First week gone

Heipat täältä Airlie Beachilta! Viikko on mennyt uskomattoman nopeasti, en voi ymmärtää että oon ollu reissussa jo/vasta niin kauan. Haikein mielin huomaan päivien vähenevän, kohta ollaan jo kotona. Mulla on tässä kirjoitettuna tunnelmia sunnuntailta, kun hengasin Mission Beachilla rauhallisessa hostellissa yhden yön verran. Varoitan, tästä tuli aikamoinen kilometripostaus!

Hyvää iltaa täältä pienestä Mission Beachin kaupungista/kylästä. Matkustin tänne tänään aamulla Cairnsista ja olin kyllä lievästi yllättynyt kun astuin bussista ulos: ei ihmisiä. Ollaan ihan landella! Tai siis, onhan täällä ihmisiä siellä täällä ja autoja menee mutta kun on kerinnyt tottua edes jonkinlaiseen ihmisvilinään niin onhan tämä tyhjää. Asiaan vaikuttaa tietysti myös sunnuntai, mikään paikka ei ollut auki joten ihmiset eivät myöskään olleet kaupoilla tms.

Mission Beach on tällainen pieni kyläpahanen pari tuntia Cairnsista etelään. Reppureissaajien matka tänne käy yleensä laskuvarjohyppyjen perässä, eipäs täällä paljoa muuta olekaan tehtävissä. Meno on tosi chilli, tämän yön majoitun tällaisessa pienessä hostellissa jossa perinteiset aussibiisit tai didgeridoo soi.  Työntekijät hengailevat asukkaiden kanssa lähes koko ajan eikä menoa häiritse basson jumputus tai autojen kaasuttelut. Ihan rennon letkeää menoa siis mutta en silti haluaisi jäädä toiseksi yöksi!

Koko päivä on mennyt hieman väsyneissä tunnelmissa, sillä lauantaina oli pitkä päivä. Heräsin 11 tunnin yöunien jälkeen edelleen hieman väsyneenä mutta päätin kuitenkin lähteä pyörimään kaupungille. Kävelin päättömästi Cairnsin keskustassa, tsekkasin sekä marketin että laguunin ja nappasin itselleni vedenkestävän kertakäyttökameran Whitsundaysin reissua ajatellen. Kaupunkikierrokselta palattuani kokkailin tonnikalapastaa ja nautiskelin sen terassin (silti liian kuumassa) varjossa. Täällä ei kyllä hiki pääse kuivamaan tai varpaat paleltumaan!

Ja kuten yleensä, kiirehän siinä sitten tuli. Mulla oli illaksi varattuna lippu Party Bussiin, joka kuljetteli meitä läpi Cairnsin parhaiden menomestojen kaksikerroksisessa bussissa. Tapasin heti alussa kolme tosi mukavaa jenkkityttöä, joiden kanssa tulikin koko ilta reivattua! Oli tosi hauskaa, tapasin paljon ihmisiä, osallistuin kisoihin ja nauroin maha kippurassa. EI kaduttanut yhtään lähteä vaikka aikaisemmin arvoinkin hieman, sillä tänään oli tosiaan lähtö puoli kahdeksalta.

Aamulla bussiasemalle suunnistaessa saattoi kyllä hieman mietityttää että miksen nukkunut muutamaa tuntia enemmän, mutta pienet torkut yllättävän mukavassa bussissa saivat fiiliksen kohoamaan. Kunnes saavuttiin määränpäähän eli Mission Beachille. Asiaa ei parantanut yhtään se fakta ettei täällä ole verkkoa! Mulla ei siis toimi kännykkä muutoin kuin wifin avulla, oli oikein kiva huomata asia siinä vaiheessa kun koitin soittaa Amandalle että missäs tytöt menee, milloin nähdään? Asioilla on onneksi tapana järjestyä ja niin kävi nytkin, juuri hetki sitten saattelin roadtrippaajat takaisin uskollisen Toyotansa luo ja vilkuttelin heipat.

Aamupäivä meni tosiaan wifin perässä juostessa, istuin muutaman tunnin erään resortin ruokailutilassa säätämässä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Lopulta päätin raahata itseni laukkuineni päivineni lähimmälle hostellille, josta luojan kiitos löytyi vapaa sänky ja ilmainen wifi. Tunnin päiväreippailua lukuun ottamatta täällä onkin tullut hengailtua koko päivä, nyt illalla Aman, Miran ja heidän reissukavereidensa kanssa. Mulla kävi myös hyvä tuuri ja sain huonekamuikseni kaksi mukavaa Hollannista kotoisin olevaa tyttöä, joiden kanssa aika on kulunut ihan reipasta tahtia. Saatiin myös nauttia aina tervetulleesta ilmaisesta BBQ:sta, sillä hostelli päätti tarjota meille dinnerin! Gourmee ”hampparit” koostuivat iki-ihanista valkoistakin valkoisemmista leivistä ja makkaroista, nam. Mutta kun budjetissa pyritään pysymään niin ilmaiselle ruoalle ei sanota ei!

