79-83

Heippa täältä kylmästä Australiasta! Nyt on mennyt maailmankirjat sekaisin, sillä täällä on oikeasti ollut vilpoisaa viime päivinä, lauantai taisi olla kylmin päivä joulukuussa 50 vuoteen. Kesähän täällä nyt oikeasti jo on, joten lämpötilojen pitäisi huidella lähempänä 30 astetta kuin 15. Ei se mitään, oli kiva kaivaa farkut esille pitkästä aikaa! Hassua kuinka nyt oltiin ihan järkyttyneitä ja kylmissään lämpömittarin näyttäessä 18 astetta, kolme kuukautta sitten olin jo kaivamassa bikinejä esille ja suuntaamassa rannalle. Niin sitä vaan tähänkin tottuu, innolla odotan sitä järkytystä kun kotisuomeen joskus astelen Aussikesän jälkeen...

En kuitenkaan jäänyt loppuviikoksi sängyn pohjalle kylmyyttä pakenemaan, vaan on taas tullut viipotettua siellä täällä. Torstain ohjelmanumerona oli Lachien joulujuhla, jossa vietettiin jokunen tunti erilaisia esityksiä katsellen. Mieleen jäi erityisesti ylisöpöt eskarilaiset, jotka lauloivat/leikkivät mahtavasti pukeutuneina jonkun joulubiisin tahtiin, niin suloisia! Kaikkien pukuihin oli panostettu hirveästi, pukuvalikoimasta löytyi perinteisten tonttujen lisäksi kosketinsoittimia, tähtiä, enkeleitä, eläimiä, kirjeitä... Jokaiselle jotakin. Muuten juhla oli hieman tylsä, kaikki esitykset koostuivat laulusta ja jostain pienestä koreografiasta sen lisäksi. Näytelmä oli kyllä mukana, mutta se oli tarinaltaan hieman jännä ja varsinkin loppu oli todella töksähtävä. Kaikesta valituksesta huolimatta ilta oli kuitenkin ihan kiva!

Perjantai meni töiden osalta ihanan nopsasti ohi, viimeisen koulupäivän kunniaksi Heidi haki muksut joten mulla oli vain perussiivoukset tiedossa. Hommien jälkeen suuntasin kaikkien suureksi yllätykseksi Amandalle! Kokkailtiin heidän perheelle dinneriä ja mokkapaloja, molemmat onnistu vallan mainiosti! Täytyy kyllä muistaa olla kiitollinen siitä, että Amandan hostperhe toivottaa mutkin noin hyvin mukaan heidän elämäänsä, antaa mennä ja tulla miten huvittaa eikä siellä oo ollenkaan vaivaantunut olo. Eihän heillä todellakaan olisi mitään velvollisuutta antaa mun syödä heidän ruokiaan mutta niin vain kerta toisensa jälkeen mulle tarjotaan jääkaapin antimia. On kyllä käynyt niiin suuri mäihä näiden perhekuvioiden kanssa!

Massut täynnä katseltiin ilta Netflixiä ja nukuttiin makoisat yöunet ennen lauantain reissaamista. Otettiin suunnaksi (kylmä) Fremantle ja joulutori. Törmäsin naamakirjassa ilmoitukseen kyseisestä tapahtumasta ja koska Heidin sanoin "everything in Freo is cool!" piti sekin lähteä katsastamaan. Kojut olivat täynnä vaikka mitä itse tehtyä, ihania pieniä purnukoita, taidetta, koruja, asusteita, koriste-esineitä, vaatteita... Ja tietenkin ruokaa! Harmi vain kaikki oli kohtuullisen hintavaa, mukaan tarttui vain yksi joululahja.

Ruokakojuja tiiraillessa törmäsin edellisenä viikonloppuna mun kanssa reissussa olleeseen saksalaistyttöön, joka oli lähtenyt torille pyörimään ranskalaiskaverinsa kanssa. Jäätiin sitten jutskailemaan heidän kanssaan, paettiin yhtäkkiä iskenyttä sadekuuroa ja jatkettiin yhdessä matkaa kohti Freon "normitoria". Oli tosi kiva nähdä häntä ja sovittiinkin näkevämme vielä uudelleen ennen hänen matkan jatkumista! Tytöt tunsivat Fremantlen kadut huomattavasti meitä paremmin, joten he toimivat oppaina toiselle torille suunnatessamme. Siellä  nähtiin Lauraa, ostettiin ihania nougatpaloja, nuuskittiin suloisia teepakkauksia, syötiin risottoa (floppi) ja katseltiin joululahjoja. Kierros jatkui vielä Vegemarketille, josta poistuin tyytyväisenä kookosjätskin kanssa. Pian jo suunnattiin väsyneinä ja viluisina kohti CAT-busseja, joilla päästiin lähemmäs meidän autoa. Täällä on aivan mahtava kattibussisysteemi, parilla eri reitillä liikennöi 10/15min välein ilmaiset bussit jotka osuivat nyttenkin meidän reitin varrelle. Oli kiva vain istuskella tyhjässä bussissa ja katsella maisemia, siinä vaiheessa ei puolen tunnin kävelymatka autolle jaksanut niin kovasti kiinnostaa.

Kotimandurahiin päästyä kiidettiin hieman kauemmaksi katsomaan upeaa auringonlaskua. Todellisuus oli hieman eri kuin meidän haavekuvissa, tuuli meinasi viedä mukanaan ja pilvet peittivät auringon kokonaan. Meillä oli kuitenkin ihan sikahauskaa, pyörittiin rannalla hiukset sekaisina kuvia napsien ja käkätettiin vatsalihakset kipeiksi. Kuinka paljon voikaan naurattaa pelkkä hirmuisessa tuulessa sekaisina hulmuavat hiukset? Aika paljon.

Eilen nukuttiin myöhään, syötiin hyvää aamupalaa ja pian mun pitikin lähteä jo kotiin, jotta ehdin käydä salireissun ennen lasten hakemista. Katsoin lasten perään muutaman tunnin, skypettelin kotiin ja valmistauduin Itsenäisyyspäivän dinnerille. Tarkoitus oli suunnata Fremantleen muiden suomalaisten aupairien kanssa mutta matkaan tulikin mutkia, joiden seurauksena päädyttiin testaamaan uutta paikallista ravintolaa. Kanaburgeria ei pahaksi voisi kukaan haukkua mutta ei mikään elämäni paras makukokemus ollut kyseessä. Syöpöttelyn jälkeen tultiin meille katselemaan netflixistä originalseja ja makoilemaan sohvalla, perinteinen sunnuntai. Ilta päättyi kavereiden kanssa skypettelyyn eikä taaskaan tarvinnut kauaa unta odotella!

Ja vaikka aamulla sitä suuresti epäilinkin, tästäkin maanantaista selvittiin ja nyt on aika mennä nukkumaan. Päivä oli kiireinen, lapsia piti kuskailla kaupoille, kavereille, kaupoille uudestaan, leikkiä, ruokkia, viihdyttää ja vaikka mitä. Salille ehdin onneksi jo päivällä! Illan vietin kotona Lachien, hänen yökyläilykaverinsa, uuden hämisystäväni ja vuotavan katon kanssa. Tätäkin postausta on nyt väännetty jo aivan liian kauan, miljoonan keskeytyksen vuoksi. Nyt kuitenkin toivotan heipat ja painun äkkiä nukkumaan!