Second last week(end)

Viikko hurahti taas silmän räpäyksessä, luulin päivitelleeni kuulumisia ihan pari päivää sitten enkä viime tiistaina! Päivät onkin täyttynyt kaikenlaisesta ohjelmasta, ei ole tarvinnut paljoa peukaloita pyöritellä. Lapsilla alkoi loppuviikosta loma, Jazzilla jo keskiviikkona ja Lachiella sitten torstaina. Nyt on siis kouluruuhkat mun osalta CHECK! Loma alkoikin tohinalla, perjantaina aamulla Heidi lähti kohti Vegasia ja me päiväksi Adventure Worldiin. Reissu meni hyvin aluksi hieman viileästä säästä huolimatta, sain luettua pääsykokeisiin hyvin, kiertelin parit kieputtimet ja lapset riitelivät yllättävän  vähän. Illalla heidän lähdettyä isälleen tein parhaimman reenin pitkästä aikaa ennen lentokentälle suuntaamista! Tuuli pääsi alkumatkan kommelluksista huolimatta turvallisesti perille tänne ihmettelemään länsi-Aussien lämpöä.
Lauantaina hypättiinkin junaan ja suunnattiin Perthiin kiertelemään. Täytyy kyllä sanoa, että on ollut ihmeellisen huonot säät viime päivinä, kai se syksy tulee aina kauniille länsirannikollekin. Päivä meni ympäriinsä pyöriessä, Chinatownissa syödessä ja Kings Parkissa vaellellessa. Ja sitten tulikin ilta! Suunnitelmissa oli käydä syömässä, mennä hostellille ja lähteä ulos. Noh... Bussissa kohti keskustaa matkustaneet kaksi suomityttöä olivat aika väsyneitä, sen jälkeen juututtiin istmaan reippaasti yli tunniksi pöytään ruoat syötyämme ja viimeinen pisara oli kaatosade, joka kasteli meidät täysin litimäriksi. Päätettiin siis kulauttaa kahvit/teet naamaa, hakea kamat hostellista ja lähteä kotiin nukkumaan!

Junamatka Mandurahiin olikin aivan mahtava! Porukkaa oli paljon liikkeellä, sillä Fremantlen aussijalkapallojoukkueella oli ollut kotipeli samana iltana. Innokkaimmat fanithan olivat tietysti hakeneet hieman ekstrapiristystä matkaan, kuten myös samaan junan osioon sattunut Irlantilaisten jalkapallofanien joukko. Naurettiin mahat kippurassa heidän jutuilleen vaikkei ihanan aksentin ansiosta ymmärretty varmaan puoliakaan! Mutta ei se mitään, heidän poistuessa toiseksi viimeiselle pysäkille vaunuun jäi meidän lisäksi muutama muukin, jotka totesivat olleensa myös ihan kujalla osan ajasta :--D Ei siis oltu ainoita ja mitäpäs tuolla on väliä, hauskin junamatka se oli pitkään aikaan!
Sunnuntai menikin rennoissa tunnelmissa, hengailtiin vain kotona aamupäivä ja lapset haettua käytiin pyöräretkellä lähipuistossa. Illalla kokkailtiin hyvää kanakeittoa ja katseltiin superkoukuttavaa Temptation Islandia.

Aikaisemmista suunnitelmista poiketen eilen ei päästykään Adventure Worldiin, sää on edelleenkin aikas viileä ja sateinen. Kaikkien (lue:Jazzin) herättyä pistettiin kimpsut kasaan ja mentiin Amandan ex-hostperheen luo hengailemaan. Pelailtiin skipboa, pyöräiltiin, osallistuttiin kickboxing/fitness-tunnille ja hypittiin trampoliinilla. Muutama tunti meni suhteellisen helposti lapsia viihdyttäessä ja pian kurvailtiinkin jo kaupan kautta kotiin. Illaksi keksittiin vielä jotain kivaa ohjelmaa ja lähdettiin Rockinghamiin elokuviin! Zootopia oli tällä kertaa porukan valinta ja kyllähän me kaikki taidettiin siitä pitää, suosittelen. Illalla kotiin saapui autolastillinen rättipoikkiväsyneitä leffailijoita eikä tosiaan tarvinnut itsekään kauaa unta odotella.
Tämän päivän suunnitelmat ovatkin vielä auki, sää on kysymysmerkki eikä yhteisymmärrystä Adventure Worldiin menon suhteen olla saavutettu. Edelleen odotellaan Jazzin heräämistä, jospa päivän ohjelma selkenisi sitten!

Reissupohdintaa ja heippoja

Heippa! Mun alkuviikko on ollut täynnä laidasta laitaan vaihtelevia fiiliksiä. Toisaalta en malta odottaa täältä lähtemistä, reppureissaamisen alkua ja oman mielen mukaan vaeltamista, kotiinpaluuta ja Suomen kesää. Mutta toisaalta, tuntuu niin hullulta katsella näitä maisemia ja miettiä, etten ehkä koskaan näe näitä uudestaan. Katsoa viimeistä kertaa Lachien partion loppujuttua, kun lippu lasketaan ja "lauma vapautetaan yöunille". Moikata jo tutuiksi tulleita opettajia lapsia koulusta hakiessa ja hymyillä aina samaan aikaan koulusta kävelevälle tytölle. Pikkujuttuja, mutta veikkaisin että nämä näyt jää mun verkkokalvoille pitkäksi aikaa. 

