Mitä ihmettä, nyt on jo joulukuu?? Kuinka nopsaan aika voikaan kiitää, justhan mä tänne tulin! Ensi tiistaina tulee 12 viikkoa eli kolme kuukautta täyteen, hommasta melkein puolet on siis kohta historiaa. Lapsilla on viimeinen koulupäivä perjantaina ja siitä se ilo sitten alkaakin, kaikki päivät töitä. Onneksi on tiedossa myös muutamia kivoja reissuja, matka Busseltoniin kahden viikon päästä ja sitä seuraavan viikonloppuna väki kerääntyykin papan holidayhouselle North Yanderupiin. Ja sitten tuleekin jo joulu, jota odotellan innolla. Huomaa kyllä, että juhla alkaa lähenemään, sillä jotkut talot ovat nyt jo pistäneet pihan täyteen surffipukkeja ja poroja. Täällä taitaa olla sellainen "kaikki tai ei mitään"tyyli, sillä halloweeninäkin talot olivat joko kunnolla koristeltuja tai sitten koristeita ei näkynyt missään. Ja joulun jälkeen me Amandan kanssa hypätäänkin koneeseen ja suunnataan kohti Sydneytä! En malta odottaa, niin paljon kivaa edessä.
Tämä alkuviikko on mennyt mukavaa tahtia, päivät kuluvat nopsaan ja lapset ovat olleet kivoja (koputan puuta!) Eilen päivällä mentiin Amandan kanssa kasvohoitoon, jonka voitin arvonnasta. Meitä hoiti kaksi ihanaa mummelia, jotka papattivat koko hoidon ajan kaikkea mukavaa. Toinen niistä jäi erityisesti mieleen, hän oli 17-vuotiaana Sloveniasta Ausseihin tullut nainen, joka hoki joka välissä
christmas!, sillä hänen mielestään joulu, ilon ja antamisen juhla, pitäisi olla joka päivä. Hän myöskin kertoi näkevänsä meidän tulevaisuuden valoisana ja kaikki ovet ovat vielä avoinna. Hämmentävin/paras hetki oli kuitenkin se, kun hän sanoi näkevänsä minut opettajana tai lukemassa psykologiaa,juuri niitä juttuja joita itse itsellenikin olen kaavaillut. Mitään en ollut aiheesta hänelle ennen tuota maininnut, joten tämä oli tosi hämmentävää... Meillä oli kuitenkin tosi mukava parituntinen näiden naisten kanssa, ihana kuulla monenlaisia tarinoita!
Illalla teeballin ja muiden töiden jälkeen pyöräytettiin Amandan kanssa terveellisempää banana breadia, joka ei kyllä ulkomuodoltaan onnistunut. Tehtiin tämä tosiaan terveellisemmän ohjeen mukaan, mutta tajuttiin liian myöhään, ettei meillä olekaan mantelijauhoja. Täällä kaupat menevät tosi hassun aikaisin kiinni viikolla joten perus ruokakaupoista ei ollut apua. Amandan lähellä on yksi markettityylinen kauppa, joka oli kyllä auki mutta jauhohylly ammotti tyhjyyttään mantelijauhojen kohdalla. Onneksi on google, pian selvisi että ne voisi korvata jauhetuilla digestive-kekseillä. En tiedä vaikuttiko asiaan enemmän jauhojen muutos vai astian erilaisuus, mutta banskuleivästä ei tullut ehkä ihan yhtä kuohkeaa kuin odotin. Hyvää se kuitenkin oli, ainakin mulle kelpasi tosi hyvin!Ja ilmeisesti muillekin, sillä tänään siitä ei ollut enää murustakaan jäljellä. Pitää kyllä kokeilla uudelleen oikeilla jauhoilla ja erilaisella astialla joku kerta!
Tänään olikin ennsteiden mukaan viimeinen
lämmin (eli noin 30 astetta) päivä, joten siitähän piti sitten nauttia! Lilluttiin Amandan kotona olevassa pikkualtaassa jokunen tunti aurinkoa palvoen, tällä kertaa säästyin myös palamiselta! Huomaa kyllää heti pienenkin eron lämpötilassa, tämä huone on ollut tänään tuskallisen kuuma. Pitää kyllä ehkä harkita tuulettimen hankintaa kesän tullessa kunnolla. Ilta meni töissä ja salilla, nyt kello onkin jo taas aivan liikaa ja unille pitää mennä hetimmiten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti