla oli koulun esitys illalla, joten hänen piti jäädä tänne meille yöksi ja Lachie halusikin mennä vasta lauantaina. Lähdettiin siis viettämään perjantai-iltaa koulun superilmastoituun teatterisaliin! Luultiin koko homman kestävän vain tunnnin, mutta se kestikin kolme... Tosin mun ja Lachien oli pakko lähteä paikalta kesken kaiken pois, sillä en jaksanut katsella sitä nälkä+väsy+kylmä+tylsää-kiukkua siellä loppuun asti. Äkkiä välissä kotiin nappaamaan jotain suuhun ja sitten kohta takaisin hakemaan Jazzia! Esitys oli ihan kiva, siinä ajassa mitä me ehdittiin näkemään oli muutamia tosi hyviä ja pari kuolettavan tylsää, loput oli ihan katseltavaa kamaa. Tuli taas kyllä ihmeteltyä Aussien koulukulttuurin eroa Suomeen verrattuna, niin paljon rennompaa ja luovempaa! Toisaalta siellä kyllä esiintyikin musiikki- ja draamaryhmiä joten eihän tuo ihmekään ole. Sieltä selvittyä oli tarkoitus skypetellä ja kirjoitella blogia mutta lopulta katsoin hetken netflixiä ja menin nukkumaan, olin aivan tööt ja uni tuli kyllä niin tarpeeseen!

Lauantaihin heräsin taas paremmalla fiiliksellä kuin perjantaihin, kummasti nuo hyvät yöunet vaikuttaa! Aamulla hengailin kotosalla Jazzin kanssa, tein kotitöitä ja otin aurinkoa. Kohta tulikin jo aika lähteä Lauran luo Fremantleen! Äkkiä suihkun kautta kamat kasaan, unohtuneita tavaroita lapsille ja ei kun juna-asemalle. Parin tunnin matkustuksen päätteeksi löysinkin itteni istumasta Fremantlen South Beachin rannan liepeiltä tuntemattomien ihmisten (ja hassulakkisen Lauran tietty) kanssa. Vietettiin oikein mukava ilta rannalla hengaillen, auringonlaskua katsellen, fish&chipsejä syöden ja lähestyvää myrskyä seuraten. Ja juuri kun myrsky oli iskemässä päälle paettiin kavereiden kotiin jatkamaan illan viettoa. Myöhemmin jatkettiin Lauran kanssa kahdestaan hostellille ja painuttiin ajoissa nukkumaan!

Nämä kuvat on perjantain biitsireissulta ihan täällä kotirannalla eikä Fremantlesta, en raahannut kameraa mukanani vaikka olisi kyllä pitänyt!

Tänään aloitettiin aamu piknikillä puistossa, josta jatkettiin kiertelemään kauppatoria. Tori oli kyllä aivan ihana, sieltä löytyi vaikka mitä vaatteista ja asusteista elektroniikan kautta hedelmäkojuihin ja kuppikakkuihin. Selvittiin sieltä melkein tyhjin käsin, mukaan lähti vain pieniä nougatpaloja, jotka olivat vain dollarin kappale ja kiitos ihanan myyjäsedän saatiin kaikki tuplana! Sympaattinen mies, höpistiin hetki Suomesta, lumesta ja talvesta ennen kuin toivoteltiin hyvää päivän jatkoa. 

Torilta suunnattiin Lauran taivaaseen, pienenn vege/eläinten oikeus-tapahtumaan. Puistoalue oli täynnä kaikkea vegaanitavaraa, upeita ruokia ja herkkuja, kauneudenhoitotuotteita, kirjoja jne. Vaikka mitä! Pyörittiin alue ympäri, maisteltiin herkkuja ja höpistiin kaikkea mukavaa kunnes mun oli aika hypätä junaan ja suunnata kotiin. Tänne kotiin päästyäni hain lapset isältä ja tein kaikkia kotihommia tämän illan. Ja nyt olen jokusen tunnin tässä istuskellut postausta kirjoittaessa ja hommia samalla hoitaessa. Tarkoitus oli mennä vielä salille, mutta koska Heidin työt venyivätkin näin myöhään niin jää huomiselle. Pelailen siis hetken peliä Lachien kanssa ennen hänen nukkumaanmenoaikaansa, hoidan siivoilut sunmuut loppuun, skypettelen ja rentoudun netflixin kanssa!