Toisaalta taas en halua jäädä yhdeksikään ekstrapäiväksi tänne, hyppään enemmän kuin mielelläni koneeseen ja lähden kohti uusia seikkailuja! Vaikka kyllähän se jännittää, lähteä ihan oikeasti yksin reissaamaan täällä jättimäisessä Australiassa. Tänne tulohan oli siinä mielessä erilaista, että mulla oli suunnitelma ja joku siellä kentällä vastassa, en ollut yksin. Toki tuo suunnitelma oli ihan yhtä varma kuin tämä mun matkustelukin, oishan voinut käydä niin ettei kentällä olisikaan ollut ketään vastassa tai sukset olisi mennyt niin pahasti ristiin ettei tänne perheeseen olisi voinut jäädä. Silloin olisin myös ollut yksin vieraassa maassa, vielä vieraammassa kuin tämä nyt on. Kaikki kuitenkin meni hyvin, pienet mutkat nyt kuuluvat aina asiaan.

Nytkin on aivan mahdollista että homma menee päin mäntyä, möhlin jotain lentojen kanssa, kamat katoaa/pöllitään, sairastun tai on muutenvaan paska reissu. Mutta ihan yhtä mahdollista, ellei jopa todennäköistä, on että vietän elämäni ikimuistoisimmat pari viikkoa reissaten juuri niin kuin itse haluan, tutustuen sekä uusiin ihmisiin että paikkoihin ja pitäen hauskaa. Turha sitä on etukäteen murehtia ja jossitella, itketään sitten jos(kun) on aihetta. 

Oon aina uskonut kohtaloon ja että asiat menee niin kuin on tarkoitettu, kaikki kyllä lutviutuu jotenkin. Tää usko ja fiilis on vaan vahvistunut täällä ollessa, ihan oikeasti kaikesta kyllä loppupeleissä selvitään vaikkei se aina siltä näyttäisikään. Yksi pieni esimerkki asiaan on mun matkalaukku, jonka oli tarkoitus matkustaa Suomeen kaverin mukana jo muutamia viikkoja sitten mutta mutkien kautta hän ei voinutkaan viedä sitä. Nyt kuitenkin Tuuli, mun tänne perjantaina tuleva kaveri, ilmoitti tarvitsevansa ekstralaukun ja näin ratkaistiin molempien ongelmat kun hän vie mun laukun Suomeen! Tuo on nimittäin tosi hyvä laukku mutta ei vaan millään ahda itseensä tarpeeksi tavaraa, omaisuutta kun on kertynyt tässä puolen vuoden aikana ihan kiitettävästi. Painorajat eivät siis pauku vaan yksinkertaisesti tila tulee vastaan, nyt kuitenkin Tuulille laukku on passeli eikä hänen tarvi tuhlata rahaa turhaan laukkuun. Win-win, sanoisinko!

Siinä muutamia mietteitä näin tiistai-illan kunniaksi. Viikonloppu meni mukavasti Lauroja treffaillen, reenaillen ja opiskellen. Jouduin tosiaan sanomaan heipat kahdelle Lauralle, toinen jatkoi matkaansa Sydneyyn aupparoimaan ja mun paraskamu Suomesta-Laura jatkaa huomenna matkaa omalla uudella autollaan kohti pohjoista. Kävin siis sunnuntaina hänen luonaan Fremantlessa, mun piti hakea Rottnestille unohtunutta tavaraa lautalta ja päätin samalla mennä ilahduttamaan hänen työvuoroaan. Neiti baarimikon päästyä töistä kruisailtiin hänen autollaan heidän kämpilleen, käveltiin hakemaan sushia ja höpöteltiin mukavia. Nyt onkin hassua ajatella, että Laura ei kohta ole enää tuossa lähellä vaan jälleennäkemiseen on aikaa X kuukautta. Eihän me olla (tarpeeksi) usein täällä nähty, mutta kuten sunnuntaina todettiin, on ollut ihanaa tietää että toinen on siellä. Noh, puhelinlangat laulaa, varsinkin sitten kun hän saa taas hommattua krediittiä hahha!

Nyt vietetään kiireisiä päiviä, Heidi lähtee perjantaiaamuna kohti Vegasia ja sitä ennen on taas miljoona ja yksi asiaa hoidettavana auton vilkuista ja renkaista ruokashoppailuun. Ja pian onkin perjantai, muksujen lomapäivä. Päivällä suunnaksi ehkä adventure world, illalla lentokenttä ja hyppy turistioppaan saappaisiin!

