95-99

Joulu tuli ja joulu meni, yllättävän helposti ilman kauheita ikäväkohtauksiakin vielä! Mua etukäteen eniten jännittänyt pari päivää sisälsi kyllä tottakai kaipuuta kotiin mutta ei niin pahasti kuin olettaa saattaa.
En nyt ehdikään kirjoittaa oikeastaan ollenkaan, sillä lento Sydneyyn lähtee 12h päästä ja tässä on vaikka mitä tekemistä ennen sitä. Halusin vain tulla laittamaan parit kuvat, ilmoittamaan että hengissä ollaan ja ettei musta kuulu varmaan reippaaseen viikkoon mitään, sillä en ota Sydneyyn läppäriä mukaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa mun joulun vietosta, käytiin katsomassa Rooftop Cinemassa joululeffaa hirveässä tuulessa, syötiin paljon hyvää vegaaniruokaa joulupöydässä, leivottiin ja koristeltiin pipareita, availtiin tietty lahjoja, nähtiin sukulaisia ja ystäviä sekä juotiin glögiä.

93&94

Kaksi (tai kolme, riippuu miten laskee) yötä jouluun ja mun joulufiilikset ei oo koskaan ollu näin kadoksissa. Ei tämä nyt vaan tunnu samalta kun ulkona on melkein 40 astetta lämmintä, hiukset on sekaisin suolavedestä ja mun ensiyön toivottavasti hyvät yöunet takaa vieressä pauhaava tuuletin. Mutta ei se huonokaan juttu ole, pääsen ehkä helpommalla ikävän suhteen kun ei aaton lähestymistä tajuakaan.
Tekemistä on taas riittänyt, kuten viimeaikoina nyt yleensäkin. Tässä just tänään tajusinkin, että on oikeasti ollut kaikkea puuhaa viimeaikoina, päivät vaan vilahtaa ohi huomaamatta. Meidän piti olla Yunderupissa tähän päivään asti, mutta muutamien ikävien sattumien myötä porukka olikin jo pakkaamassa kamojaan eilen aamulla mun kurvatessa pihaan. Siinä se päivä sitten hurahtikin, ensin ängettiin kaikki kamat autoihin, kasattiin teltat ja etsittiin kadonnutta omaisuutta ja kohta oltiinkin jo takaisin kotona ja päästiin purkuhommiin! Jazzin synttäreiden jäljiltä talo ei ollut aivan tiptop, eikä tilannetta kyllä yhtään auttanut kaiken mökillä olleen tavaramäärän purkaminenkaan, joten jokunen tunti siinä sitten vierähti kaikkia hommia tehden. Illalla sain onneksi pulahtaa kylpyyn ja rentoutua!

Mun hetki sitten valittelemani kylmyys on nyt tipotiessään, tänne pakahtuu. Lämpötilat huitelevat lähempänä neljääkymmentä, hiekalla kävely on mahdotonta ja autossa kaikki pinnat polttavat. Vietettiin Lachien kanssa tänään muutama tunti rannalla hengaillen, polskittiin vedessä ja rakennettiin hiekkakakkuja.
Tässä viimeisten muutamien päivien aikana mun elämäni rapukiintiö on kyllä ottanut aika räjähdysmäisen kasvuspurtin! Mökillä muksut kalastelivat niitä joesta ja nyt tänään rannalla jotkut löysivät niitä myös ihan rantavedestä. En välttämättä haluaisi omin varpain kyseiseen otukseen tehdä tuttavuutta, joten toivon suuresti ettei sellaista heti vastaan tulisi. Jotenkin en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että rapuja tosiaan löytyy merestä ja varsinkin tuolta joesta, vaikka tottakai niitä nyt on! Selviän kuitenkin niiden kanssa samoissa vesissä kunhan pysytään tarpeeksi kaukana toisistamme, vaikka nyt kun tämän ääneen totesin niin luultavasti törmään moisiin heti huomenna...