Hyvää sunnuntaita ja uutta viikkoa kaikille! :)

55+56

Okei, nyt on heti alkuun täräytettävä ilouutiset sillä me mennään uudeksi vuodeksi Sydneyyn!!! Tänään ostettiin (hitsin kalliit) lentoliput Amandan kanssa, eli me lennetään joulun jälkeen maanantaina ja viivytään Sydneyssä viikon verran, vuodenvaihteen yli. Eihän sitä nyt oo tajunnut kunnolla mutta silti, oon aivan hirmuinnoissani. Hassua, kun nyt tuollaisen matkan itse suunnitteleminen ja ostaminen ei tunnu niin isolta ja erikoiselta jutulta kuin se olisi vielä muutama kuukausi sitten tuntunut, ehkä sitä oikeasti hieman itsenäistyy täällä ollessa! Mutta joo, sinne mennään, viikon ohjelmasta tai majoituksesta ei vielä ole tarkempaa tietoa, selvinnee sitten lähempänä.

Mutta niin, tänne alkaa tulla kunnolla kesä! Nämä alkuviikon päivät on ollut tosi lämpimiä, eilinen ehkä himpun verran enemmän. Ja lämpimät sääthän tarkoittaa tietysti biitsiä ja operaatio rusketusta! En onnekseni enää ihan yhtä valkoinen oo ku pari kuukautta sitten tälle mantereelle astellessa (siitä muuten on tasan 8 viikkoa, mitä ihmettä???) mutta eipä tässä millään rusketuksella pääse kehuskelemaan. Eilen hengattiin kolmestaan Lauran ja Amandan kanssa täällä meidän "kotirannalla" jokunen tunti kunnes oli aika taas palailla töihin ja Lauran hypätä kohti Fremantlen junaa. Ilta sujui normaaliin malliin, Lachien partio olikin peruttu joten ei ollut mitään ohjelmaa eiliselle. Töiden loputtua suuntasin salille tekemään pitkästä aikaa mukavan reenin! Onnistuneen salin jälkeen on kyllä niin ihana fiilis että sitä kun voisi purkittaa niin ottaisin varastoon huonompien päivien varalle. Tulikin muuten mieleen, että voisin joskus tehdä tarkemman postauksen meidän arkipäivästä jos sellainen kiinnostaisi!

Tänään aamun peruskaavan rikkoi puhelinasiat. Hengattiin tunnin verran Vodafonen tiskillä selvitellen meidän liittymäjuttuja mutta se kannatti, sillä nyt mulla on normaali, ei prepaid-liittymä jossa on nettiä! Kaksi kuukautta ilman mobiilidataa meni hyvin mutta onhan se aika tärkeää olla se netti esim. jossain hornan tuutissa ilman navigaattoria ajellessa. Nyt sitä sitten löytyy ja kaikki on hyvin!
Puhelinjuttujen selkiydyttyä suunnistettiin Amandan kanssa hieman kauempana olevalle rannalle, jossa treffailtiin kahden saksalaistytön kanssa. Oli tosi mukavat pari tuntia! Ainoat huonot jutut olivat uidessa jalkoihin osuvat levät (?) ja terävät kivet, ei kiva. Ilta biitseilyn jälkeen menikin lapsia kuskatessa. Hengasin Lachien teeball-harkkojen ajan kentän laidalla lapsia katsellen ja hieman autellen, harkkojen jälkeen haettiin Jazz omasta kerhostaan ja kotiin dinnerin tekoon ja muihin iltahommiin. Tänään en päässytkään salillle, sillä Heidi oli töissä eikä lapsia voi tänne yksinkään jättää. Ei se mitään, siivoilin hieman ja nyt oonkin jo täysin valmis unten maille!

