Eläimellistä menoa Byronissa

Helou! Pienen radiohiljaisuuden jälkeen koitan taas kasailla ajatuksia viime päivistä ja niiden ohjelmasta. Viimeksi kirjoittelin Noosassa, jossa olin neljä päivää sitten keskiviikkona. Nyt on jo sunnuntai, tällä hetkellä sijaintina on Brisbane ja välissä on vietetty kolme mahtavaa päivää kuuluisassa Byron Bayssa. Torstaina oli tosiaan taas vaihteeksi matkustuspäivä, Premier kiidätti mut (viimeistä kertaa) Byroniin. Saavuin sinne iltapäivällä ja ehdin hieman tutustua keskustaan ja käydä ruokakaupassa ennen hostellille vievän shuttlebussin lähtöä. Huoneeseen päästyä tutustuinkin naapuridormin tyyppeihin, sillä tein yllätyshyökkäyksen heidän puolelleen naurua hetken kuunneltuani. Ja hyvä että teinkin, silloin tapasin kaksi hollantilaistyttöä sekä ruotsalaisen pariskunnan ja muun muassa heidän kanssaan tuli vietettyä aikaa Byronpäivien aikana.

Perjantaina oli ensimmäinen kokonainen päivä Byronissa, jonka starttasin heti aamusta lähtemällä kävelemään majakalle. Majakka on yksi paikan kuuluisimmista nähtävyyksistä, joten olihan se tsekattava! Matka sujui leppoisasti maisemista nauttien ja kuvia nappaillen, en pitänyt suurempaa kiirettä. Ja näköalat eivät tosiaan olleet pahat, alkumatkasta seurailin rantsuelämää viettäviä perheitä ja aalloilla ratsastavia surffareita, ylös päästyä bongailin vedessä pulikoivaa delfiiniparvea ja ihailin maisemia. Tulin alas eri reittiä, kävelin rantaviivaa pitkin ja pidin evästaukoja biitsillä. Ei mitenkään hassumpi kävelyreissu! Keskustaan päästyäni huomasin olleeni 5 minuuttia myöhässä ja seuraava bussi hostellille meneekin vasta tunnin päästä. Rauhallista kojujen tutkintaa, ruokaostoksia ja suomalaisen matkatoimistopojun kanssa jutskailua ja aika kului nopsaan! Loppuilta menikin iltaan valmistautuessa ja Unoa pelatessa, lähdettiin neljän hollantilaisen, kahden ruotsalaisen ja minun voimin tsekkaamaan kuuluisa Byronin yöelämä, joka oli meidän kohdalla pieni floppi. Mun flunssa ei tykännyt kävelyreissusta ja isosta ilmastoinnista, musiikki ei ollut kenenkään mieleen ja edellisenäkin iltana ulkona olleet seuralaiseni eivät olleet kummoisella bilefiiliksellä, joten lähdettiin ajoissa kävelemään kotiin.

Eiliselle oli suunnitelmissa chillailua ja suunnitelmathan toteutui! Aamupalan jälkeen raahattiin ruhomme rannalle, otettiin päikkäreitä ja leikittiin aalloissa. Osalle porukasta eilinen oli myös matkustuspäivä, joten iltapäivällä suunnattiin kaikki keskustaan odottelemaan bussia ja käymään kaupoilla. Hetki ennen bussin tuloa tapahtuikin kauheita ja aiheutin suurissa määrin ihmetystä sekä hervottoman naurukohtauksen. Istuttiin kaikessa rauhassa puistossa ja syötiin timtameja, kun havaitsin vasemmalla reidelläni jotain. Sekunnin murto-osaa myöhemmin se paljastui sammakoksi, jonka seurauksena aloin (luonnollisesti) huitomaan joka ilmansuuntaan ja huutamaan epämääräisesti. Muut eivät tätä huomanneet ennen kuin ilmoitin asiasta, jonka jälkeen ihmetys vaihtuikin nauruksi eikä sympatiapisteitä paljoa herunut. Kaikessa rytäkässä mun kädestä lensi myös timtamin puolikas, mikä oli suuri menetys! Selvisin kuitenkin hengissä, vaikka olin ihan varma että kyseinen otus oli pomppinut mun vaatteisiin/ostoksiin/reppuun ja kohta se hyökkäisi uudelleen. Sammakot eivät siis ole mun ylimpiä ystäviä, kuten ei myöskään aikaisemmin päivällä ruokahetkeämme tutkimaan tullut käärme. Kunnon eläinbongailua näin viimeisten päivien kunniaksi!

Kun eläinhyökkäyksistä oli toivuttu ja jälleen yhdet heipat sanottu oli aika lähteä kokkailemaan illallista. Tiedossa oli herkkua, kanasalaattia avocadolla ja kiivillä (ylellisyyttä tonnikalapastan jälkeen). Massut täynnä pelailtiin vielä muutamat kierrokset Unoa, ennen kuin todettiin kellon olevan tarpeeksi (yhdeksän……) ja painuttiin unille. Nukkumaan en kuitenkaan päässyt, sillä pakkailin kamojani uudelleen ja seurasin uusien kämppisteni toilailuja. Neljä opiskeluelämän sankaria olivat lähteneet viettämään viikonloppua Byroniin ihan vauhdikkaissa merkeissä, kolmen aikoihin yöllä seurue rämpi takaisin ja aamukymmeneltä oli kuulemma surffitunti, taisi mennä kuin elokuvissa.

Mulla päivä alkoi jo aamukuudelta, sillä hieman ennen seitsemää hyppäsin viimeistä kertaa Greyhoundin kyytiin ja matkasin tänne Brisbaneen. Oli ihanaa olla niin aikaisin perillä, ei mennyt päivä ”hukkaan” matkustaessa! Bussista ulos astuessa tapasin mukavan saksalaistytön, joka sattui matkaamaan vielä samalle hostellille. Lyötiin siis hynttyyt yhteen, suunnistettiin keskustan läpi tänne majoituspaikkaan ja vertailtiin kokemuksia aupairina. Päiväksi tiet veivät eri suuntiin, itse suuntasin ostoksille ja hän turistikierrokselle joka mulla onkin edessä huomenna. Ilta menikin kotiin äitienpäivätoivotuksia soitellessa ja samaisen tytön kanssa jutellessa, harmi että hän lähtee jo aamulla kohti Noosaa, tultiin hyvin juttuun!

Nyt kello on tosiaan melkein kymmenen ja oon ihan valmis unille. Suunnitelmissa olisi heräillä aikaisin aamulla, kiertää muutamat (ilmaiset) nähtävyydet, nauttia lämmöstä ja hoitaa tilien lopettamiset sun muut pakollisuudet. Kohta sitä ollaankin jo Suomessa!

Kruisailusta kuumeiluun

Hups, tässähän ehti jo hetkinen vierähtää edellisestä postauksesta! Tässä kuitenkin reippaasti juttua näiltä kuluneilta päiviltä.

1.5.2016

Hieman flunssaiset terkut 1770ltä! 1770 on siis paikkakunta jos joku ihmettelee. Saavuin tänne tosiaan perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmen aikoihin ja nyt viiden tunnin päästä (kahdelta sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä) hyppään bussiin kohti Hervey Bayta. Kaksi päivää täällä menivät hujauksessa ja tavoitteista jonkinlainen rentoutuminen tuli saavutettua! Surffaamaan en siis päässyt, vaikka täällä sitä olisi saanut harrastettua kaikista halvimmalla, sillä eilinen mieto kurkkukipu paheni suureksi ja mukaan yhtälöön astui pienoinen kuume. En kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan näin paikkoja olotilan antamissa rajoissa.

Matkaa tänne oli tosiaan sen 8h ja pääsin kuin pääsinkin perille vaikka bussikuski matkaan lähtiessä mietti josko mut pitäisi jättää välille! Hikisestä Airliesta kunnolla ilmastoituun bussiin hypätessä huppari unohtui isoon matkalaukkuun eikä neuletakki riittänyt pitämään mua lämpimänä, siitä nyt sitten kärsitään. Sormet ristissä että ensi yön matka menee paremmin. Bussipysäkki on noin puolen tunnin matkan päässä tästä Agnes Waterin kylästä/kaupungista, onneksi välillä kulkee shuttlebussi jolla pääsee helposti kulkemaan perille ja checkaamaan sisään hostelliin.

Eilen heräsin hyvillä fiiliksillä päivään ja aamupalan jälkeen lähdin tutustumaan paikkoihin. Paikkoihin tutustumisella tarkoitan siis kävelyä rannalla, rapujen bongailua ja surffaamisen katselua. Ei paha ollenkaan! Ystävämme aurinko pilkisteli myös välillä pilvien takaa ettei hiki ihan ehtinyt kuivumaan. Rantakävelyn lisäksi eilisen aktiviteetit  rajoittuivat auringonlaskuretkeen, IGAan (paikallinen siwa) kävelyyn ja hostellilla chillailuun.  Sijoitin myös roposeni pyykin pesuun, ihana lämpö kun saat minut hikoilemaan kuin pienen porsaan! Ilta tosiaan meni hostellilla teetä hörppiessä ja hengaillessa, koitin ottaa rauhallisesti ja karkoittaa orastavan flunssan näin kauaskauas pois.

Suunnitelma ei valitettavasti onnistunut, tänään heräsin kurkku hyvin kuivana ja hautasin heti haaveet surffauksesta. Vaikka aamulla olo oli suoraan sanottuna karsea, päätin kuitenkin tehdä jotain päivän aikana. Otin siis suunnaksi Scooter Roo Tourin! Päädyin siis kruisailemaan moottoripyörältä näyttävällä skootterilla ympäri Agnes Wateria ja 1770tä parinkymmenen muun kanssa. Aluksi meno näytti kyllä aika vaaralliselta, moni  meidän ryhmästä ei ollut koskaan ajanut millään mopolla/skootterilla ja sen näki… Säilyttiin kuitenkin kaikki hengissä, wohoo! Päivä/iltapäivä kului siis ympäri maita ja mantuja ajellessa, kenguruja bongaillessa ja ihmisille jutskaillessa. Oli kivaa! Ei ehkä kuitenkaan ihan niin erikoista kuin ajattelin mutta ei nyt voi sanoa että katuisin retkelle osallistumista.

Retken jälkeen istuskeltiin hetki toisella hostellilla ennen bussikyytiä tänne omalle hostellille. Viimeiset kolme tuntia onkin tullut kökötettyä tässä sohvalla muille reissaajille jutellessa ja tätä kirjoittaessa. Haluaisin kovasti käydä suihkussa, mutta se ei nyt oikein ole vaihtoehto monestakaan syystä : a) mulla ei oo huonetta, joten joutuisin käydä ulkosuihkussa mikä ei oikein tässä flunssatilassa houkuta, b) juuri eilen pesty pyyhe kastuisi eikä ehtisi kuivumaan ennen matkaan lähtöä, eli se ja kaikki muutkin kamat haisisivat ihan kuolemalle kun pääsisin Hervey Bayhyn c) en halua sijoittaa 2 ylimääräistä dollaria pyyhkeeseen. Näiden (suurten ja vakavien) syiden johdosta tyydyn jättämään suihkun huomisaamulle!

Mulla lähtee tosiaan bussi Hervey Bayhyn kahdelta aamuyöllä ja perillä ollaan hieman enne kuutta aamulla. Sieltä tulisi jotenkin selviytyä hostellille, ilmaiset bussit eivät taida kulkea niin aikaisin. Kyselin juuri äsken hostellilta parasta keinoa päästä sinne, jos heistä ei kuulu niin pitää alkaa googlailemaan. Herveyssä mulla on aikaa vain yksi päivä, sillä haluan viettää Noosassa ainakin kaksi päivää. Aamulla siis alkaa kunnon turistikierros ympäri parhaita nähtävyyksiä!

3.5.2016                                                                                                                                                                                                     

Helou, täällä sitä viiletetään vuorostaan punaisen Greyhoundin kyydissä kohti Noosaa! Premierin vuoro ei jostain kumman syystä kulkenut tänään, joten piti maksaa (liikaa) vaihtoehtoisesta kyydistä Noosaan. Tuleepa ainakin nähtyä vähän eri firman toimintaa ja toistaiseksi Greyhound on saanut pari aika isoa plussaa: ilmaisiin matkatavaroihin kuuluu kaksi alas menevää matkalaukkua sekä kässärit ja ainakin tämän vuoron kuski on sikakiva! Okei, eilinen Premierkuskikin oli tosi ystävällinen, antoi esim mun mennä läpi ison matkalaukkuni kanssa ja sen jälkeen vielä neuvoi kaikessa jottei vastaisuudessa tulisi ongelmia. Silti, tämä mies jutteli mukavia, sanoi ettei vastaisuudessa mun eväskassin takia tarvitse ottaa ylimääräistä laukkua jne. Hinta vain on aika iso miinus!

Hervey Bayssa tuli siis vietettyä yksi vuorokausi aikas rennoissa tunnelmissa. Bussimatka oli huono, en saanut nukuttua ja tärisin kuumeeni kanssa. Herveyhyn päästyä istuin melkein kaksi tuntia Mäkkärissä odottamassa päivän ensimmäistä shuttlebussia, sillä niitä nyt ei ylläripylläri puoli kuudelta aamulla kulje. Loppu hyvin kaikki hyvin, bussi tuli ja pääsin hostellille suihkuun, aamupalalle ja nukkumaan. Törmäsin myös toiseen suomalaiseen, sillä hostellin työntekijä oli suomityttö. Muukin paikan henkilökunta oli tosi ystävällistä ja mukavaa, voin lämpimästi suositella Flashpackers Hervey Bayta kaikille! Uudehkot ja siistit tilat, hyvin varusteltu keittiö, hieno elokuvahuone, rento meininki ja hyvät tyynyt(!!). 

Muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen pääsin jättämään tavarat huoneeseen ja lähtemään tutkimaan paikkoja. Mun Hervey Bayn tutkimusretkeily oli aika vähäistä, lähinnä selvisin lähimpään ruokakauppaan ja apteekkiin. Pistin elämän ranttaliks ja söin tonnikalapastan sijaan pastaa ja jauhelihakastiketta. Mukaan humahti hieman liikaa jotain ihan hyvälle tuoksunutta aasialaista ilmaishyllyltä löytynyttä maustetta, haju ja maku eivät kohdanneet ja tämä hieman laski makuelämyksen tasoa mutta ei anneta sen häiritä. Loppuilta meni uudelleen pakkaillessa, viini&juusto-illassa ja brittitytöille jutskaillessa. Meillä oli tosi kivaa mutta kaikki mummoiltiin, heti kymmeneltä toivoteltiin hyvät yöt ja painuttiin unille.

Aamulla heräsin taas jo seitsemältä, ihana unirytmi. Sainpas siinä laiteltua kamat rauhassa kasaan ja syötyä aamupalan pitkän kaavan mukaan. Ilmaisruokahylly aiheutti kyllä yhden tämän aamun parhaista hetkistä, sillä joku oli lahjoittanut kananmunan ja moniviljaleipää!!! Syöksyin äkkiä nappaamaan moiset aarteet itselleni ja nautin harvinaisen tyhmä ilme naamallani leipäni. Hostellilla oli siis kyllä ilmainen aamupala eli kunnon valkoista leipää, hilloja, maitoa ja muroja. Namnam, nämä jäi välistä ja keittelin itselleni puuroa.

Nyt tosiaan istun Greyhoundin hiostavilla nahkapenkeillä ja matkaan kohti Noosaa. Kaikki matkaajat tuntuvat kehuvan paikkaa, joten odotukset ovat aikas korkealla. Toivottavasti tulee hauskat pari päivää! Noosan jälkeen tieni vie Byron Bayhyn viikonlopuksi, toivottavasti sekin paikka on maineensa arvoinen.

4.5.2016

Voi kyllä, Noosa on näyttänyt hyvän puolensa minullekin ja päässyt lempparipaikka-listalleni. Paikka on sopivan kokoinen ja rento, ympärillä on kumpuilevat sademetsät ja meri, kukapa ei tykkäisi? Löysin hostellille helposti ja pääsin suoraan levittäytymään alapedille (aina voitontanssien arvoinen juttu jos onnistuu nappaamaan alasängyn itselleen). Majoitun Nomads-ketjun hostellissa ja onhan tämä ihan ok, keittiö ehkä huonoin toistaiseksi mutta muuten tilaa riittää ja ylipäätään on ihan siistiä. Eilen illalla hostellin baarissa oli ladies night, jonne menin parin brittitytön kanssa nauttimaan meidän ilmaiset juomat, pelaamaan biljardia ja kuuntelemaan karaokea. Karaoke oli kyllä kauniisti sanottuna ihan kamalaa, musiikin ja laulun voimakkuudet eivät tosiaankaan menneet yhteen joten siedettävienkin laulajien kuuntelu oli tuskaisaa. Minä ja toinen tytöistä saatiin jo kymmenen jälkeen tarpeeksemme ja lähdettiin nukkumaan, mummoelämää once again.