Rapubongailun jälkeen taaperrettiin kotiin nappaamaan välipalaa ja minä lähdin salille. Yksi hikisimmistä jalkapäivistä ikinä antoi paljon potkua loppupäivään, joka sisälsi pyykkivuoren madaltamista, kokkailua, postipaketista kuoriutuneiden suklaiden tuhoamista ja leffan katsomista. Piti myös kirjoitella ja postittaa kortteja, jotka on ollut tuossa pöydällä jo kuukauden päivät, mutta sen tekeminen jäi taas... Ehkä ennen Sydneyn reissua!
Periaatteessa takana on helppo päivä, mutta jostain kumman syystä oon silti aivan poikki! Voisikin kokeilla mennä oikeasti ajoissa nukkumaan, tekis vissiin ihan hyvää.

89-92

Nyt tulee superpikakuulumiset, sillä kello on jo taas aivan liian paljon ja huomenna riittää taas tekemistä. Melkein viikko ehtikin taas edellisestä postauksesta hurahtaa ja onhan nämä päivät menneetkin sellaisella vauhdilla että! Tiistaina pyörittiin vielä etelässä, kunnon täyttävän aamupalan jälkeen tutustuttiin majakkaan, kahlailtiin upealla rannalla, kiipeiltiin luolassa ja nautittiin maukas lounas yhdessä länsi-Australian kuuluisimmista leipomoista (kuulemani mukaan). Päivä hurahti nopeaan muun loman tapaan, illalla syötiin mangoöverit Amandan kanssa ja päivän kruunasi omassa sängyssä nukkuminen, ihanaa!

Koitettiin ottaa kivoja yhteiskuvia, mutta tuolla huipulla hieman tuuleksi ja hiukset aiheuttivat ongelmia :D

Keskiviikko ja torstai meni hyvin suurilta osin paketoidessa, sillä Heidin lauantaiseen työtapahtumaan piti kääriä jokunen (483 mun laskujen mukaan) paketti... Torstai oli jo paljon helpompi kun Heidi ja Jazz ehtivät auttamaan, saatiin hyvin kaikki kasaan! Olihan siinä uskomaton homma, osa niistä oli nimittäin aivan pieniä joiden kanssa sai hetken aina painia, mutta lopulta varsinkin torstai oli ihan hauska päivä.

Perjantaina lähdettiinkin Amandan kanssa joulu(glögi)ostoksille Ikeaan! Mentiin ensimmäistä kertaa junalla, ja oltiinkin aika iloisesti yllättyneitä kun huomattiin aseman olevan aivan vieressä. Syötiin taas kerran mukava annos lihapullia, hamstrattiin piparkakkutaikinaa ja glögiä (ehkä myös hieman irttareita...) ja palattiin takaisin keskustaan pyörimään joksikin aikaa. Muutama lahja sieltä onneksi sitten mukaan tarttuikin, ihan suotavaa näinkin lähellä joulua. Illalla tutustuttiin Mandurahin yöelämään parin saksalaisen tytön kanssa, itse tosin kuskin roolissa. Oli jälleen kerran kivaa, harmitti kyllä ihan kivasti kun piti lähteä aikaisin kotiin nukkumaan.
Eilisestä lähtien ollaankin vietetty aikaa Yunderupissa, Heidin vanhempien lomamökillä. Päivät on ollut täynnä uusia ja vanhoja kasvoja, naurua, tanssia, laulua, hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia juttuja. Kerron kuitenkin näistä päivistä myöhemmin enemmän, sillä huomennakin hengaillaan vielä möksällä. Nyt kipaisen nopeaa nukkumaan, aamulla taas aikaisin ylös että saa päivästä kaiken hyödyn irti!

88

Helou vain! Loma senkun lähenee loppuaan, huominen on jo viimeinen päivä ja paluu arkeen. Ei olla kyllä liikaa paikallaan viihdytty, vaan lauantai sekä sunnuntai hurahtivat ohi roadtrippaillen. Ensimmäiset kaksi yötä meidän majoitus oli tosiaan Busseltonissa, mutta nyt majaillaan hieman etelämpänä Naturalistessa. Molempina päivinä ollaan matkattu Margaret Riverin alueella, lauantaina vapaammin ilman sen kummempia suunnitelmia ja eilen päämääränä parit luolat. Margaret Riverin alue houkuttelee turisteja mahtavien surffirantojen lisäksi sen toinen toistaan upeammilla viinitiloilla. Ja en yhtään ihmettele miksi, olihan tuolla uskomattoman kaunista! Tekemistä riittäisi varmasti viikoiksi, sillä teiden varret ovat täynnä olutpanimoita, kahviloita, taidetta, luolia ja muita luonnon kohteita, tehtaita, herkkuja ja tietysti niitä viinitiloja. Upeiden puiden reunustamat tiet mutkittelevat sekä maaseudun että pienten kaupunkien läpi, maisemat vaihtelevat tiheästä metsästä valtaviin peltoihin täynnä lehmiä ja lampaita. Luonto on uskomattoman kaunista!

Lauantaina hypättiin siis aamupalan jälkeen autoon ja menoksi! Ensimmäinen pysähdys oli galleria, jonka nimi on nyt päässyt unohtumaan. Kaunis talo täynnä taidetta; maalauksia, valokuvia, käsin tehtyjä koruja, puu- ja lasiesineitä ja muita koristeita. Mieleen jäi erityisesti upea maalaus kahdesta peurasta, harmi vain että seitsemän tontun hinta on hieman liian paksu mun lompakolle. Seuraavan kerran parkkeerattiin auto upealla paikalla olleen viinitilan pihaan tähtäimessä pitsat ja ekat maistelut! Sisälle päästyä meille selvisi, että nyt oli yksi vuoden vilkkaimmista hääviikonlopuista ja heille odotetaan kahden tunnin päästä paria sataa vierasta, joten keittiö on kiinni. Maistettiin sitten pikaisesti paria valkkaria, joista kumpikaan ei erityisesti kyllä iskenyt, ja jatkettiin matkaa kohti seuraavaa pitsaa tarjoavaa mestaa.

Pian vastaan tulikin Cheeky Monkey Brewery & Cidery, jossa nautittiin oikein maittavat eväät kaunista maisemaa katsellen. Maisteltiin muutamia viinejä, joista löytyi yksi ehdoton suosikki eli Pink Moscato!♥ Koin myös huonoimman maistelukokemukseni kun nautittiin kuutta erilaista olutta, kyseinen juoma kun ei ole omia suosikkejani, Kaksi oli ihan ok, yksi pahaa ja loput nihkeitä. Sekaan mahtui onneksi yksi ok-kategorian siideri, ei huonokaan täyspaska ollut! 

Syömisen lomassa tutkittiin karttaa, bongattiin sanat chocolate sekä nougat ja seuraavat stopit olivatkin selvillä. Nougat tuli vastaan ensin, maisteltiin muutamia tarjolla olleita makuja, testattiin upeita nougatliköörejä/juomia ja tehtiin vaikeita valintoja kotiin viemisten suhteen. Suklaapaikka olikin seuraavan kulman takana eikä oltukaan ainoita paikkaan eksyneitä! Suklaata oli talon joka kulmassa, kirjaimellisesti, sillä isoista kulhoista sai kaataa maistiaisia kädelle ja jollakin oli mennyt hieman ohi. Kuolattiin hyllyt läpi, ihasteltiin valmistusta ikkunan läpi ja oltiin taas vaikeiden valintojen äärellä kahvilan valikoimaa tutkiessa. Ulkoterassilla päästiin nauttimaan herkuista, upeistä näköaloista ja pienestä kisafiiliksestä värityshommien muodossa. Massut pullollaan käveltiin lähellä olevaan paikkaan, joka oli täynnä vaikka mitä. Hyllyt täynnä pulloja, purkkeja ja purnukoita, joiden sisällä oli herkullisia öljyjä, kastikkeita, hilloja ja vaikka mitä. Maisteltiin kaikki läpi, vahingossa myös etikkaa... Ensi kerralla pitää tutkia kyltit ennen maistelua, whoopsie. 