Arkea ja auringonlaskuja

Heippa ja hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä kirjoitellaan hyvissä tunnelmissa, takana on kivan rento (loma)perjantai ja aamulla saa nukkua niin pitkään kuin hyvittaa. Täälläkin tosiaan vietetään pidennettyä viikonloppua, sillä tänään ja maanantaina on public holiday. Edessä on oikea lomaputki, sillä tiistaina hypätään lauttaan ja suhautetaan Rottnes Islandille muutamaksi päiväksi lomailemaan, oon aika innoissani! Rottona tunnettu saari sijaitsee 20km päässä Fremantlesta eli ei tässä kuitenkaan kovin kauaksi lähdetä. Paikka on hyvin suosittu matkailukohde, yleisin tapa taitaa tosin olla päiväreissu, jonka aikana pyöräillään ympäri saarta. Paikan luonto on kuuleman (ja kuvien) mukaan uskomattoman hienoa ja se on myös yksi harvoista maailman kolkista, joissa voi nähdä villin quokan hyppelemässä! Rottnestin vierailuun kuuluu siis luultavasti pyöräilyä, quokkien ihmettelyä, snorklausta ja ulkona olemista. Näiden lisäksi päivien ohjelmaan mahtuu myös pääsykokeisiin lukemista, sillä juuri tällä viikolla on startannut meikäläisen opiskelu kohti toukokuun koitoksia. Tästäkin syystä siis on jäänyt postausten kirjoittelu, tosin eipä tuota yksin voi syyttää sillä ei näitä postauksia ennen luku-urakan alkuakaan liian tiuhaan tahtiin ole ilmestynyt :-D

Kuluneeseen viikkoon on siis mahtunut töiden lisäksi paljon lukemista, hyviä reenejä, uimista, kauniita auringonlaskuja ja värittämistä. Ilmeisesti mitään sen suurempia tapahtumia ei ole ollut, sillä hetken tässä pähkäiltyäni en keksi mitään sen erikoisempaa päivää viime viikolta! Säiden puolesta täällä on alkanut viilenemään ja jalkaan voi jo ajatella kiskovansa muitakin housuja kuin shortsit. Ei nyt kuitenkaan kylmyydestä voi puhua, sellaiset 25-28 astetta on kuitenkin. Poikkeuksellista on ollut pilvisyys ja tänään jopa satoi sekä ukkosti hetken! Säikähdin ihan salaman valaistessa koko taivaan hahha. Nyt vaan sormet ristiin, että aamulla ilma olisi raikas ja pyykit kuivia!

Ihan normiarkea täällä siis edelleen elellään, päivä kerrallaan. Nyt tosin lasken jo ihan innoissaan viikkoja, kohta jo päiviä, reissaamisen alkuun. Koko työ alkaa hieman jo puuduttamaan, että sinänsä tulee kyllä oikeaan saumaan nämä erikoisemmat ja helpommat päivät. Ei tämä mitään kamalaa arkea ole, en sillä, vaan alkaa tuntua tylsältä ja päivästä toiseen tallustamiselta. Ja reissusta kotiuduttuamme onkin vain pieni hetki ennen Heidin lähtöä reissuun, Tuulin saapumista ja viimeisiä viikkoja! En tosiaan olekaan tainnut mainita sitä vielä täällä blogissa, mutta saan tänne mun kaverin Tuulin vieraaksi muutaman viikon päästä. Tosi kivaa päästä oleman turistioppaana hänelle Perthissä, mulla on jo monia hyviä suunnitelmia niiden päivien ajaksi, toivottavasti saadaan kaikki myös toteutukseen.
Viikonlopulle mulla onkin suunnitelmat avoinna eli niitä ei ole. Huomenna aion kuitenkin nukkua niin myöhään kuin huvittaa (toivottavasti pidempään kuin tänään, sillä heräsin ilman herätyskelloa 7.05....), käydä heittelemässä kuntopalloa (♥♥♥♥) ja tietysti lukea mahdollisimman paljon. Koitan nyt pänttäillä niin paljon kuin pystyn ettei sitten reissatessa tarvisi niin paljon stressailla asiasta.

1 month to go

Heippahei! Täällä päässä on taas vietetty kiireistä viikkoa ja viikonloppua eikä konetta ole tullut avattua useampaan päivään. Ihan hyvä vaan, mielummin sitä menee ja kokee kuin istuu koneella netflixin kanssa päivät pitkät. Mutta niin, takaisin viime viikkoon ja sen meininkeihin! Päivät hurahtivat jotenkin ekstranopeaa ohi, johtuisiko kenties Amandan ja Miran lähestyvästä lähdöstä. Tiistaina illalla sain tytöt leffakamuiksi tänne meille ja tehtiinkin historiaa eikä syöty mitään terveellistä tai epäterveellistä koko iltana!! Homman kääntöpuoli on se, ettei Mira päässytkään maistelemaan meidän pitkäaikaisen kehittelyn tuloksena syntynyttä superprotskupannari-reseptiä ollenkaan, harmi. 

Keskiviikon pääteema olikin finnish dinner! Luvattiin jo heti alkuaikoina molempien hostperheille, että kokkaillaan kunnon suomidinneri jälkkäreineen kaikkineen joku kaunis päivä ja nyt, tyttöjen viimeisenä iltana perheessä, saatiin se vihdoin ja viimein aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Menu koostui makaronilaatikosta ja porkkanalaatikosta, jälkkäriksi pyöräytettiin mustikkapiirakkaa vanilijajätskillä ja kyytipojaksi glögiä. Ja parasta oli, kun kaikki oikeasti tykkäsivät, lapsetkin ottivat lisää! Harmi vain, kun Heidi joutui olemaan töissä eikä siis päässyt mukaan. Vietiin kuitenkin pieneksi lohdutukseksi palanen mustikkapiirakkaa, kyllä näytti hänellekin kelpaavan. 