Nyt handlaan (toivottavasti) pyykit, järkkäilen kamat kasaan ja lähden unten maille. Huomenna tiedossa on 8h bussissa istumista, toivon kaikki sormet ja varpaat ristissä saavani luettua edes jonkin verran pääsykokeisiin! Pitää koittaa potkia itseä hieman takamukselle niin jospa se tästä. 

29.4 Airlie Beach

Huhhuh millainen viikko mulla onkaan takana! Maanantai tuli istuttua bussin penkissä, torkkuen ja pääsykokeisiin lueskellen. 8h vierähti yllättävän nopeasti, sain sopivasti tilaa itselleni ja penkit olivat bussi-mittapuulla tosi mukavat! Toistaiseksi siis mun kokemukset Premierin busseista on ollu hyviä enkä (vielä) oo saanu ekstrahintaa ylimääräisestä laukusta (koputan puuta…). Matkattiin hostellille brittiporukan kanssa ja päästiin jopa samaan huoneeseen nukkumaan eli huonetoverit oli ihan jees! Ilta hurahti dinneriä kokkaillessa ja ihmisten kanssa jutellessa, vastaan tuli jopa yksi suomalainen tyttö, jonka kanssa oli kiva höpistä.

Tiistaihin heräsin jännittyneenä ja aikaisin. Kaupasta hieman evästä päivän ajalle, chekkaus botskille, pakkausta ja tulevien päivien kuvittelua. Hostellilla törmäsin kahteen samalle laivalle tulevaan brittityttöön, joiden kanssa hengailin ennen lähtöä. Puoli kahden aikaan tavattiinkin koko reissupoppoo matkatoimiston edessä, hypättiin bussiin ja ajettiin satamaan. Ensinäkemältä Clipperi vaikutti hieman pienemmältä kuin kuvissa mutta hyvin me kaikki 44 reissaajaa sinne mahduttiin!

Sinä iltana purjehdittiin pieni matka sopivaan lahteen, joka toimi meidän majapaikkana ensimmäisen yön. Laskettiin pienemmästä liukumäestä, hypittiin veteen (tein takaperinvoltin!!!) ja tutustuttiin toisiimme. Syötiin maukasta dinneriä, pelailtiin pelejä ja ihailtiin vedessä leikkiviä delfiinejä.

Keskiviikko alkoi aikaisella herätyksellä, sillä miehistö huuteli meidät aamupalalle puoli seitsemältä. Hieman tankattuamme jatkettiin torkkumista kannella laivan etenemistä katsellen. Aamun ohjelmassa oli koko saariston kuuluisimpien nähtävyyksien, Whitehaven beachin ja Hill Inlet-näköalapaikan katsastaminen. Käveltiin pienen sademetsän läpi saaren toiselle puolelle, jossa meidän silmiemme eteen avautui upea näkymä. Sää ei ollut täydellisen pilvetön koko aikaa, itse asiassa oli aika tuulista ja satoi vettä kun uitiin. Tämä ei kylläkään haitannut, sillä päästiin pelleilemään isoissa aalloissa! Ja meidän siirryttyä pois vedestä aurinko tuli esiin ja päästiin kahlailemaan kirkkaassa vedessä ja nauttimaan lämmöstä. Otettiin paljon kuvia, koitettiin tehdä ihmispyramidia useampaan otteeseen ja hengailtiin rantsussa.

Loppupäivä kului myöskin pitkälti vedessä, ensin päästiin snorklailemaan, hyppimään kannelta ja laskemaan suuremmasta ilmalla täytettävästä liukumäestä. Myöhemmin meidän tie vei syvemmälle veteen tutkimaan koralleja lähemmin, sillä päästiin sukeltamaan! Pienen ohjauksen, sopimusten kirjoittelun ja tavaroihin tutustumisen jälkeen löydettiin itsemme rantavedestä harjoittelemassa hengitystä ja muita perusjuttuja. Ennen kuin huomattiinkaan kaikki oli ok ja jatkettiin matkaa oikeasti sukeltaen kohti syvempiä vesiä. Ja kuinka upeaa se olikaan! Riutta oli kaunis vaikkei niin värikäs kuin mielessäni sen olin kuvitellut. Vajaa puoli tuntia hujahti kuitenkin nopeampaa kuin osasin kuvitellakaan,  pian mun puku täytettiinkin ilmalla ja kelluin pinnalla kuin korkki. Sukeltamista pitää päästä kokeilemaan joskus uudelleenkin! Sukeltelun jälkeen matka jatkui kohti seuraavan yön majapaikkaa upeasta auringonlaskusta samalla nauttien.