Nämä maistelut jäivätkin sitten lauantain viimeiseksi, sillä kello näytti viittä eli sulkemisaikaa. Silloin mekin käännettiin auton nokka takaisin kohti hotellia, takapenkki hiljeni aikas nopsaan ja sai siinä itsekin taistella unta vastaan välillä ihan kivasti. Perillä lähdettiin hieman hikoilemaan salille ja käytiin vielä polskimassa altaalla ennen dinneriä ja rauhoittumista. Katseltiin sivusilmällä elokuvaa, syötiin dinneriä ja höpistiin niitä näitä ennen kuin painuttiin unille!

84-87

Wohoo, viikonloppu ja matka ensimmäiselle ”perhelomalle” on edessä! Pakattiin koko kööri hirveän tavaramäärän kera autoon ja juuri hetki sitten auton nokka kääntyi osoittamaan kohti Busseltonia.

Koko viikko hurahti yllättävänkin nopeasti lasten kesäloman alkamisesta huolimatta. Maanantai ja tiistain aamupäivä meni Lachieta ja hänen yökyläilemässä ollutta kaveria vahtiessa, mulla oli siis aikas paljon vapaata aikaa poikien leikkiessä keskenään tai pelatessa tableteilla. Tiistaina mun piti olla illallakin lapsenvahtihommissa mutta sainkin vapaata! Keskustassa oli joku joulujuhla/kulkue, jossa molempien muksujen piti esiintyä ja Heidin esitellä työjuttuja. Noh, Jazz ei ehtinyt kotiin huvipuistoreissulta ennen iltakahdeksaa ja kaikki sekoilivat Lachien homman kanssa joten kummaltakin jäi sitten homma välistä. Heidin työjuttujen peruunnuttua sain tosiaan vapaaillan, joten hyppäsin Amandan kyytiin ja lähdettiin hänen hostmuksujen kanssa katsomaan tapahtumaa. Tai yritettiin, sillä oltiin jo lähtiessä myöhässä, siihen kun yhdistää unohtuneiden kenkien hakureissun ja parkkipaikkasompailut niin jäi joulukulkue näkemättä.

Muutama tunti meni siis kojuja katsellen ja lasten kanssa hengaillen, rentoa ja helppoa. Amandan heitettyä mut kotiin hyppäsin melkein suoraan toiseen autoon ja lähdettiin Heidin sekä Jazzin kanssa takaisin keskustaan katsomaan ilotulituksia. Nätit nekin olivat mutteivät vetäneet läheskään vertoja Royal Shown vastaaville! Kotimatkalla huomattiin muutamia hienoja jouluvaloja, joten lähdettiin sitten vielä pienelle ajelulle ehtimään lisää. Kierreltiin muutamat naapurustot läpi, joiden aikana tulin siihen lopputulokseen että täällä mennään ”kaikki tai ei mitään”-taktiikalla myös jouluvalojen suhteen. Suurimmassa osassa taloista ei ole mitään ja sitten niissä joissa on niin on kunnolla! Piha on kirjaimellisesti täynnä kaikkea jouluhärpäkettä valoihin kiedottuna. Yhdessä näistä kunnolla panostetuista taloista olikin omistaja pihalla juttelemassa kaikille, jotka pysähtyivät katsomaan valoja lähempää. Mekin pysähdyttiin napsimaan muutamat kuvat ja saatiin tältä mieheltä myös yhdet karkit jokainen! Ihana tapa ilahduttaa muita ihmisiä, saa varmasti sekä itselle että muille erittäin hyvän mielen tuollaista tekemällä.

Sori kuvien laadusta, oli yllättäen pimeää, asetukset hieman päälle honkia ja osassa mukaan soppaan iskettiin vielä liikkuva auto!

