45/46

Huhhuh, viimeiset kolme päivää hurahti nopeampaa kuin koskaan! Sain Lauran tänne yökyläilemään ja joka päivälle on riittänyt ohjelmaa. Perjantaina herättiin hyvin väsyneinä uuteen aamuun, sain lasten aamurutiinit ja kouluun viennit suoritettua ja palasin takaisin nukkumaan. Pienten torkkujen jälkeen piti herätä töihin, sillä Heidillä oli työporukalleen jokin esittelyjuttu, jonka aikana meidän olisi pitänyt vahtia lapsia. Niitä ei kuitenkaan paikalle ilmaantunut yhtä vauvaa lukuun ottamatta, joten me saatiinkin kutsu jalkahoitoon! Istuskeltiin sitten siinä reipas tunti, kuunneltiin tuotteista ja kokeiltiin kaikkia purkkeja ja purnukoita. Lopussa saatiin vielä nauttia kasvonaamioista, joiden ansiosta olin vielä normaaliakin punaisempi jonkin aikaa.

Naama punaisena suunnattiin pyörimään Mandurahin keskustaan ja syömään! Maistoin ensimmäistä kertaa sushia, hain hieman perjantaiherkkuja ja käytiin tuoreita hedelmiä/vihanneksia myyvässä marketissa shoppailemassa. Sitten kaarrettiinkin Amandan kautta hakemaan muksut koulusta ja jatkamaan töitä! Katseltiin Lachien ajavan hänen "sähköskootterillaan" eli sähköisellä potkulaudalla, pelailtiin hetki Cluedoa ja sitten lapset jo lähtivätkin isälleen. Silloin minä tarvitsinkin jo uudet päikkärit ennen iltaan valmistautumista. Tapamme mukaan oltiin taas myöhässä menossa Amandalle, kaupat eivät olleet enää auki ja kaikki näytti vähän huonolta. Selvittiin kuitenkin perille, pistettiin nassut kuntoon ja lähdettiin kohti juna-asemaa ja Perthiä! 

Suunnitelmissa oli mennä baariin/klubeille, mutta pääsyttiin ensin Subwayhin syömään ja sitten Meksikolaiseen baari/ravintolaan syömään maissia ja nautiskelemaan yhdet sangriat. Subissa kävikin hassusti kun jotkut jätkät kävivät ottamassa juksusafkat! Syötiin ihan rauhassa kun yhtäkkiä nähtiin vain miesten juoksevan, työntekijän sanovan "call the police" ja pistävän ovet vihaisena lukkoon. Ilmeisesti aika yleistä tuollainen kun osasi noinkin nopsaan reagoida! Poistuttiin pian paikalta, joten jäi selvittämättä jäivätkö varkaat kiinni. Poliiseja alueella pyöri ainakin ihan reilusti joten siitä nyt ei ainakaan jäänyt kiinni! Jatkettiin matkaa Northbridgeä ympäri seikkaillen kunnes löydettiin tuo Meksikolainen, jossa hengailtiinkin sitten useampi tunti höpötellen. Kotimatkalla junassa istui kolme kuolemanväsynyttä matkustajaa, joista yksi unohti kotiavaimet ja oven avaamiseen tarvittavan koodin, joten jouduttiinkin sitten tulemaan meille yöksi. Onneksi Lauran ekstrasängyn ansiosta mahduttiin kuitenkin tänne nukkumaan!

Lauantai ja halloween! Suunnattiin Amandalle heti aamusta katselemaan leffaa ja valmistautumaan illan trick or treat-kierrokseen. Kiirehän siinä taas tuli mutta saatiin me jonkinlaisett pakkelit aikaan! Asut saatiin onneksi perheen kaapista, mulle Jazzin vanha mekko ja Lauralle Lachien minionpuku. Kierreltiin mun perheen vanhassa naapurustossa, jossa piti olla porukkaa ja useampia halloweeniä juhlivia ihmisiä. Noh, ei siellä kovin paljoa porukkaa ollut, ehkä joka kymmenennessä talossa annettin karkkia, tosi monet eivät olleet kotona tai eivät vaan tulleet ovelle. Saatiin kuitenkin jonkin verran saalista ja onpahan nyt sekin sitten koettu! Oli siellä muutamia koristeltuja taloja myös ja osa oli jättänyt oven eteen karkkeja kiertelijöille. Kiertelyn jälkeen suunnattiin Amandan hostlasten kanssa hakemaan pitsat ja herkuttelemaan heille. Kaiverrettiin kurpitsa, katsottiin Eat Pray Love loppuun ja lähdettiin kotiin nukkumaan!

Siinä olisi muutama kuva meidän halloweenistä! Tänään herättiin ihanan pitkien yöunien jälkeen virkeinä ja vietettiin mahtava sunnuntai Fremantlessa, mutta siitä en jaksa nyt kirjoitella, nimittäin 500 kuvaa on ylivoimainen haaste tälle illalle. Nyt iltapalaa ja unille!