Torstai, tyttöjen lähtöpäivä, sujuikin pakkailutunnelmissa. Vietin melkein koko lasten koulussaoloajan Amandalla, pistettiin kamoja kasaan ja tuskailtiin tavaramäärien kanssa. Katseltiin Amandan hostisän kanssa hirvivideoita (ja hän oli ihan hämmentynyt koko jutusta! Etukäteen hän ei ollut varma edes miltä hirvi näyttää, luuli Suomen metsien olevan Sydneyn kaltaisia ja koko metsästystyylikin oli hieman hakusessa. Pääsin siis hieman selittelemään homman kulkua!) ja pompittiin lasten kanssa trampoliinilla. Oli tosi hauskaa mutta samalla haikeaa, vaikka tiesinkin näkeväni tyttöjä vielä viikonloppuna.

Viikonlopulle luodut suunnitelmat meni yllättäen uusiksi, tarkoitukseni oli nimittäin olla hostelleissa yötä Fremantle-Perth-akselilla. Päädyin kuitenkin matkaamaan kaikkina öinä myöhään kohti kotia nukkumaan, säästimpä ainakin muutaman pennin pyörylän! Perjantai-ilta meni Lauran ja Vallun kanssa Freossa, käytiin ensin dinnerillä ja loppuaika menikin hostellissa hengaillessa ja kamoja pakkaillessa. Oli kiva ilta, muisteltiin kaikkia hyviä Reisjärvi-juttuja (aika kultaa muistot hehhe) ja pistettiin hieman vaatteita kiertoon. 

Lauantai alkoi liian aikaisin, en taaskaan osannut nukkua myöhempään vaikka olisin saanut ja voinut. Reenailemaan siis! Pikatreenin jälkeen ruokaa masuun, kamat kasaan, tyttö edustuskuntoon ja kohti Perthiä. Matkalta mukaan hyppäsivät reppureissaajaystäväni, joiden kanssa sitten jatkettiin viimeistä kertaa kohti ikeaa. Alkaa jo hävettämään, kuinka usein siellä on tullut käytyä mutta onhan se halpaa! Kymmenellä dollarilla saat ison annoksen (annoskoko tosin riippuu tiskin takana olevasta tyypistä.....)hyvää perusruokaa helposti ja nopeasti, ihan hyvä diili. Ruotsalaisjätti tarjoilee myös porkkanakakkua, ehdoton plussa. Sieltä matkattiin tekemään pikaiset perustavaraostokset toiseen Ruotsalaiskauppaan eli tuttuun ja turvalliseen henkkamaukkaan, tässäkin hinta ja helppous vievät voiton. Silloin kaupat alkoivatkin onneksi sulkeutua, rahapussin nyörit kiittää. Lähdettiin matkaamaan takaisin tyttöjen hostellille eli rotankoloon. Poikkeuksena alkupäivän kuvioon halpa ei tässä tapauksessa ollut hyvä, plussaa tuli vain ihan hyvästä ja tyhjästä huoneesta. Hengissä sieltä kuitenkin selvittiin, repussa lisää kokemuksia ja ehkä pari salamatkustajatorakkaa hehhe. 

Eilinen sunnuntai oli kyllä taas tekemistä täynnä, eikä takana olleet kuuden tunnin yöunet auttaneet asiaa missään määrin. Taisi jäädä mainitsematta, mutta perjantaina ja lauanataina oli ihanan  viileää ja raikasta kiitos sateen! Täällähän tosiaan sataa ehkä kerran kuussa, joten oli aivan luksusta juosta raikkaassa ulkoilmassa pitkähihainen päällä!! Reenivaatevarasto laajenee, kun enää ei ahdista ajatus pitkistä hihoista ja housuista. Mutta parin päivän mukavat farkkusäät loppuivat eiliseen ja hiki lensi taas koko päivän. Pyörittiin muutama tunti Pätskyn kanssa täällä koti-Mandurahissa järjestettävillä Crabfesteillä eli rapufestareilla! Ei mitään tietoa, mistä kyseinen nimi tulee sillä rapusia ei näkynyt mutta muuten oli oikein kivaa. Tapahtuma oli yllättävän iso, en osannut odottaa niin monia esittelytelttoja ja niin suurta väkimäärää. Säällä tietysti oli vaikutusta asiaan, molempina päivinä ollut tapahtuma oli ollut hiljaisempi lauantaina. Nautittiin lounasta, vietettiin ainakin puoli tuntia karkkikaupan valikoimaa tutkien, maisteltiin kookosjätskiä ja kuunneltiin musiikkia. Pian mun olikin aika siirtyä ratin taakse lapsia kuskailemaan, Heidin ollessa festareilla työn merkeissä mun apua tarvittiin. Ja eilen se ei oikeastaan edes haitannut, oltiin kaikki poikkeuksellisen hyvällä tuulella (edes temppuileva puhelin ei saanut mua huonolle fiilikselle!) ettei riitojakaan tarvinnut kuunnella. Kuskailujen välissä ehdin piipahtamaan paikallisen Gigantin lopetusmyynnissä, tein hyviä löytöjä ja maksoin niistä pilkkahinnan. Festareiden loputtua pistettiin porukalla kamat kasaan ja sitten pääsinkin jatkamaan matkaani kohti juna-asemaa ja Perthiä. 