Tänä aamuna olikin aivan ihanaa herätä pitkien yöunien jälkeen virkeänä! Kävin kaupassa täydentämässä tonnikala- ja banskuvarastot, välttelin hyvällä menestyksellä suklaahyllyjä ja bongasin kalkkunaa alennuksesta. Kivan aamupalahetken jälkeen olikin aika kiskaista urheilukamppeet ylle ja lähteä talsimaan kohti Noosan Kansallispuistoa. Ennen lähtöä arvuuttelin hieman että kannattaako mennä ja millaisen kierroksen tekisin. Päädyin kiertämään noin 7km lenkin upeissa maisemissa ja ei kyllä kaduta yhtään! Bongasin surffareita, upeita lahtia, isoja hämähäkkejä, paljon hymyileviä ihmisiä ja (kohokohta) koaloita!!! Useampi tunti vierähti helposti niin upeissa maisemissa, kannattaa ehdottomasti käydä jos täälläpäin joskus vierailette.

Kotiuduttuani kokkailin itselleni taas vaihteeksi tonnikalapastaa, voi olla että kotiin päästyä ei tule kyseistä ruokaa hetkeen syötyä…  Nyt koitan tyhjennellä puhelinta, latailla sekä kameran, puhelimen että minun akkua ja miettiä loppuillan pläänejä. Toivottavasti brittitytöt tulevat kohta takaisin, voisi keksiä yhdessä jotain kivaa tekemistä! Huomenna tosiaan tulee taas istuttua melkein koko päivä bussissa, sillä matkaan ensin muutaman tunnin Brisbaneen ja siitä vielä jokunen tunti Byron Bayhyn. Vielä pitäisi selvitellä kyytejä bussipysäkiltä hostellille ja voisihan sitä hieman tutkia Byronin aktiviteetteja, muutama kokonainen päivä voisi sisältää jotain suunniteltuakin ohjelmaa.

ROTTO ♥

Heippahei ja hyvää lauantaita! Sain kuin sainkin otettua itseäni niskasta kiinni tämän postaamisen suhteen ja tässä sitä nyt (vihdoin) raapustellaan. Viime viikko tosiaan kului Rottnest Islandin upeissa maisemissa, päivät hurahtivat nopeasti ohi ympäri saarta pyöräillen, quokkia bongaillen, riutoilla snorklaillen ja pelejä pelaillen. Kello alkaakin jo olemaan (liian) paljon joten annan kuvien puhua puolestaan, syvennyn hetkeksi pääsykoematskujen maailmaan ja painun unten maille!

1 month to go

Heippahei! Täällä päässä on taas vietetty kiireistä viikkoa ja viikonloppua eikä konetta ole tullut avattua useampaan päivään. Ihan hyvä vaan, mielummin sitä menee ja kokee kuin istuu koneella netflixin kanssa päivät pitkät. Mutta niin, takaisin viime viikkoon ja sen meininkeihin! Päivät hurahtivat jotenkin ekstranopeaa ohi, johtuisiko kenties Amandan ja Miran lähestyvästä lähdöstä. Tiistaina illalla sain tytöt leffakamuiksi tänne meille ja tehtiinkin historiaa eikä syöty mitään terveellistä tai epäterveellistä koko iltana!! Homman kääntöpuoli on se, ettei Mira päässytkään maistelemaan meidän pitkäaikaisen kehittelyn tuloksena syntynyttä superprotskupannari-reseptiä ollenkaan, harmi. 

Keskiviikon pääteema olikin finnish dinner! Luvattiin jo heti alkuaikoina molempien hostperheille, että kokkaillaan kunnon suomidinneri jälkkäreineen kaikkineen joku kaunis päivä ja nyt, tyttöjen viimeisenä iltana perheessä, saatiin se vihdoin ja viimein aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Menu koostui makaronilaatikosta ja porkkanalaatikosta, jälkkäriksi pyöräytettiin mustikkapiirakkaa vanilijajätskillä ja kyytipojaksi glögiä. Ja parasta oli, kun kaikki oikeasti tykkäsivät, lapsetkin ottivat lisää! Harmi vain, kun Heidi joutui olemaan töissä eikä siis päässyt mukaan. Vietiin kuitenkin pieneksi lohdutukseksi palanen mustikkapiirakkaa, kyllä näytti hänellekin kelpaavan. 

Torstai, tyttöjen lähtöpäivä, sujuikin pakkailutunnelmissa. Vietin melkein koko lasten koulussaoloajan Amandalla, pistettiin kamoja kasaan ja tuskailtiin tavaramäärien kanssa. Katseltiin Amandan hostisän kanssa hirvivideoita (ja hän oli ihan hämmentynyt koko jutusta! Etukäteen hän ei ollut varma edes miltä hirvi näyttää, luuli Suomen metsien olevan Sydneyn kaltaisia ja koko metsästystyylikin oli hieman hakusessa. Pääsin siis hieman selittelemään homman kulkua!) ja pompittiin lasten kanssa trampoliinilla. Oli tosi hauskaa mutta samalla haikeaa, vaikka tiesinkin näkeväni tyttöjä vielä viikonloppuna.

Viikonlopulle luodut suunnitelmat meni yllättäen uusiksi, tarkoitukseni oli nimittäin olla hostelleissa yötä Fremantle-Perth-akselilla. Päädyin kuitenkin matkaamaan kaikkina öinä myöhään kohti kotia nukkumaan, säästimpä ainakin muutaman pennin pyörylän! Perjantai-ilta meni Lauran ja Vallun kanssa Freossa, käytiin ensin dinnerillä ja loppuaika menikin hostellissa hengaillessa ja kamoja pakkaillessa. Oli kiva ilta, muisteltiin kaikkia hyviä Reisjärvi-juttuja (aika kultaa muistot hehhe) ja pistettiin hieman vaatteita kiertoon. 

Lauantai alkoi liian aikaisin, en taaskaan osannut nukkua myöhempään vaikka olisin saanut ja voinut. Reenailemaan siis! Pikatreenin jälkeen ruokaa masuun, kamat kasaan, tyttö edustuskuntoon ja kohti Perthiä. Matkalta mukaan hyppäsivät reppureissaajaystäväni, joiden kanssa sitten jatkettiin viimeistä kertaa kohti ikeaa. Alkaa jo hävettämään, kuinka usein siellä on tullut käytyä mutta onhan se halpaa! Kymmenellä dollarilla saat ison annoksen (annoskoko tosin riippuu tiskin takana olevasta tyypistä.....)hyvää perusruokaa helposti ja nopeasti, ihan hyvä diili. Ruotsalaisjätti tarjoilee myös porkkanakakkua, ehdoton plussa. Sieltä matkattiin tekemään pikaiset perustavaraostokset toiseen Ruotsalaiskauppaan eli tuttuun ja turvalliseen henkkamaukkaan, tässäkin hinta ja helppous vievät voiton. Silloin kaupat alkoivatkin onneksi sulkeutua, rahapussin nyörit kiittää. Lähdettiin matkaamaan takaisin tyttöjen hostellille eli rotankoloon. Poikkeuksena alkupäivän kuvioon halpa ei tässä tapauksessa ollut hyvä, plussaa tuli vain ihan hyvästä ja tyhjästä huoneesta. Hengissä sieltä kuitenkin selvittiin, repussa lisää kokemuksia ja ehkä pari salamatkustajatorakkaa hehhe. 

Eilinen sunnuntai oli kyllä taas tekemistä täynnä, eikä takana olleet kuuden tunnin yöunet auttaneet asiaa missään määrin. Taisi jäädä mainitsematta, mutta perjantaina ja lauanataina oli ihanan  viileää ja raikasta kiitos sateen! Täällähän tosiaan sataa ehkä kerran kuussa, joten oli aivan luksusta juosta raikkaassa ulkoilmassa pitkähihainen päällä!! Reenivaatevarasto laajenee, kun enää ei ahdista ajatus pitkistä hihoista ja housuista. Mutta parin päivän mukavat farkkusäät loppuivat eiliseen ja hiki lensi taas koko päivän. Pyörittiin muutama tunti Pätskyn kanssa täällä koti-Mandurahissa järjestettävillä Crabfesteillä eli rapufestareilla! Ei mitään tietoa, mistä kyseinen nimi tulee sillä rapusia ei näkynyt mutta muuten oli oikein kivaa. Tapahtuma oli yllättävän iso, en osannut odottaa niin monia esittelytelttoja ja niin suurta väkimäärää. Säällä tietysti oli vaikutusta asiaan, molempina päivinä ollut tapahtuma oli ollut hiljaisempi lauantaina. Nautittiin lounasta, vietettiin ainakin puoli tuntia karkkikaupan valikoimaa tutkien, maisteltiin kookosjätskiä ja kuunneltiin musiikkia. Pian mun olikin aika siirtyä ratin taakse lapsia kuskailemaan, Heidin ollessa festareilla työn merkeissä mun apua tarvittiin. Ja eilen se ei oikeastaan edes haitannut, oltiin kaikki poikkeuksellisen hyvällä tuulella (edes temppuileva puhelin ei saanut mua huonolle fiilikselle!) ettei riitojakaan tarvinnut kuunnella. Kuskailujen välissä ehdin piipahtamaan paikallisen Gigantin lopetusmyynnissä, tein hyviä löytöjä ja maksoin niistä pilkkahinnan. Festareiden loputtua pistettiin porukalla kamat kasaan ja sitten pääsinkin jatkamaan matkaani kohti juna-asemaa ja Perthiä. 