50/51/52/53/54

Miten voi olla jo sunnuntai ja yli viikko siitä, kun hain Lauran juna-asemalta silloin torstaiyönä? Aika kulkee hirvittävän nopeaa, juuri äsken tyttöjen kanssa muisteltiin kuinka just todettiin että "oho, nyt on jo marraskuu!" ja nyt onkin jo marraskuun kahdeksas ja pitäisi alkaa lähettelemään joululahjoja Suomeen? Sen huomaa myös siitä, kun jouluun on oikeasti vain muutama viikko aikaa eli tässä on vain muutama hassu viikonloppu aikaa tehdä reissuja kaikkialle. Ja niihin pitäisi repäistä rahatkin jostain! Kiirettä pitää.

Mutta niin, mitäs tässä ollaan viime tiistain jälkeen touhuttu? Ei paljon mitään mutta samaan aikaan kaikkea. Niin paljon kaikkea, etten edes muista mitä! Perusarkea nyt kuitenkin, lasten hoitoa, kotihommia, leffailua ja yleistä hengaamista. Ollaan pyöritty paljon kolmestaan Amandan ja Lauran kanssa täällä Mandurahissa, hengailtu vuoron perään kummakin kotona ja katseltu leffoja. Pari yhteistä reenikertaa on myös mahtunut meidän päiviin! Torstaina aamulla koulurumban jälkeen ajeltiin tänne Amandalle salille ja perjantaina lähdettiin porukalla lenkkeilemään paikalliseen puistoon. Oli kyllä mukavia treenikertoja, vaikkei kummallakaan kerralla vältytty tapahtumilta. Torstaina vietiin lapset kouluun ja vajaa 10 minuuttia myöhemmin samaa tietä takaisin tullessa juututtiin normaalia suurempaan ruuhkaan. Kohta peileistä alkoikin näkyä liikettä ja takaa tuli ambulanssi hirveällä kiireellä, oli nimittäin sattunut kolari. Ilmeisesti yksi auto oli posauttanut toisen perään, joka oli sitten vielä osunut kolmanteenkin. Kaikki ihmiset onneksi näyttivät olevan ihan suhteellisen hyvässä kunnossa, yhtä vietiin paareilla pois mutta muut olivat omilla jaloillaan. Perjantaina suunnattiin siis paikalliseen conservation parkiin juoksemaan ja nauttimaan maisemista. Sain nimittäin infokeskuksesta vinkkiä, että alue olisi kaunis ja näkemisen arvoinen. En nyt sanoisi sitä kovin kauniiksi, karuksi ennemminkin, mutta kannnatti kyllä käydä!  Lenkkeillessä törmättiin useampaan liskoon, jotka näyttivät pieniltä alligaattoreilta/dinosauruksilta/lohikäärmeiltä. Ei mitään tietoa, mitä lajia kyseiset otukset oikeasti edustivat, ei jääty tekemään tarkempaa tuttavuutta.