Ilta menikin Perthin öistä skylineä ihaillen, tyttöjä odotellessa napsin pari kuvaa CBD:n alueelta (CBD= central business district eli keskusta) ja sen jälkeen suunnattiinkin Intialaiseen syömään. Ruoka oli hyvää, mun makuhermoille edelleen hieman tulista mutta seuralaisille kelpasi oikein hyvin. Höpöteltiin terassilla paikan sulkemiseen asti, minkä jälkeen käveltiin hieman Elizabeth Quayta ympäri, ihailtiin ja ihmeteltiin satoja valkoisissa juhlivia ihmisiä ja muisteltiin parhaita lapsuusjuttuja. Sitten olikin jo aika halata viimeisen kerran pitkään aikaan, tirauttaa pari kyyneltä ja toivottaa hyvää matkaa. Eihän sitä vielä kunnolla tajua ettei Ama enää olekaan täällä mun kanssa, onneksi kuitenkin on netti keksitty niin eiköhän mekin saada pidettyä yhteyttä. Täytyy kyllä sanoa, että en voisi olla onnellisempi siitä, että oon saanut jakaa tän koko kokemuksen just hänen kanssaan! ♥

Viikonloppukuulumisia ja ruokamietteitä

Heippa kaikille, täällä viettelen mukavaa tiistaipäivää massu täynnä hyvää ruokaa. Tänään onkin ollut mietintämyssy tiukasti päässä, sillä eksyin lukemaan muutamia ruokajuttuja erityisesti sokerista (jos kiinnostaa niin tästä löytyy yksi paljon ajatuksia herättänyt teksti, kommenteissa linkkejä muihinkin hyviin juttuihin). Suomessa ollessa olen kyllä tiedostanut, että sokeria lisätään vähän kaikkeen ja sitä tulee nautittua joka ikinen päivä vaikkei karkkihyllyllä kävisikään. Jogurtit, myslit, patukat, mehut ja valmisruoat, niistä kunnon herkuista nyt puhumattakaan. Sitä on siis ihan kaikkialla ja uskomattomat määrät! Täällä ollessa siihen on tullut kiinnitettyä vielä enemmän huomiota, sillä oon päässyt itse tekemään useita ostoskertoja ja uusien tuotteiden tuoteselosteita on mielenkiintoista tutkia. Kaikki tuotteet mainostetaan terveellisinä, ei lisäaineita eikä elintarvikevärejä -> täydellistä evästä lasten lounasboksiin! Mutta tuoteselosteena on jos ei heti ensimmäisenä niin vähintään toisena lisätty sokeria. Ja tätä lapset syövät joka ikinen päivä koulussa, kymmeniä erilaisia eväspatukoita, pieniä pusseja täynnä hedelmäpaloja (joissa hedelmäsokeria ja lisättyä sokeria...), leipää (joissa niissäkin usein makeutusta) ja tietty maapähkinävoita päälle! Mulla on aivot vielä niin sekaisin kaikesta etten osaa prosessoida tietoa saatika kirjoittaa sitä tähän järkevästi, mutta pointtina on mun järkytys tästä ruokakulttuurista tässä perheessä ja yleisesti. Vitamiineja ja ravintolisiä löytyy kaikkeen makuun mutta se perusjuttu on niin hukassa kuin voi ikinä olla! Enkä tosiaan ole sitä mieltä että Aussit yksin olisi kamalien ruokailutottumusten maa, ihan yhtälailla sitä Suomessakin sokeria jokaiseen suupalaan koitetaan tunkea. Kaikista eniten tässä kuitenkin järkyttää se, että lapset totutetaan makeutukseen heti vaippaikäisestä lähtien, jogurtit ja myslit esimerkiksi ovat varmasti kaikille tuttuja välipaloja. Nimenomaan välipaloja, ruokaa eli terveellistä ravintoa vaikka oikeasti kuuluisivatkin ennemmin herkkuihin. Kyllähän kaikki tietää, että suklaassa on sokeria mutta eipä sitä kukaan välipalana syökään.