Keskiviikko olikin helppo ja vähätöinen päivä, sillä lapset menivät päiväksi isälleen. Eipä siinä kuitenkaan mitään erikoista ehtinyt tekemään, kotihommia ja salilla käyntiä. Illaksi sovittiin treffit Amandan ja parin aupairin kanssa paikalliseen pubiin karaokeillasta nauttimaan. Matkaan tuli tuttuun tapaan mutkia, sillä Amandan auton lukko meni rikki, lukiten hänen lompakon rahoineen ja passeineen päivineen sisällensä. Onneksi saatiin kuitenkin puhuttua hänet sisälle paikalliseen, muuten olisi ollut kiva kääntyä takaisin ja pahoitella muille tytöille ettei nyt päästäkään sisälle. Istuskeltiin sisällä muutaman tunnin verran höpötellen niitä näitä, oli tosi kivaa! Jouduttiin lähtemään kotiin liian pian, sillä kaikkien muksut herää meidän mielestä aivan liian aikaisin ja mun piti vielä heittää Amandakin kotiin. Istuttiin tosin vielä jonkin aikaaAmandan kanssa autossa maailmaa parantaen ennen kuin kaarsin kotiin superväsyneenä nukkumaan, hyvä ilta.

Eilinen hurahti muiden päivien tapaan nopeasti ohi, pieni flunssa meinaa puskea päälle joten piti ottaa salillakin kevyemmin. Joulu tuli taloon, sillä koristeltiin kuusi ja koko talo täyteen kaikkea joulukoristeita. Sain myös oman sukan! Kuvaa tästä ei nyt valitettavasti tähän hätään ole mutta eiköhän sellainenkin vielä tähän blogiin eksy! Illalla katseltiin jonkun työmiehen murtautuvan Amandan autoon, jonka jälkeen löhöttiin sohvalla Originalseja katsellen. Flunssan takia meinasin taaas nukahtaa kesken kaiken, taistelin kuitenkin loppuun asti! Suunnitelmissa oli pakkailla vähän valmiiksi mutta tapojeni mukaan se jäi tälle aamulle, miljoonan muun asian kanssa. Aamu menikin kaaosta hallitessa mutta kuten alussa totesin, nyt ollaan matkalla Busseltoniin! Noin vartin päästä saavutaankin perille, kirjaudutaan hotelliin ja rentoutuminen voi alkaa. Edessä on neljä päivää uimista, reenaamista (toivottavasti), hyvää ruokaa ja mahdollisesti jopa CrossFitin testaamista! 
---
Näin kirjoittelin kuusi tuntia sitten kun oltiin vielä matkalla tänne. Nyt ollaan tosiaan päästy hotelliin, käyty hieman uimassa (tai nukkumassa altaan reunalla...) ja sen jälkeen ilta on kulunut täällä huoneessa hengaillessa. Suunitelmiin tuli sellainen muutos, ettei ollakaan tässä hotellissa neljää yötä vaan suunnataan eri hotelliin kahden yön jälkeen. Nämä olivat nimittäin möhlineet meidän varauksen kanssa, eikä meille ollut mitään su-ti-ajalle! Heidin tätä selvitellessä he väittivät paikan olevan täynnä, mutta netistä varaussivustoilta olisi kuitenkin saanut vielä huoneita varattua. Päädyttiin siis pakkaamaan kamat sunnuntaina ja siirtymään aivan upealta näyttävään hotelliin pariksi yöksi, aivan mahtavat majoitukset siis edessä! Vaikka tämäkin paikka on kyllä mun mittapuulla aika hieno. Parasta uudessa paikassa on kuitenkin aamupala ♥♥
Mutta nyt en kirjoittele enempää, sillä täällä ei ole wifiä vaan jaan puhelimesta. Tämän takia myöskään kuvia ei ole kuin muutama, niidenkin lataamiseen meni kivasti aikaa. Toisessa paikassa pitäisikin olla langatonta nettiä tarjolla, jospa silloin ehtisi kirjoittelemaan taas!