Ilta menikin Perthin öistä skylineä ihaillen, tyttöjä odotellessa napsin pari kuvaa CBD:n alueelta (CBD= central business district eli keskusta) ja sen jälkeen suunnattiinkin Intialaiseen syömään. Ruoka oli hyvää, mun makuhermoille edelleen hieman tulista mutta seuralaisille kelpasi oikein hyvin. Höpöteltiin terassilla paikan sulkemiseen asti, minkä jälkeen käveltiin hieman Elizabeth Quayta ympäri, ihailtiin ja ihmeteltiin satoja valkoisissa juhlivia ihmisiä ja muisteltiin parhaita lapsuusjuttuja. Sitten olikin jo aika halata viimeisen kerran pitkään aikaan, tirauttaa pari kyyneltä ja toivottaa hyvää matkaa. Eihän sitä vielä kunnolla tajua ettei Ama enää olekaan täällä mun kanssa, onneksi kuitenkin on netti keksitty niin eiköhän mekin saada pidettyä yhteyttä. Täytyy kyllä sanoa, että en voisi olla onnellisempi siitä, että oon saanut jakaa tän koko kokemuksen just hänen kanssaan! ♥

Loppuviikkoa ja viikonloppua

Tämän viikon viimeisiä hetkiä viedään ja oonkin jo aivan valmis pistämään koneen kiinni ja siirtymään unten maille. Päätin kuitenkin tulla vähän kertoilemaan viime päivien kuulumisia, sillä edellisestä postauksesta on taas jollain ihmeen tavalla ehtinyt vierähtää viisi päivää. Toisaalta en kyllä yhtän ihmettele ajan katoamista, sillä loppuviikon ohjelmasta  löytyi jokaiselle päivälle jotain kivaa.
Torstai alkoi mahtavalla treenillä, sillä hilattiin Amandan kanssa heti aamutoimien jälkeen ahterimme Thainyrkkeilysalin boxing/conditioning-tunnille ja oli ihan sikakivaa! Tehtiin ensin erilaisia iskusarjoja sekä säkkiä että treenikamua vastaan ja loppuun setti kiertotreeniä, jossa oli mm. boxihyppyjä, etuheilautuksia, kelkan työntöä, traktorinrenkaan pyörittelyä ja lankkua. Aamun rehkimisen jälkeen loppupäivä meni leppoisissa tunnelmissa, suunnitelmissa oli lähteä illalla Rockinghamiin katsastamaan ensi-iltansa saanut leffa ja viettää mukavaa vapaailtaa. Jouduttiin kuitenkin tekemään raincheck tälle, sillä Amanda joutuikin jäämään hieman myöhempään töihin eikä sitten ehditty siihen esitykseen. Leffailta ei kuitenkaan jäänyt toteutumatta, vaan makoiltiin meillä Pirates of the Caribbeania katsellen ja ah niin tutuiksi tulleita banskupannareita syöden. Ei valituksia tästäkään vaikka halusinkin kovasti nähdä sen uuden leffan! Ehkä ensi viikolla sitten.