Mutta nyt siirryn jäsentelemään ajatuksiani pelkästään oman pääkoppani sisään, muuten postauksesta tulisi nälkävuottakin pidempi. Perjantaina tosiaan oli hieman poikkeuksellisempi päivä, sillä autoin Amandaa ja hänen hostperhettään vahtimalla heidän tyttöjään. Mulla oli Lachie matkassa hetken aikaa, mentiin koko porukalla uimaan jo hieman ennen tyttöjen uimakoulua ja jäätiin polskimaan vielä hetkeksi tunnin loputtua. Tämän jälkeen vein Lachien isälleen ja jatkettiin tyttöjen kanssa heille loppuillaksi. Lapsikatras lisääntyi vielä yhdellä, sillä toiselle tuli kaveri yökyläilemään. Muutama tunti meni oikein nopsasti, syötiin ja touhuilin keittiössä, nauroin heidän keskusteluilleen (he mm. pohtivat hyvin kauan Jeesuksen olemassaoloa), tanssittiin kuin hullut ja pidettiin hauskaa. Tottakai mukaan mahtui myös pari potkua nenään, muutama kyynel ja ikuiset riidat musiikista mutta noin pääpiirteissään kaikki meni hyvin! Amandan ja Miran tultua kotiin lösähdettiin sängylle katsomaan elokuvaa ennen kuin kurvasin kotiin nukkumaan.
Lauantaiaamu ja päivä menikin rauhallisissa tunnelmissa kotona, nukuin mukavat yöunet, treenailin ulkona, kokkailin ja katselin netflixiä, ihan perusjuttuja siis. Illalla pistettiinkin taas nassut ojennukseen, kimpsut ja kampsut kasaan ja junalla Perthiin! Lähdettiin näyttämään Miralle kaupungin yöelämään, oltiin yötä hostellissa ja tanssittiin livemusiikin tahdissa. Sunnuntaiaamuun herättiinkin poikkeuksellisen hyvien yöunien jälkeen ja lähdettiin matkaamaan kohti Scarborough beachia, elohopea kipusi nimittäin taas 40 asteen tuntumaan eli rantapäivä oli ainoa vaihtoehto. Haettiin lähicolesista ihanat aamupalaeväät, kyllä maistui kunnon täytetty sämpylä taivaalliselta kun sitä on viimeksi ikuisuuksia sitten syönyt. Pompittiin superisoissa aalloissa, kärvennyttiin superpolttavan auringon alla ja pelailtiin korttia jokunen tunti ennen poislähtöä. Matka vei jälleen kerran ikeaan, sillä Mira tarvitsi perusjuttuja kuten pyyhkeen reissausta varten. Tästä saatiin kuitenkin oikein hyvä syy käydä nauttimassa lihapullat vielä viimeisen kerran yhdessä, hyvästi ikeareissut tältä erää!

Eilen palattiin takaisin arkeen töiden muodossa, taksi jatkoi ajoaan ja pyykkikone lähti hurraamaan. Ystävämme arska jaksoi taas porottaa kunnolla joten päädyttiin lillumaan Amandan altaalle hetkeksi, ihanasti alkaa rusketus syventymään. Ilta lasten kanssa menikin yllättävän helposti, kummallakin oli hyvä päivä. Amanda ja Mira saapuivat vielä myöhemmin leffailemaan meille, tosin itsellä katsominen jäi vähän puolivaloilla suoritetuksi. Uniaikaa jäi taas liian vähän, joten tänään oli otettava sitä kiinni pienten päikkäreiden muodossa. Kävin myös tekemässä superin kinttutreenin salilla, niin hyvä fiilis! Nyt kello onkin jo puoli neljä ja saan poikkeuksellisesti istua vieläkin tässä koneella, sillä Heidi haki Lachien koulusta ja Jazzilla on joku kerho joten hänet pitää noutaa joskus viiden hujakoilla. Enemmän vapaata mulle, ei valituksia!
Eilen tapahtui vielä yksi ihana juttu, sillä Lachie sanoi mulle jotain niin symppistä että melkein piti pari kyyneltä tirauttaa. Hän siis ikävöi kovasti äitiään aina kun Heidi on töissä ja monesti tällöin ollaan puhuttu siitä kun mä olen täällä ja tietysti ikävöin omia vanhempianikin jne. Nyt ajettiin kaikessa rauhassa kotiin partiosta, kun hän yhtäkkiä sanoo "Mirva I’m so sorry that you don’t get to see your mom every day" (eli suomennettuna olen pahoillani kun et näe äitiäsi joka päivä). Vaikka välillä tuo poika ottaa kunnolla aivoon niin näinä hetkinä kadun joka ikistä ikinä päähäni eksynyttä pahaa ajatusta hänestä.

Surffausta ja chillailua

Niin vaan perjantai saapui tälläkin viikolla vaikka maanantaina se tuntuikin aika kaukaiselta. Takana on kiva viikko, tekemistä on ollut mutta myöskin paljon omaa aikaa ja rentoilua. Tiistaina nautittiin Amandan kanssa hyvästä säästä altaalla loikoillen, treenattiin Lachien reeneissä teeballia ja haettiin Mira lentokentältä. Mira on siis Amandan kaveri Suomesta ja he lähtevät pikaisen länsiaussilan tutkimisen jälkeen jatkamaan matkaansa kohti itärannikkoa. 

Keskiviikkona päästiinkin tekemäään jotain sikasiistiä, ohjelmassa oli nimittäin surffaamista! Yksi meidän paikallinen kaveri tarjoutui lainaamaan lautoja ja lähtemään "opettamaan" meille kyseistä hommaa joten sinnehän sitten mentiin. Ja se oli niiiin hauskaa! Jopa minä polskin menemään vaikka yleensä oon pahimman luokan nössö vesipetojen seurassa. En kyllä yrittänytkään seisoa laudan päällä, näin ensimmäisellä kerralla koitin vain päästä aallon mukaan. Ja ne kerrat, kun siinä onnistuin, oli aivan mahtavia! Ei edes haitannut vaikka sen jälkeen oli suu, silmät ja nenä täynnä suolavettä. Pitää päästä uudelleen, onneksi samainen kaveri lupasi että saadaan lainata lautoja toisenkin kerran. Surffailusta toivuttuani lähdin illalla vielä juoksemaan mukavan lenkin juuri auringonlaskun aikaan, ei ollut meren rannalla kirmaillessa maisemissa valittamista. 