79-83

Heippa täältä kylmästä Australiasta! Nyt on mennyt maailmankirjat sekaisin, sillä täällä on oikeasti ollut vilpoisaa viime päivinä, lauantai taisi olla kylmin päivä joulukuussa 50 vuoteen. Kesähän täällä nyt oikeasti jo on, joten lämpötilojen pitäisi huidella lähempänä 30 astetta kuin 15. Ei se mitään, oli kiva kaivaa farkut esille pitkästä aikaa! Hassua kuinka nyt oltiin ihan järkyttyneitä ja kylmissään lämpömittarin näyttäessä 18 astetta, kolme kuukautta sitten olin jo kaivamassa bikinejä esille ja suuntaamassa rannalle. Niin sitä vaan tähänkin tottuu, innolla odotan sitä järkytystä kun kotisuomeen joskus astelen Aussikesän jälkeen...

En kuitenkaan jäänyt loppuviikoksi sängyn pohjalle kylmyyttä pakenemaan, vaan on taas tullut viipotettua siellä täällä. Torstain ohjelmanumerona oli Lachien joulujuhla, jossa vietettiin jokunen tunti erilaisia esityksiä katsellen. Mieleen jäi erityisesti ylisöpöt eskarilaiset, jotka lauloivat/leikkivät mahtavasti pukeutuneina jonkun joulubiisin tahtiin, niin suloisia! Kaikkien pukuihin oli panostettu hirveästi, pukuvalikoimasta löytyi perinteisten tonttujen lisäksi kosketinsoittimia, tähtiä, enkeleitä, eläimiä, kirjeitä... Jokaiselle jotakin. Muuten juhla oli hieman tylsä, kaikki esitykset koostuivat laulusta ja jostain pienestä koreografiasta sen lisäksi. Näytelmä oli kyllä mukana, mutta se oli tarinaltaan hieman jännä ja varsinkin loppu oli todella töksähtävä. Kaikesta valituksesta huolimatta ilta oli kuitenkin ihan kiva!

Perjantai meni töiden osalta ihanan nopsasti ohi, viimeisen koulupäivän kunniaksi Heidi haki muksut joten mulla oli vain perussiivoukset tiedossa. Hommien jälkeen suuntasin kaikkien suureksi yllätykseksi Amandalle! Kokkailtiin heidän perheelle dinneriä ja mokkapaloja, molemmat onnistu vallan mainiosti! Täytyy kyllä muistaa olla kiitollinen siitä, että Amandan hostperhe toivottaa mutkin noin hyvin mukaan heidän elämäänsä, antaa mennä ja tulla miten huvittaa eikä siellä oo ollenkaan vaivaantunut olo. Eihän heillä todellakaan olisi mitään velvollisuutta antaa mun syödä heidän ruokiaan mutta niin vain kerta toisensa jälkeen mulle tarjotaan jääkaapin antimia. On kyllä käynyt niiin suuri mäihä näiden perhekuvioiden kanssa!

Massut täynnä katseltiin ilta Netflixiä ja nukuttiin makoisat yöunet ennen lauantain reissaamista. Otettiin suunnaksi (kylmä) Fremantle ja joulutori. Törmäsin naamakirjassa ilmoitukseen kyseisestä tapahtumasta ja koska Heidin sanoin "everything in Freo is cool!" piti sekin lähteä katsastamaan. Kojut olivat täynnä vaikka mitä itse tehtyä, ihania pieniä purnukoita, taidetta, koruja, asusteita, koriste-esineitä, vaatteita... Ja tietenkin ruokaa! Harmi vain kaikki oli kohtuullisen hintavaa, mukaan tarttui vain yksi joululahja.