Viimeisen illan kunniaksi polkaistiin kunnon bileet käyntiin, miehistö toi meille kasan vanhoja (rumia) vaatteita, joista kokosimme toinen toistaan upeampia asukokonaisuuksia ja kisailtiin eri kisoissa. Muutaman tunnin hauskanpidon jälkeen jatkettiin tanssimista, kauniin tähtitaivaan ihailua ja delfiinien bongailua. Mukaan mahtui myös muutamat pelit ja tanssibattlet, hauskaa siis riitti!

Viimeinen päivä alkoi myös hirmuaikaisin ja matka jatkui kohti toista snorklailu/sukeltelupaikkaa. Olisin kovasti halunnut sukeltaa toisenkin kerran, olisimme saaneet ottaa jopa kamerat mukaan, mutta budjetti ei nyt tällä kertaa venynyt sinne asti. Tyydyin snorklailuun, kaloja oli vain murto-osa edellispäivän snorklailuun verrattuna mutta riutta itse oli upeampi. Nuudeleiden päällä lilluttelun lisäksi hypittiin muutamat hypyt ennen märkäpuvun riisumista viimeisen kerran.

Yhdentoista aikaan laiva ankkuroi itsensä satamaan ja oli aika siirtyä maan kamaralle (vaikka päässä heittää edelleen kuin laivassa olisi). Bussi kuljetti meidät takaisin matkatoimistolle ja oli aika suunnata valmistautumaan illan afterpartyihin. Mun tie vei kaupan ja keittiön kautta sängyn pohjalle päikkäreille, pienet nokoset oli enemmän kuin tervetulleet siinä hetkessä. Seitsemän jälkeen tavattiin suurin osa porukasta ensimmäisessä baarissa, jossa jatkettiin hyväksi todetulla pelilinjalla ja hauskaa pitäen. Myöhemmin vaihdettiin toiselle klubille, jossa ei ollutkaan yhtään ketään meidän saapuessa paikalle. Illan mittaan väki lisääntyi ja bileet parani, vaikkei musiikki ollutkaan parasta. Ihan viimeiset tunnit meni kunnolla veneporukalla reivatessa, oli niin hauskaa! Baarin mennessä (liian aikaisin) jo yhdeltä kiinni jäätiin pienemmällä porukalla hengailemaan ulos, vaelleltiin ympäriinsä ja käytiin syömässä. Pian pitikin jo sanoa heipat kaikille ihanille ihmisille, toivottavasti nähdään vielä joku päivä!

Tänään en olekaan tehnyt mitään erikoista, aamulla pakkailun ja ulos kirjautumisen jälkeen söin rauhassa aamupalaa ja kokkasin päivän ruoat. Nyt olenkin istunut tässä hostellin sohvalla parisen tuntia tätä naputellen ja kaikkea turhaa säätäen, samalla kaavalla jatketaan vielä seuraavat kolme tuntia ennen bussille lähtöä. Kuvia olisi ainakin paljon läpikäytävänä! Sovin tärskyt yhden saksalaistytön kanssa viiden hujakoille, kävellään yhtä matkaa bussipysäkille. Kuudelta hypätään Premierin kyytiin ja seuraava kohde olisikin Agnes Water/1770, jossa tarkoituksena on rentoutua ja käydä surffaamassa!

SYDNEY 28.12 - 5.1 osa 4

Sunnuntai hurahti ohi liian nopeaan, aamulla nukuttiin pitkään ja syötiin rauhassa aamupalat ennen keskustaan suuntaamista. Pyörittiin päämäärättömästi ympäriinsä, ihmeteltiin samaan suuntaan virtaavaa nuorisolössiä, kierreltiin kauppoja ja lopulta päätettiin mennä syömään. Tämä syöminen oli koko reissun ajan yksi taistelu, meillä meni aina ikä ja terveys siitä hetkestä kun päätettiin syödä ennen kuin saatiin se ruoka eteemme. Tässä tapauksessa päätettiin lopulta haluta pizzaa, mutta läheltä ei löytynyt mitään sopivaa pizzeriaa. Oltiin jo tilaamassa niitä kotiinkuljetuksella, mutta sen hinnat huomattua päädyttiin seikkailemaan itse paikan päälle hakemaan pitsamme! Junalla lähimmälle asemalle, josta vajaa kilometrin kävely pienellä kauppapysähdyksellä Dominoksen herkkujen luo ja sama matka takaisin samalla syöden, kunnon laatuillallinen siis. Ja tähän säätämiseen meni vähintäänkin pari tuntia, siinä ehti hyvin kasvattaa nälkää! Pitkän päivän päätteeksi sateessa väsyneenä vaeltaessa nautitut pitsanpalat olivat kyllä aivan taivaallisia. ♥

Maanantai oli viimeinen kokonainen päivä, joten suunnattiin taas tehokkaina nähtävyyskierrokselle. Sää oli aikas huono, vilpoinen, pilvinen ja satoi vettä. Hätä ei ollut tämän näköinen, ostettiin läheisestä kojusta söpö punainen sateenvarjo mielessämme hyvät kuvat ja ei ihan litimärkä tukka. Noh, ensimmäinen kesti noin 2min, jonka jälkeen mentiin valittamaan ja saatiin uusi tilalle. Se kesti sitten ehkä 4min, jonka jälkeen meidän kaunis sateenvarjomme näytti tuolta miltä se tuossa viimeisessä kuvassa näytti. Saatiin se jokusen kerran käännettyä takaisin oikeaan muotoonsa ja otettua ne superhienot turistikuvat mutta kyllä meinattiin useamman kerran viskata se mereen, ihan sikapaska rakkine! :D Huonosta sontsasta huolimatta selvittiin oopperatalon sisälle, muttei menty millekään kalliille kierrokselle. Pienessä myymälässä koitettiin salakuunnella ruotsalaisia huonolla menestyksellä ja kohta jatkettiinkin jo matkaa kohti Westfieldin tornia.

Westfieldin torni on siis Sydney Tower Eye- nimellä myöskin toimiva 309m korkea rakennus joka kohoaa korkeuksiin Westfield-ostoskeskuksen keskeltä. Ostettiin liput pelkästään tuolle näköalatasanteelle, korkeammalle ja ulos olisi myöskin päässyt mutta siihen ei meidän budjetti tai uskallus venynyt. Ennen hissikyytiä päästiin nauttimaan muutaman minuutin pituisesta 4D-elokuvasta, joka vei meidät ympäri Sydneyn suurimpia nähtävyyksiä. Ylös päästyämme nautittiin näköaloista, sumuisesta säästä huolimatta kaupunki näytti upealta. Ja meillä olikin onnea aikataulun suhteen, sillä hetkeä myöhemmin saapuneet pääsivät katselemaan sumupilveä, joka nielaisi tornin sisäänsä.

Turvallisesti maan kamaralle laskeuduttuamme suunnistettiinkin heti etsimään ruokapaikkaa, sillä siinä vaiheessa alkoi jo mahat kurnimaan. Tällä kertaa ei seikkailtukaan liian kauaa sopivaa paikkaa etsiessä, vaan hyvän näköinen meksikolainen tupsahti eteen kuin tilauksesta. Hetken istuskeltuamme jaksettiin taas jatkaa matkaa, tällä kertaa kohti  Niken kauppaa ja mun jo kauan himoitsemia kenkiä! Reissulla tuli käveltyä paljon lenkkareilla, mutta myös liikaa pelkillä sandaaleilla mikä tuntuikin sitten ihan kivasti jaloissa. Rahoituksen onnistuttua (kiitti porukat♥) sain käydä kotiuttamassa ihanat uudet kengät ilostuttamaan silmää ja parantamaan kävelymukavuutta. Ja kyllähän se vaan olikin ihana sujauttaa lenkkarit jalkaan sandaaleilla talsimisen jälkeen!