Eilinen olikin superhelppo päivä, en oikeastaan tehnyt mitään. Toki hoidin perus työhommat, kävin salilla ja hääräilin täällä kotona mutta näiden lisäksi tuijottelin vain Netflixiä. Oli kyllä niin kiva vain olla ja löhötä, sai kunnolla rentouduttua päivällä kotonakin mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Samalla tuli myös nautittua muutama palanen suklaiden kuningasta, Fazerin sinistä. Ihana Miran rinkkaan oli mahtunut myös mulle levyllinen taivasta, olin aikas iloisesti yllättynyt. Sain myös maistaa Amalle tuotua ruisleipää, kuvailisin fiiliksiä sillä hetkellä sanalla happiness.

Nyt odottelenkin siivoojan tuloa, päästän hänet sisälle ja suuntaan itse salille. Iltapäivä täyttyykin uimisesta ja muksujen vahtimisesta, sitten suunnataankin viikonlopun viettoon!

ensimmäinen syysviikonloppu

Hyvää erittäin sunnuntaimaista maanantaita toivottelen täältä sängyn pohjalta. Rankka viikonloppu vei mehut ja tänään päikkärit ovat olleet useampaan otteeseen hyvin lähellä hyvistä yöunista huolimatta. Ei passaa kuitenkaan valittaa, oli taas kerran oikein mukavat kolme päivää! Perjantaina pakkasin taas puolet omaisuudestani pariin kassiin, joiden kanssa leiriydyin Amandalle viimeistä kertaa. Lähdettiin pienten perinteisten vaatekriisien jälkeen jatkamaan matkaa, ensin kurvailtiin hakemaan Laura ja sen jälkeen auton nokka kääntyikin kohti Rockinghamia ja keilailua. Ja olihan se hauskaa! Pelailtiin pari peliä (yllätin itseni taidoillani johdin ekaa loppumetreille saakka ja toisessa nappasin voiton wohoooo!) jonka jälkeen nälkä alkoi kurnimaan, ylläri. Hassusta ulkonäöstä huolimatta sushit upposivat alta aikayksikön, nykyään syömäpuikotkin pysyvät jotenkuten hanskassa joten senkään puolesta ei ehdi nälkäkuolemaa kokemaan. Massut pullollaan mentiin taas "kuokkimaan" yksiin kotipippaloihin ja siellähän sitten vierähtikin jokunen tunti! Tavattiin uusia ja vanhoja kavereita, tanssittiin kuin hullut, grillailtiin ja laulettiin kovaa sekä korkealta. Viimeisinä vieraina poistuttiin paikalta ja lähdettiin köröttelemään kohti kotia.

Lauantain pääteema oli PIZZA NIGHT! Herättiin liian aikaisin kympiltä ja pienen aamukoomailun sekä puurolautasen jälkeen käärittiin hihat ja ryhdyttiin pihahommiin! Siivoiltiin Amandan hostperheen terassia iltaa varten, heiluttiin rätit ja painepesurit kädessä hämähäkkejä vasten taistellen. Jokunen tunti myöhemmin piha näytti jo huomattavasti paremmalta ja päästiin palkinnoksi polskimaan hetkeksi altaaseen. Siinä se loppupäivä menikin auringosta nauttiessa ja altaaseen hypellessä, meinasi taas kerran tulla kiire ehtiä käymään kotona ja kaupassa ennen illan virallista alkua. Ehdittiin kuitenkin hyvin pistää pizzatäytteet ojennukseen, tekaisin hitiksi muodostuneen pavlovan, Laura loihti mulle ihanan lettikampauksen ja saatiin nassutkin kuntoon ennen vieraiden saapumista! Loppuillan ohjelmassa olikin ottaa rennosti, nauttia pala jos toinenkin uskomattoman hyvää pizzaa (heillä siis on kunnollinen pizzauuni, niin paljon parempaa kuin mikään raflapizza ikinä!) ja jutskailla tyttöjen kanssa. Amanda oli siis kutsunut muutaman kaverin meidän mukaan istumaan iltaa, sen lisäksi paikalla oli muutama hänen hostperheen kaveriperhe eli vilinää riitti! Lapset jaksoivat pyöräillä/juosta valehtelematta koko illan, oi kun saisi sen energiamäärän itsellenikin. Lopulta me nuoret mentiin ennen lapsia ja aikuisia nukkumaan, saatiin tästä hieman palautetta sitten sunnuntaina! :D Minkäs sille voi kun väsytti!

Sunnuntaina heräiltiin ilman herätyskelloa taas kerran liian aikaisin, miksi sitä ei osaa nukkua silloin kun saisi?! Hetki siinä pohdiskeltiin päivän ohjelmaa kunnes meidän mieliin piirtyi kuvat mahtavasta roadtripistä IKEAan ja tämähän lähdettiin toteuttamaan. Laura liittyi seuraan ja hypättiin tien päälle! IKEAsta matka jatkui Fremantleen, ensin käytiin kävelemässä rannalla ja myöhemmin päädyttiin sunnareille suosittuun pubiin. Jokunen hetki vietettiin terassilla hengaillen, ihmisiä katsellen ja kivasta fiiliksestä nauttien. Väsymys alkoi kuitenkin viedä meistä voimat, joten lähdettiin hyvissä ajoin kurvailemaan kotiin. Koitettiin vielä Amandan kanssa nautiskella leffasta mutta kumpikaan ei oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla kärryille, joten ei oikein kummoinen leffakokemus ollut se.