Ruokakojuja tiiraillessa törmäsin edellisenä viikonloppuna mun kanssa reissussa olleeseen saksalaistyttöön, joka oli lähtenyt torille pyörimään ranskalaiskaverinsa kanssa. Jäätiin sitten jutskailemaan heidän kanssaan, paettiin yhtäkkiä iskenyttä sadekuuroa ja jatkettiin yhdessä matkaa kohti Freon "normitoria". Oli tosi kiva nähdä häntä ja sovittiinkin näkevämme vielä uudelleen ennen hänen matkan jatkumista! Tytöt tunsivat Fremantlen kadut huomattavasti meitä paremmin, joten he toimivat oppaina toiselle torille suunnatessamme. Siellä  nähtiin Lauraa, ostettiin ihania nougatpaloja, nuuskittiin suloisia teepakkauksia, syötiin risottoa (floppi) ja katseltiin joululahjoja. Kierros jatkui vielä Vegemarketille, josta poistuin tyytyväisenä kookosjätskin kanssa. Pian jo suunnattiin väsyneinä ja viluisina kohti CAT-busseja, joilla päästiin lähemmäs meidän autoa. Täällä on aivan mahtava kattibussisysteemi, parilla eri reitillä liikennöi 10/15min välein ilmaiset bussit jotka osuivat nyttenkin meidän reitin varrelle. Oli kiva vain istuskella tyhjässä bussissa ja katsella maisemia, siinä vaiheessa ei puolen tunnin kävelymatka autolle jaksanut niin kovasti kiinnostaa.

Kotimandurahiin päästyä kiidettiin hieman kauemmaksi katsomaan upeaa auringonlaskua. Todellisuus oli hieman eri kuin meidän haavekuvissa, tuuli meinasi viedä mukanaan ja pilvet peittivät auringon kokonaan. Meillä oli kuitenkin ihan sikahauskaa, pyörittiin rannalla hiukset sekaisina kuvia napsien ja käkätettiin vatsalihakset kipeiksi. Kuinka paljon voikaan naurattaa pelkkä hirmuisessa tuulessa sekaisina hulmuavat hiukset? Aika paljon.

Eilen nukuttiin myöhään, syötiin hyvää aamupalaa ja pian mun pitikin lähteä jo kotiin, jotta ehdin käydä salireissun ennen lasten hakemista. Katsoin lasten perään muutaman tunnin, skypettelin kotiin ja valmistauduin Itsenäisyyspäivän dinnerille. Tarkoitus oli suunnata Fremantleen muiden suomalaisten aupairien kanssa mutta matkaan tulikin mutkia, joiden seurauksena päädyttiin testaamaan uutta paikallista ravintolaa. Kanaburgeria ei pahaksi voisi kukaan haukkua mutta ei mikään elämäni paras makukokemus ollut kyseessä. Syöpöttelyn jälkeen tultiin meille katselemaan netflixistä originalseja ja makoilemaan sohvalla, perinteinen sunnuntai. Ilta päättyi kavereiden kanssa skypettelyyn eikä taaskaan tarvinnut kauaa unta odotella!

Ja vaikka aamulla sitä suuresti epäilinkin, tästäkin maanantaista selvittiin ja nyt on aika mennä nukkumaan. Päivä oli kiireinen, lapsia piti kuskailla kaupoille, kavereille, kaupoille uudestaan, leikkiä, ruokkia, viihdyttää ja vaikka mitä. Salille ehdin onneksi jo päivällä! Illan vietin kotona Lachien, hänen yökyläilykaverinsa, uuden hämisystäväni ja vuotavan katon kanssa. Tätäkin postausta on nyt väännetty jo aivan liian kauan, miljoonan keskeytyksen vuoksi. Nyt kuitenkin toivotan heipat ja painun äkkiä nukkumaan!