Ahkeran kaupoilla kiertelyn jälkeen oli aika hypätä junaan ja lähteä tapaamaan Elinaa ja Timiä joiden reissukohteena oli myöskin Sydney. Heidän avullaan löydettiin Chinatownin superhyvien sapuskoiden ääreen, taiteiltiin syömäpuikoilla yllättävän hyvällä menestyksellä ja vaihdettiin kuulumisia. Oltiin kuitenkin sen verran tiukalla aikataululla liikenteessä, että pian pitikin jatkaa matkaa kohti kotia ja pakkaus/siivousurakkaa.
Litimärkinä talsittiin viimeistä kertaa jo tutuksi tullutta kotikatua pitkin ja mulle ainakin tuli aika haikea olo, olisi sielä voinut vielä kauemminkin olla. Ei kuitenkaan auttanut muuta kuin pistää kamat kuivumaan, siivota omat sotkut ja koittaa saada unta palloon ennen aikaista herätystä ja matkaa lentokentälle ja kotiin. Sen lisäksi tietysti piti vielä sanoa heipat meidän ihanille kämppiksille, onneksi sovittiin kuitenkin pitävämme yhteyttä että eiköhän tässä tiet joskus vielä kohtaa!
Kotimatka olikin tuskallisen pitkä ja oltiin aika väsynyttä tyttöä koko tiistain. Selvittiin kuin selvittiinkin kaikesta ja nyt tästäkin reissusta on jo reipas viikko, aika lentää.

SYDNEY 28.12 - 5.1 osa 3

Perjantai olikin koko viikon vähiten tuotteliain päivä, ei oikeastaan "tehty" mitään erikoista. Amandan porukka jatkoi matkaansa joten meidän kämppään sai hänestä lisäasukin seuraaviksi öiksi. Suoritin aamureippailun hakemalla liian aikaisin bussista hypänneen eksyneen lampaan kotiin, jonka jälkeen tulikin suihku tarpeeseen! Koko viikon aikana ei tullutkaan varsinaisesti urheiltua tai salilla käytyä mutta käveltyä tuli sitäkin enemmän ja lämpötilojen noustessa välillä ihan kivoihin lukemiin meni sekin urheilusta. Noh kuitenkin, Amandan asetuttua taloksi hengailtiin kotona eikä jaksettu lähteä rannalle/altaalle (virhe), vaan suunnattiin keskustaan pyörimään. Istuskeltiin Cirqular Quayn kivetyksillä jätskiä nauttien, ihmisvilinää seuraten sekä esitteitä tutkien ja lopulta päädyttiin täydentämään ruokavarastoja ja suuntaamaan kotiin. Leffailta mielessämme pistettiinkin olkkarin järjestystä uusiksi ja kasattiin herkut yhteen läjään, vain huomataksemme ettei telkkari toimikaan. Hetki siinä tuijoteltiinkin sitten Netflixiä Amandan kännykästä kunnes luovutettiin ja mentiin "aikaisin nukkumaan". Kyllähän me oltiin valmiina unille jo kymmenen aikoihin mutta silti löydettiin itsemme vielä yhdeltä kikattelemasta joillekin tosi hyville jutuille!

Vähän venähtäneestä illasta huolimatta herättiin kuitenkin ihmisten aikoihin (tai minä heräsin kokkaamaan aamupalaa) ja suunnattiin Taronga Zoohon! Kuuluisa eläintarha oli varsinkin mulle must see- juttu, joten armas reissukaverinikin pääsi pienen suostuttelun jälkeen kiertelemään eläintarhaa. Taronga Zoohon matkattiinkin ensin lautalla ja sitten vielä pienen kukkulan päälle bussilla, sillä ei jaksettu jonottaa gondolikyytiin. Bussissa sattuikin hassusti, sillä törmättiin suomalaisiin! Istuskeltiin aikas tyhjässä bussissa etualalla hiljaa maisemia katsellen, kunnes yhtäkkiä molemmat käännyttiin samaan aikaan katsomaan taakse. Hetki oli juuri kuin jostain elokuvista, molemmat kuultiin ääni, käännyttiin katsomaan periaatteessa meidän välistä taakse ja kohta jo tuijotettiinkin toisiamme ja alettiin puhua englanniksi :---D Jälkeenpäin on kyllä naurattanut tämä monesti, kumpikin vaihtoi automaattisesti enkuksi ettei vaan huomais suomalaisuutta. Myöhemmin satuttiin vielä peräkkäin jonoon, jossa heillekin sitten viimeistään paljastui meidän kansalaisuus (luultavasti kyllä tajusivat sen siellä bussissa jo, ei nimittäin ollut mikään maailman hienovaraisin käännähdys...).

Mutta itse eläintarha oli kiva, tykkäsin! Tuli nähtyä kaikkia karvaisia otuksia gorilloista mangusteihin ja kirahveista jättikäärmeisiin, joista viimeisimmän kohdalla olisi voinut ummistaa silmänsä. Söpöimpiä otuksia olivat ehdottomasti koalat, kirahvit, mangustit ja pienet vesinokkaeläimet (?) jotka polskuttelivat menemään pimeissä altissa ♥ Näiden lisäksi tuli nähtyä mököttäviä gorilloja ja yksi iloisesti pelleilevä vauva-apina, krokotiileja,norsuja, hylkeitä, apinoita, liskoja ja isoja hämähäkkejä. Tottakai siellä oli myös kenguruita mutta meihin tottuneisiin kengurunbongajiiin ne eivät enää tehneet niinkään suurta vaikutusta hahha.