Mun viikonloppu alkoikin jo perjantaina, sillä töitä ei tullut tehtyä nimeksikään. Ammulla hoidin lapset kouluun ja hain iltapäivällä mutta siihen mun hommat sitten loppuikin. Heti lapset kotiin haettuani lähdin kurvailemaan kohti juna-asemaa, josta nappasin kyytiin Lauran ja Valtterin! Tainno ei voi sanoa että tuli kurvailtua, sillä jalkapallopelin ansiosta koko Mandurah oli aikas täynnä ja matka juna-asemalle kesti melkein kolminkertaisen ajan. Pääsin kuin pääsinkin perille, löydettiin parkkipaikka naurettavan helposti ja suunnistettiin kentälle hieman pelin alun jälkeen. Meille ei kuitenkaan suotu yhtä hyvin ja helposti paikkaa kuin autolle, sillä paikalle oli eksynyt kuulemani mukaan noin 10 000 muutakin katsojaa. Hieman huonojen paikkojen johdosta jäikin sitten suurin osa pelistä näkemättä, eipä sillä että se kovin paljoa olisi haitannutkaan. Luovutettiin mtasin kanssa ennen sen loppumista ja päätettiin lähteä dinnerille Perthiin! Suunnattiin intialaiseen hyväntekeväisyyttä tekevään ravintolaan, jossa maksat ruoasta niin paljon kuin itse haluat. Siellä nautittiin oikein maittavat ateriat jälkiruokineen päivineen, ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka. Ennen mun kotimatkaa kierreltiin Elizabeth Quayn kauniilla alueella vesi- ja valoshowta ihaillen.

Eilen tulikin nautittua myöhäisestä aamusta, parasta ikinä kun voi nukkua ilman herätyskelloa niin kauan kuin huvittaa! Vaikka unirytmini ansiosta heräsin ensimmäisen kerran jo seitsemältä ja sitten lopullisesti niinkin myöhään kuin puoli kymmeneltä. Nautin silti kovasti! Aamun tunnit menivät hitaasti heräillessä, Heidiä lähtemisessä auttaessa (hän lähti viikon työreissulle Sydneyyn eli mulle napsahti äidin rooli seuraavaksi seitsemäksi päiväksi!) ja päivään valmistautuessa. Jazzin lähdettyä synttäreille hyppäsin junaan ja suuntasin kohti Murdochia! Kyseiseltä stopilta matka jatkui Lauran, Valtterin, erään uusi-seelantilaisen ja kanadalaisen kanssa kohti Woodman pointia. Kyseessä on siis kaunis, erityisesti leijalautailijoiden (kuulostaapa tyhmältä suomeksi! Enkuksi siis kitesurfing)suosima niemi, jossa vietettiin iltapäivää kävellen, kuvaillen, surffaajia katsellen ja hengaillen. Leijalautailu näytti mun silmään sikakivalta ja myös helpolta, tosin jälkimmäinen osoittautuisi varmasti ensimmäisten sekuntien aikana vääräksi luuloksi. Vetten päällä viilettäviä lautailijoita oli kiva katsella, ehkä sitä joskus itsekin sitten!

Auringon laskiessa horisontin taa kasattiin kamat ja lähdettiin takaisin Fremantleen mahat kurnien. Päädyttiin jatkamaan intialaisen keittiön parissa eikä ollut laisinkaan huono päätös! Kaikkien mieltymyksille löytyi mieluista tarjottavaa, alkupaloiksi nautitut erilaiset intialaiset herkut upposivat poikkeuksetta jokaiseen suuhun ja meno oli muutenkin mukavan rento. Olisimme varmasti jääneet paikkaan istuskelemaan pidemmäksikin aikaa ellei Lauran olisi pitänyt suunnata töihin ja minun kotiin. Parin tunnin matkustamisen jälkeen kotona mua odotti erittäin iloinen ja hellyydenkipeä pieni koiruli, joka tosin oli superloukkaantunut kun ei päässytkään mun huoneeseen nukkumaan.
Onneksi Pollylla ei ole norsun muistia, vaan tänään aamulla rannalle mun seuraksi lähti taas se sama superiloinen ja energinen pieni karvapallero. Tämä sunnuntai täyttyikin lasten hakureissuista, pikavisiitistä salille, rannalla kävelystä, leffan katsomisesta, kotiin skypettelystä ja vaikka mistä muusta. Vaikka päivään mahtui monenmoista hermojakin  kiristävää juttua on mulla kuitenkin takana oikein kiva sunnuntai! Ja nyt kuulenkin pyykkikoneen piippaavan eli äkkiä Jazzin koulumekko huomista varten kuivumaan ja unille!