76/77/78

Mitä ihmettä, nyt on jo joulukuu?? Kuinka nopsaan aika voikaan kiitää, justhan mä tänne tulin! Ensi tiistaina tulee 12 viikkoa eli kolme kuukautta täyteen, hommasta melkein puolet on siis kohta historiaa. Lapsilla on viimeinen koulupäivä perjantaina ja siitä se ilo sitten alkaakin, kaikki päivät töitä. Onneksi on tiedossa myös muutamia kivoja reissuja, matka Busseltoniin kahden viikon päästä ja sitä seuraavan viikonloppuna väki kerääntyykin papan holidayhouselle North Yanderupiin. Ja sitten tuleekin jo joulu, jota odotellan innolla. Huomaa kyllä, että juhla alkaa lähenemään, sillä jotkut talot ovat nyt jo pistäneet pihan täyteen surffipukkeja ja poroja. Täällä taitaa olla sellainen "kaikki tai ei mitään"tyyli, sillä halloweeninäkin talot olivat joko kunnolla koristeltuja tai sitten koristeita ei näkynyt missään. Ja joulun jälkeen me Amandan kanssa hypätäänkin koneeseen ja suunnataan kohti Sydneytä! En malta odottaa, niin paljon kivaa edessä.
Tämä alkuviikko on mennyt mukavaa tahtia, päivät kuluvat nopsaan ja lapset ovat olleet kivoja (koputan puuta!) Eilen päivällä mentiin Amandan kanssa kasvohoitoon, jonka voitin arvonnasta. Meitä hoiti kaksi ihanaa mummelia, jotka papattivat koko hoidon ajan kaikkea mukavaa. Toinen niistä jäi erityisesti mieleen, hän oli 17-vuotiaana Sloveniasta Ausseihin tullut nainen, joka hoki joka välissä christmas!, sillä hänen mielestään joulu, ilon ja antamisen juhla, pitäisi olla joka päivä. Hän myöskin kertoi näkevänsä meidän tulevaisuuden valoisana ja kaikki ovet ovat vielä avoinna. Hämmentävin/paras hetki oli kuitenkin se, kun hän sanoi näkevänsä minut opettajana tai lukemassa psykologiaa,juuri niitä juttuja joita itse itsellenikin olen kaavaillut. Mitään en ollut aiheesta hänelle ennen tuota maininnut, joten tämä oli tosi hämmentävää... Meillä oli kuitenkin tosi mukava parituntinen näiden naisten kanssa, ihana kuulla monenlaisia tarinoita!

Illalla teeballin ja muiden töiden jälkeen pyöräytettiin Amandan kanssa terveellisempää banana breadia, joka ei kyllä ulkomuodoltaan onnistunut. Tehtiin tämä tosiaan terveellisemmän ohjeen mukaan, mutta tajuttiin liian myöhään, ettei meillä olekaan mantelijauhoja. Täällä kaupat menevät tosi hassun aikaisin kiinni viikolla joten perus ruokakaupoista ei ollut apua. Amandan lähellä on yksi markettityylinen kauppa, joka oli kyllä auki mutta jauhohylly ammotti tyhjyyttään mantelijauhojen kohdalla. Onneksi on google, pian selvisi että ne voisi korvata jauhetuilla digestive-kekseillä. En tiedä vaikuttiko asiaan enemmän jauhojen muutos vai astian erilaisuus, mutta banskuleivästä ei tullut ehkä ihan yhtä kuohkeaa kuin odotin. Hyvää se kuitenkin oli, ainakin mulle kelpasi tosi hyvin!Ja ilmeisesti muillekin, sillä tänään siitä ei ollut enää murustakaan jäljellä. Pitää kyllä kokeilla uudelleen oikeilla jauhoilla ja erilaisella astialla joku kerta!
Tänään olikin ennsteiden mukaan viimeinen lämmin (eli noin 30 astetta) päivä, joten siitähän piti sitten nauttia! Lilluttiin Amandan kotona olevassa pikkualtaassa jokunen tunti aurinkoa palvoen, tällä kertaa säästyin myös palamiselta! Huomaa kyllää heti pienenkin eron lämpötilassa, tämä huone on ollut tänään tuskallisen kuuma. Pitää kyllä ehkä harkita tuulettimen hankintaa kesän tullessa kunnolla. Ilta meni  töissä ja salilla, nyt kello onkin jo taas aivan liikaa ja unille pitää mennä hetimmiten!