Viikonloppu hurahti tapansa mukaan nopeasti, perjantaina lasten lähdettyä isällensä pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin Amandalle. Tarkoitus oli lähteä ulos ja tulla kotiin nukkumaan mutta päädyttiin käymään huimat puoli tuntia Mandurahin yöelämässä, tulemaan äkkiä takaisin syömään ja yökyläilemään. Ja sitten nukuttiinkin makeasti ja pitkään, oli ihana herätä lauantaihin kunnon yöunien jälkeen! Illalla suunnattiinkin sitten hyväntekeväisyyskirpparille. Homma pelasi niin, että jokainen toi vähintään yhden kassillisen vaatteita (meidän tapauksessa ratsattiin hostperheiden vaatekaapit ja varastot) ja maksoi 20 dollaria (tai me mattimyöhäiset pulitettiin 30, olisi pitänyt tajuta ostaa liput muutamaa tuntia aikaisemmin...) päästäkseen sisään. Sitten saikin vetää nibbles eli kaikkia pieniä naposteltavia ja kahmia vaatteita niin paljon kuin löytää ja kykenee. Ostettiin myös parit arvat ja mulla kävikin hyvä tuuri ja voitin kaksi palkintoa! Oli ihan mukava ilta, kaikki tehtiin muutamat tosi hyvät löydöt ja paljon ok-kategoiaan meneviä hahha. Sen jälkeen mentiin meille syömään ja katsomaan leffaa.
Tänään heräiltiin hyvissä ajoin kirpparille! Mandurahissa oli triathlon, joten yksi suuri päätie oli suljettu ja kaupoille päästäkseen piti mutkitella hieman. Päästiin kuitenkin perille, kierreltiin paikka läpi ja lähdettiin tällä kertaa tyhjin käsin kotiin. Päivä meni leppoisasti kahdestaan Lauran kanssa hengatessa, kokkailtiin ruokaa, katsottiin Lilo&Stich, leivottiin terveellisiä vegekeksejä ja koomattiin vain. Kolmelta käytiinkin jo hakemassa lapset kotiin, sillä Heidi ei sitä voinut töidensä vuoksi tehdä. Hoidettiin siinä kaikkia kotihommia, ratkottiin riitoja, skypetettiin kotiin, käväisin salilla ja sellaista ennen tänne Amandalle tulemista. Nyt ollaankin suunniteltu tulevia reissuja, katseltu lentoja ja koitettu muistella menneen viikon tapahtumia. Naurettiinkin juuri äsken, kun kysyin että "hei mitäs me tehtiin eilen päivällä/illalla?" niin meni kyllä hetki ennen kuin muistettiin, että ainiin, mehän käytiin siellä kirpparilla! Uskomatonta, kuinka nopeasti sitä unohtaa kaiken, vaikka meitäkin on tässä kolme.
Mutta niin, nyt mun pääkipu vaivaa liikaa, joten aion sulkea koneen ja mennä ratsaamaan jääkaapin, josko sieltä löytyisi jotain hyvää! Mukavaa viikkoa kaikille ja vielä kerran hyvää isäinpäivää sille maailman parhaalle isille! ♥

49 - Melbourne Cup day!

Eilinen oli varmasti yksi Aussiaikojen parhaista päivistä, vaikka aamulla se ei tosiaankaan siltä vaikuttanut. Miljoona tehtävää asiaa, väsymys ja stressi koko päivästä ei ollut paras yhdistelmä, aamulla ärsytti koko tyhmiin kemuihin lähteminen. Ajatukset kuitenkin muuttuivat kun sain lapset kouluun ja itseni valmiiksi, ehkä tämä ei olisikaan niin kamalaa! Ja sehän oli kaukana siitä.
Melbourne Cup on siis nimensä mukaisesti Melbournessa kisattavat laukkakisat, aika suuret sellaiset, kuulema yksi Austraian tärkeimmistä päivistä! Ymmärsin, että eilinen olikin itärannikolla vapaapäivä, kertoo sekin tapahtuman merkityksestä tälle maalle. Mutta niin, me ei ihan Melbourneen asti lähdetty kisoja katselemaan, vaan matkattiin Perthiin, Ascot racecourselle. Mukana menossa oli mun lisäksi Laura, Amanda, Heidi ja Heidin kaveriporukkaa, tosin pyörittiin suurimmaksi osaksi tyttöjen kanssa kolmestaan ympäri aluetta. Ainoastaan nälän yllättäessä palattiin syöpöttelemään "vanhusten" luo hahha.