Päivä meni kuitenkin nopsaan puistoa ympäri kävellessä ja maisemista nauttiessa, kotimatkalla oli jo aika väsynyttä sakkia. Kiidettiin kuitenkin tapamme mukaan myöhässä kotiin iltaa varten valmistautumaan, sillä meidän kämppään tupsahti muutamat Amandan kaverit ja pistetiin pienet pippalot pystyyn! Myöhemmin jatkettiin vielä pitkän kaavan kautta Sydneyn yöelämään ja aamulla kotiin kömpi kaksi onnellista bile-eläintä.

Nyt kello näyttää taas jo aivan liikaa ja mun on aika mennä unille! Toivottavasti saisin loppureissun purkkiin jopa huomenna eikä tämä enää venyisi pidemmälle, tässä on paljon postattavaa jo reissun jälkeisiltäkin päiviltä!

SYDNEY 28.12 - 5.1 osa1

Reissusta kotiuduttiin jo päiviä sitten mutta kirjoitteleminen on jäänyt, sillä kaiken muun kiireen lomassa nappasin etelästä mukaan kivan flunssan, joka on vienyt energiaa ihan kivasti. Meidän reissu oli siitä huolimatta oikein onnistunut: päästiin näkemään ja kokemaan vaikka mitä, naurettiin mahat kippurassa, shoppailtiin, tutustuttiin kaupunkiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin!
Reissukaverina mulla toimi siis yllättävästi Amanda, hänen kanssaan lähdettiin toilailemaan vähän isommalle kirkolle. Lento lähti puoli kuuden aikaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Perthistä, mikä on siis noin tunnin ajomatkan päässä. Ei kuitenkaan haluttu maksaa auton seisottamisesta lentokentällä vaan suunniteltiin että matka taittuisi kätevästi junalla! Ja olisihan se taittunut, mutta matkaan olisi pitänyt lähteä jo yhdeksän jälkeen sillä yöllä ei julkiset kulje. Ensin tunti säntäilyä ympäriinsä ja pikapakkailua, jonka jälkeen saatiinkin tietää, että pari saksalaistyttöä pystyvät heittämään meidät yöllä kentälle. Yksi kuollut jättihämis ja parin tunnin yöunet myöhemmin pääsikin meidän reissu virallisesti alkamaan!
Mennessä lennettiin siis ensin Melbourneen ja siitä sitten Sydneyyn. Matkat meni hyvin, lentokoneruoka oli poikkeuksellisen syötävää ja uni tuli yllättävänkin helposti. Melbournen kentällä ehdin juomaan elämäni ensimmäisen kupillisen kahvia (vaikka Amandan mukaan sitä ei oikeastaan kahviksi voi sanoa, sillä oli niin mietoa...) ja pian havahduttiinkin jo sateisesta Sydneystä. Napattiin kaikki laukut matkaan ja pian jo törmättiinkin meitä vastassa olleisiin Amandan sukulaisiin! Junassa istuskellessa katseltiin kaupungin maisemia, ihmeteltiin kylmyyttä ja haukoteltiin kilpaa. Seuraavat tunnit kuluivatkin syöden ja loppuporukkaan tutustuen, jonka jälkeen mun olikin aika lähteä seikkailemaan kohti omaa majoitustani. Onneksi löysin perille Arlingtoniin, jossa juna-asemalla tapasinkin ihanat tulevat kämppikseni! Tyttöjen kanssa meni kyllä viikko tosi kivasti, sai huokaista helpotuksesta kun tajusi ettei mua ole kusetettu missään vaiheessa hahha. Illalla tuli kyllä uni aika äkkiä silmään, ei haitannut edes pieni torakoiden metsästysoperaatio ennen sitä.
Tiistaina ei saanut nauttia myöhäisestä aamusta, vaan kello pirahti soimaan aivan liian aikaisin. Päivän ohjelmassa oli nimittäin matka Sinisille vuorille, jonne kestää matkata pari tuntia junalla. Mun onnekseni nousin kyytiin heti ensimmäisellä pysäkillä, sillä kaikki vaunut olivat tupaten täynnä ja pari pysäkkiä myöhemmin kyytiin noussut matkaseurueeni pääsi nauttimaan porraspaikoista. Matka meni nopsaan torkkuen ja eräälle vanhalle miehelle jutskaillen, hän kertoi olevansa runoilija, joka matkustaa Katoombaan, eli Sinisten vuorten "pääpysäkille", melkein päivittäin internetin vuoksi. Tuli taas hämmennyttyä ihmisten puheliaisuudesta, tuo meni taas kategoriaan näin ei koskaan kävisi Suomessa.
Ostettiin liput hop on hop off-bussiin, jolla matkusteltiin päivä ympäri vuoria. Kierrettiin parit kävelypolut, käytiin näköalapaikoilla, syötiin kallis lounas, paistateltiin päivää ja ihailtiin tietysti vuorien kuuluisinta nähtävyyttä- kolmea siskoa eli the three sisters. Oli kyllä kiva reissu, kaunis päivä ja maisemat oli tietysti aivan upeat.

