r o a d t r i p

Lauantaina mun tie vei pienelle roadtripille tuntemattomien tyttöjen kanssa! Mulla oli siis täysin vapaa viikonloppu, joten halusin tehdä jotain erikoisempaa ja nähdä paikkoja. Keskiviikkona selailin kaikki Facebookin aupair-ryhmät läpi ja yhdestä löytyikin kuin tilauksesta mun suunnitelmiin sopiva reissu! Laittelin sitten tytöille viestiä ja mun onnekseni autossa oli vielä yhdelle tilaa.
Matkaseurana mulla oli siis kaksi ranskalaista, belgialainen ja saksalainen au pair. Toinen ranskalaisista ajoi koko päivän omalla autollaan, joten tuli miljoona kertaa halvemmaksi kuin vuokraaminen. Tultiin kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen, hengasin kuitenkin eniten saksalaisen tytön kanssa muiden puhuessa pääasiassa ranskaa. Tuo ranskan puhuminen olikin päivän ärsyttävin juttu, mun mielestä tulisi vähän kunnioittaa matkaseuraa ja puhua englantia kun samassa autossa useampi tunti istutaan ja matkakohteista jotain puhutaan. Onneksi belgialainen tyttö (joka siis myöskin puhui ranskaa) muutamia kertoja tulkkasi meille muiden puheita ja tuli oma-aloitteisesti höpisemään meidän kanssa, tuli paljon positiivisempi vaikutelma. Eipä tämä kielijuttu paljoa lopulta haitannut, meillä oli mukavasti höpöteltävää saksalaisenkin tytön kanssa.

Mutta niin, herätyskello soi aamulla viideltä aivan liian lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Oltiin sovittu tapaaminen yhdelle juna-asemalle kello kahdeksaksi jonne mulla oli matkaa arviolta 1,5-2h. Tarkoitus oli olla junassa jo kuudelta, mutta lopulta olin siellä vasta vartin yli, onneksi. Matka nimittäin kestikin vain  1h 20min, joten jouduin odottelemaan pääteasemalla hetkosen. Sitten muut tulivatkin yksi toisensa jälkeen paikalle ja päivä saattoi alkaa! Hypättiin autoon ja lähdettiin kohti Yanchep National parkia.
Perillä oltiin joskus reippaan tunnin matkan jälkeen, ostettiin liput ja lähdettiin kävelemään. Puistoon pääsi 12 dollarilla (reilu 8€) yksi autolastillinen, eli hintaa tuolle tuli henkeä kohden reippaat 2 dollaria, ei paha! Tällä samalla lipulla päästiin myös seuraavaan kohteeseen eli Pinnaclesiin, eikä tarvinnut maksaa erikseen kuten ensin luultiin. Puistossa kierreltiin vain ympäriinsä luontoa ja kenguruita ihaillen, käärmeitä ja hämähäkkejä peläten. Koitettiin myös ottaa selfieitä nokosilla olevien kengujen kanssa huonolla menestyksellä. Kierrettiin myös wetland trail eli polku kosteikkoalueen ympäri ennen kuin suunnattiin laguunille.
Meidän matkan ei ensin ollut tarkoitus mennä laguunin kautta, mutta esitteestä sen bongattuamme ajateltiin että miksipäs ei, se on aivan nurkan takana. Ja onneksi mentiin, paikka oli aivan uskomattoman kaunis, kuvat eivät todellakaan tee oikeutta! Käytiin kahlailemassa ja nostettiin maahan asti loksahtaneet leuat takaisin ylös, koska matkan piti jatkua liian pian. Käytiin hakemassa kaupasta hieman evästä ja nostamassa rahaa ennen pisintä ajomatkaa kohti Pinnaclesia.

Pinnaclesin autiomaa on siis keltaista hiekkaa ja tuollaisia isoja kiviä keskellä ei mitään. Kivien ja hiekan lisäksi sieltä löytyi mm paljon aasialaisia turisteja selfiekeppeineen, pari niistä änkesivätkin meidän yhteiskuvaan! Oli kyllä hämmentävää, naurettiin vaan porukalla ihan ihmeissään kun he hyökkäsivät kirjaimellisesti ihan puskista ottamaan kuvia meidän kanssa, eivät kyselleet lupia vaan juoksivat vaan mukaan. Eikai siinä mitään, otettiin siinä sitten monen kameran voimin kuvia hämmentyneistä tytöistä ja innokkaista aasiaaisista hahha. Kuvat otettuaan pariskunta lähti jatkamaan matkaansa suoraan pusikkoon meidän jäädessä edelleen ihmettelemään tapahtunutta! Toivuttiin kuitenkin järkytyksestä ja jatkettiin mekin kivien katselua ja puiston kiertelyä.
Odotin Pinnaclesilta kyllä paljon enemmän, olihan paikka kaunis joo mutta ei niin ihmeellinen. Paljon kiviä, keltaista hiekkaa ja hirveänä aasialaisia, siinäpä se. Naurettiin kyllä kun kaikki ottivat kuvia melkein jokaisen kiven kanssa. Lapsia nostettiin niiden päälle kaikista kieltotauluista huolimatta, iskettiin selfiekepit käteen ja koko porukka poseeraamaan taustalle! Yksi pariskunta kulki ympäriinsä nainen reppuselässä, he pysähtelivät vähän väliä ottamaan kuvia hieman erilaisen kiven kanssa. Nooh, huvinsa kullakin, saatinpa ainakin hyvät naurut!

Viimeisenä kohteena oli Lancelin ja hiekkadyynit! Täällä tuulee aina ihan reippaasti eikä lauantai tehnyt poikkeusta sääntöön, Pinnaclesilla hattu lähti monesti lentoon ja Lancelinilta poistuessa olin kerännyt varmaan kilon hiekkaa mukaani. Laskiessa tuli kaatuiltua ja pyörittyä senkin vuoksi hiekassa useampaan otteeseen, oltiin kaikki aivan rähjäisen näköisiä kun raahauduttiin takaisin autolle. Mutta laskeminen oli uskomattoman hauskaa! Meillä oli tuollaiset istumalaudat, sillä kaikki jalkaremmeillä varustetut olivat jo menossa. Se teki seisten laskemisesta aikas hankalaa mutta kokeiltiin, kaaduttiin, kokeiltiin uudelleen ja onnistuttiin muutamien metrien ajan! Vauhti ei tosiaan päätä huimannut mutta eihän se ole niin justiinsa. Tunti meni hujauksessa ja pian pitikin jo palauttaa laudat ja lähteä kohti juna-asemaa. Kotona Mandurahissa olin puoli kahdeksan aikaan, pitkä päivä siis!
Reissu oli siis oikein mukava ja onnistunut, ainoita inhottavia asioita oli ranskan puhuminen, oma kärtsännyt iho joka ei oikein nauttinut auringosta ja hirmuinen väsymys. Kannatti kuitenkin lähteä vaikka aamulla ei huvittanut, tuntemattomien kanssa reissaaminen ei ollut ollenkaan niin outoa kuin ajattelin sen olevan. Ja pääsin vielä tosi halvalla, koko päivään kului hippusen yli 40 dollaria rahaa, josta puolet olivat junalippu ja ruoat. Hyvä reissu!