Suunnitelmissa oli lähteä matkaan viimeistään puoli 10 aamulla ja tulla mahdollisesti neljäksi takaisin. Noh, päästiin lähtemään kymmenen aikoihin ja oltiin kotona joskus seitsemän aikoihin! Ja oltaisiin voitu jäädä vielä "jatkoilemaan" kasinolle, mutta ei tyttöjen kanssa tiedetty tätä joten jäi sitten välistä, mikä hieman harmittaa. Päivä kuitenkin oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, joten ei pidä jäädä surkuttelemaan kasinon ja rahanmenon väliin jäämistä! Paikalle päästyä ostettiin tietenkin liput, saatiin ikärannekkeet (tosi rumat mutta eipäs tarvinnut näyttää passia joka puolella) ja suunnattiin veikkaamaan! Matkalla katseltiin jo hieman kisaan osallistuvia hevosia ja päätettiin omat suosikkimme joten ei tarvinnut perillä sitten niitä pyöritellä. Itse lappujen täyttämisessä oli jo meille todella kokeneille pelaajille tarpeeksi hommaa! Saatiin kuitenkin veikattua ja lähdettiin etsimään paikkaa itse juoksun seuraamiselle.
Löydettiin sopiva paikka, istuskeltiin hetki auringossa ja siemailtiin juomia ennen juoksun alkua. Sitten siirryttiin lähemmäksi jännittämään omien heppojen suoritusta! Ja noh, ruutu oli iso ja porukkaa oli paljon. Hevosiakin oli paljon, mutta ei mitään hajua, miten mun veikkaamat hevoset sijoittui, sillä ruudulta ei erottanut numeroita. Voitto meni kuitenkin yllättävälle kisaajalle, mun veikkaukset jäi pois kärkikahinoista. Onneksi en veikannut suurilla summilla! Sitten etsittiinkin jo Heidin kaverit, moikattiin niitä ja lähdettiin tyttöjen kanssa pyörimään ympäri aluetta. Nautittiin tunnelmasta, ihailtiin ja kauhisteltiin asuja, käytiin tanssahtelemassa, istuttiin lepuuttamassa jalkoja, nappailtiin kuvia ja pidettiin hauskaa. Koko päivä hurahtikin nopeampaa kuin olisin osannut kuvitellakaan!

 Vaikka tosiaan aamulla kriiseilin koko asuni kanssa taas kerran, olin siihen kuitenkin aikas tyytyväinen! Mekko löytyi sunnuntaina pikashoppailun tuloksena 25 dollarilla, eli vajaalla 20 eurolla, kengät olivat 40 dollaria eli alle 30 euroa, laukku aikaisemmin ostettu mutta alle 10 euroa sekin. Ja koko jutussa olin ehkä eniten ylpeä tuosta kukasta, sillä tein sen ihan itse! En olisi maanantaina kaupassa seikkaillessani kyllä koskaan uskonut saavani tuollaista jälkeä aikaan, mutta onnistuin. Hiuksetkin pysyivät yllätykseksi kiharana koko päivän!
Päivän aikana vastaan tuli todella monenlaista tyyliä, osa enemmän ja osa vähemmän onnistuneita. Annoinkin Lauralle kameran käteen ja hän nappaili kuvia sieltä sun täältä, ihmisten tyyleistä pääasiassa. Ihanaa, kun täällä kaikki ovat niin avoimia, kukaan ei kieltänyt kuvan ottamista-päin vastoin! Yleisemmin kaikki olivat innoissaan suostumassa, ainoastaan yksi suostui vähemmän innokkaasti. Yleisesti ottaenkin ihmiset täällä ovat paljon avoimempia ja kehuja satelee joka puolelta, päivän aikana useampi mies kehui mekkoani ja ulkonäköäni kauniiksi ihan vain ohi kävellessä. Illalla pikaisella kauppareissullakin meitä Heidin kanssa ehdittiin kehua useampaan otteeseen! Onhan se totta, että kun sitä kuulee useammin niin merkitys hieman vähenee, mutta ei sitä vielä ole niin paljoa kuullut että siihen osaisi jotain järkevää heti vastata.

Siinä muutamat napsut ihmisten juhlatyylistä. Illalla kotiin ajellessa väsytti uskomattoman paljon, mutta jotenkin me siitä vielä piristyttiin ja lähdettiin käväisemään keskustassa. Tarkoitus oli mennä paikalliseen pubiin katselemaan tunnelmaa, sillä siellä myöskin oli ollut päivällä kisakatsomo, mutta muutaman mutkan jälkeen paikka olikin menossa kiinni kun pääsimme sinne asti. Silloin se ei enää haitannut, vaan suuntasimme kotiin rauhoittumaan ja hoivaamaan uupuneita jalkojamme.
Mutta niin, eilinen oli kyllä upea päivä, toivottavasti selviän Australiaan joskus toistekin katsomaan näitä kisoja, ehkä jopa ihan Melbourneen asti! Ja jos jollekin koskaan tulee mahdollisuus mennä näihin kemuihin niin suosittelen täydestä kympillä.