Siinä olisi ensimmäinen katsastus meidän viikkoomme, paljon on vielä jäljellä. Nyt kuitenkin on aika irroittautua koneelta hetkeksi, kiskoa salikamat jalkaan ja lähteä muistelemaan jalkojen jumppailua!

89-92

Nyt tulee superpikakuulumiset, sillä kello on jo taas aivan liian paljon ja huomenna riittää taas tekemistä. Melkein viikko ehtikin taas edellisestä postauksesta hurahtaa ja onhan nämä päivät menneetkin sellaisella vauhdilla että! Tiistaina pyörittiin vielä etelässä, kunnon täyttävän aamupalan jälkeen tutustuttiin majakkaan, kahlailtiin upealla rannalla, kiipeiltiin luolassa ja nautittiin maukas lounas yhdessä länsi-Australian kuuluisimmista leipomoista (kuulemani mukaan). Päivä hurahti nopeaan muun loman tapaan, illalla syötiin mangoöverit Amandan kanssa ja päivän kruunasi omassa sängyssä nukkuminen, ihanaa!

Koitettiin ottaa kivoja yhteiskuvia, mutta tuolla huipulla hieman tuuleksi ja hiukset aiheuttivat ongelmia :D

Keskiviikko ja torstai meni hyvin suurilta osin paketoidessa, sillä Heidin lauantaiseen työtapahtumaan piti kääriä jokunen (483 mun laskujen mukaan) paketti... Torstai oli jo paljon helpompi kun Heidi ja Jazz ehtivät auttamaan, saatiin hyvin kaikki kasaan! Olihan siinä uskomaton homma, osa niistä oli nimittäin aivan pieniä joiden kanssa sai hetken aina painia, mutta lopulta varsinkin torstai oli ihan hauska päivä.

Perjantaina lähdettiinkin Amandan kanssa joulu(glögi)ostoksille Ikeaan! Mentiin ensimmäistä kertaa junalla, ja oltiinkin aika iloisesti yllättyneitä kun huomattiin aseman olevan aivan vieressä. Syötiin taas kerran mukava annos lihapullia, hamstrattiin piparkakkutaikinaa ja glögiä (ehkä myös hieman irttareita...) ja palattiin takaisin keskustaan pyörimään joksikin aikaa. Muutama lahja sieltä onneksi sitten mukaan tarttuikin, ihan suotavaa näinkin lähellä joulua. Illalla tutustuttiin Mandurahin yöelämään parin saksalaisen tytön kanssa, itse tosin kuskin roolissa. Oli jälleen kerran kivaa, harmitti kyllä ihan kivasti kun piti lähteä aikaisin kotiin nukkumaan.
Eilisestä lähtien ollaankin vietetty aikaa Yunderupissa, Heidin vanhempien lomamökillä. Päivät on ollut täynnä uusia ja vanhoja kasvoja, naurua, tanssia, laulua, hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia juttuja. Kerron kuitenkin näistä päivistä myöhemmin enemmän, sillä huomennakin hengaillaan vielä möksällä. Nyt kipaisen nopeaa nukkumaan, aamulla taas aikaisin ylös että saa päivästä kaiken hyödyn irti!

88

Helou vain! Loma senkun lähenee loppuaan, huominen on jo viimeinen päivä ja paluu arkeen. Ei olla kyllä liikaa paikallaan viihdytty, vaan lauantai sekä sunnuntai hurahtivat ohi roadtrippaillen. Ensimmäiset kaksi yötä meidän majoitus oli tosiaan Busseltonissa, mutta nyt majaillaan hieman etelämpänä Naturalistessa. Molempina päivinä ollaan matkattu Margaret Riverin alueella, lauantaina vapaammin ilman sen kummempia suunnitelmia ja eilen päämääränä parit luolat. Margaret Riverin alue houkuttelee turisteja mahtavien surffirantojen lisäksi sen toinen toistaan upeammilla viinitiloilla. Ja en yhtään ihmettele miksi, olihan tuolla uskomattoman kaunista! Tekemistä riittäisi varmasti viikoiksi, sillä teiden varret ovat täynnä olutpanimoita, kahviloita, taidetta, luolia ja muita luonnon kohteita, tehtaita, herkkuja ja tietysti niitä viinitiloja. Upeiden puiden reunustamat tiet mutkittelevat sekä maaseudun että pienten kaupunkien läpi, maisemat vaihtelevat tiheästä metsästä valtaviin peltoihin täynnä lehmiä ja lampaita. Luonto on uskomattoman kaunista!

Lauantaina hypättiin siis aamupalan jälkeen autoon ja menoksi! Ensimmäinen pysähdys oli galleria, jonka nimi on nyt päässyt unohtumaan. Kaunis talo täynnä taidetta; maalauksia, valokuvia, käsin tehtyjä koruja, puu- ja lasiesineitä ja muita koristeita. Mieleen jäi erityisesti upea maalaus kahdesta peurasta, harmi vain että seitsemän tontun hinta on hieman liian paksu mun lompakolle. Seuraavan kerran parkkeerattiin auto upealla paikalla olleen viinitilan pihaan tähtäimessä pitsat ja ekat maistelut! Sisälle päästyä meille selvisi, että nyt oli yksi vuoden vilkkaimmista hääviikonlopuista ja heille odotetaan kahden tunnin päästä paria sataa vierasta, joten keittiö on kiinni. Maistettiin sitten pikaisesti paria valkkaria, joista kumpikaan ei erityisesti kyllä iskenyt, ja jatkettiin matkaa kohti seuraavaa pitsaa tarjoavaa mestaa.

Pian vastaan tulikin Cheeky Monkey Brewery & Cidery, jossa nautittiin oikein maittavat eväät kaunista maisemaa katsellen. Maisteltiin muutamia viinejä, joista löytyi yksi ehdoton suosikki eli Pink Moscato!♥ Koin myös huonoimman maistelukokemukseni kun nautittiin kuutta erilaista olutta, kyseinen juoma kun ei ole omia suosikkejani, Kaksi oli ihan ok, yksi pahaa ja loput nihkeitä. Sekaan mahtui onneksi yksi ok-kategorian siideri, ei huonokaan täyspaska ollut! 

Syömisen lomassa tutkittiin karttaa, bongattiin sanat chocolate sekä nougat ja seuraavat stopit olivatkin selvillä. Nougat tuli vastaan ensin, maisteltiin muutamia tarjolla olleita makuja, testattiin upeita nougatliköörejä/juomia ja tehtiin vaikeita valintoja kotiin viemisten suhteen. Suklaapaikka olikin seuraavan kulman takana eikä oltukaan ainoita paikkaan eksyneitä! Suklaata oli talon joka kulmassa, kirjaimellisesti, sillä isoista kulhoista sai kaataa maistiaisia kädelle ja jollakin oli mennyt hieman ohi. Kuolattiin hyllyt läpi, ihasteltiin valmistusta ikkunan läpi ja oltiin taas vaikeiden valintojen äärellä kahvilan valikoimaa tutkiessa. Ulkoterassilla päästiin nauttimaan herkuista, upeistä näköaloista ja pienestä kisafiiliksestä värityshommien muodossa. Massut pullollaan käveltiin lähellä olevaan paikkaan, joka oli täynnä vaikka mitä. Hyllyt täynnä pulloja, purkkeja ja purnukoita, joiden sisällä oli herkullisia öljyjä, kastikkeita, hilloja ja vaikka mitä. Maisteltiin kaikki läpi, vahingossa myös etikkaa... Ensi kerralla pitää tutkia kyltit ennen maistelua, whoopsie. 

Nämä maistelut jäivätkin sitten lauantain viimeiseksi, sillä kello näytti viittä eli sulkemisaikaa. Silloin mekin käännettiin auton nokka takaisin kohti hotellia, takapenkki hiljeni aikas nopsaan ja sai siinä itsekin taistella unta vastaan välillä ihan kivasti. Perillä lähdettiin hieman hikoilemaan salille ja käytiin vielä polskimassa altaalla ennen dinneriä ja rauhoittumista. Katseltiin sivusilmällä elokuvaa, syötiin dinneriä ja höpistiin niitä näitä ennen kuin painuttiin unille!