Tänään on ollutkin public holiday, eli lapset eivät menneet kouluun. Lachie vietti päivän isällään mutta Jazz oli täällä kotosalla. Sain nukkua aamusta vähän myöhempään (vähän yli kasiin!!), kävin tekemässä jalkatreenin ja auttelin Heidiä toimistohommissa. Päivä meni aika lunkisti ohi, en tehnyt mitään erikoista mutta kuitenkin jotain koko ajan. Puuhastelu oli kuitenkin niin rankkaa, että veikkaisin ettei nukkumattia tarvitse kauaa odotella! Olisi muutenkin hyvä mennä aikaisin unten maille, jaksaisi sitten hieman paremmin.
Ps. perheessä jäljellä enää kuusi viikkoa ja muutama päivä, u s k o m a t o n t a !!!!!

Botskiajelulla Mandurahissa

Kyllä tää Mandurah onkin nätti paikka, tuumivat Mirva ja Amanda eilen botskiajelulla ollessaan. Ollaan nyt kumpainenkin kutsuttu tätä kaupunkia kodiksi melkein puoli vuotta tajuamatta kunnolla yhtä paikan upeimmista ominaisuuksista, vettä. Siis joo, tokihan ollaan ihailtu kaunista merinäköalaa auringonlaskuineen ja upeine biitsipäivineen. Mutta täältä löytyy mun mielestä jopa vielä hienompia/erikoisempia juttuja, nimittäin kanaaleja!

Tiesin näiden kanaalien olemassaolosta jo Suomessa paikkaa googletellessani mutta jostakin syystä niiden tutkailu on jäänyt olemattomiin enkä ole sitä sen kummemmin edes ajatellut. Eilen kuitenkin lähdettiin reippaaksi tunniksi kruisailemaan ympäri Mandurahin satamaa ja kanaaleja, sillä sain Heiditä joululahjaksi lahjakortin kahdelle Dolphin cruisesille. Molemmat astuttiin alukseen hieman epäilevin fiiliksin, "mennään nyt kun kerran lahjakorttikin on" ja tultiin sieltä leveät dollarihymyt naamalla. Me nähtiin ihkaeläviä, luonnossa vapaina uiskentelevia delfiinejä!!! En varmaan koskaan unohda sitä näkyä kun kaksi suloisuutta hyppelee aalloissa ja leikkii veneen kanssa. Niin paljon parempaa kuin missään eläintarhassa ikinä! Delfiinien lisäksi meidän leuat sai loksahtamaan kanaalien varressa olevat talot, vai pitäisikö sanoa linnat. Jopa kymmenen miljoonan lomamökit olivat toinen toistaan upeampia ja suurempia, sen jälkeen normitalot tuntuivat aika pieniltä hökkeleiltä. Melkein jokaisessa oli edustalla paremman väen botskit parkissa, puutarhurit hommissa, uima-altaat etupihalla ja löytyipä sieltä jopa oma tenniskenttäkin erään talon pihasta. Koitettiin siinä sitten huudella josko sieltä löytyisi kivoja sinkkupoikia tai vaihtoehtoisesti aupairia tarvitsevia perheitä, ei tullut vastauksia. Ehkä se johtui tosiaan siitä, että ne olivat ihmisten loma-asuntoja ja keskiviikkopäivänä talon omistajat pysyvät kaupunkien vilinässä, viikonloppuna sitten tullaan tänne maalle rentoutumaan. 

Veneilyn lisäksi alkuviikko on hurahtanut töiden, kahvittelun, reenailujen ja yleisen hengailun parissa. Oon myös käyttänyt jokusen tunnin lukien ja kuunnellen Bettina Gräsbeckin blogia/vlogia, mahtavaa juttua! Tämän myötä on tullut pohdiskeltua paljon ruoka & treenijuttuja, mietittyä omia tapoja menneisyydessä ja nyt. Paljon uutta, hyvää ja hyödyllistä, on tarttunut matkaan, superhyvä fiilis sen suhteen! Sunnuntaita odotellen, silloin pamahtaa uusi vlogi eetteriin hehhe.

Eipä täällä siis mitään arkea kummempaa ole tapahtunut, perusviikko. Sellainen kuitenkin etten pistä yhtään pahakseni huomista perjantaita ja vapaata, ihanaa päästä Amandalle yökyläilemään ja juoruilemaan. Suunnitelmia ei vielä ole, saa nähdä mitä keksitään! 

Helmikuun viimeinen

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet. Jäljellä enää seitsemän kokonaista viikkoa, anteeksi mitä?! Homma konkretisoituu tässä muutaman viikon aikana vielä enemmän, sillä Amandan kanssa reissuun lähtevä kaveri lentää tänne ensi viikon tiistaina ja siitä jo (aivan liian) pian he jatkavat seikkailuja itärannikolla. Vietetään siis jo viimeisiä hetkiä yhdessä, pitää koittaa ottaa ilo irti kaikesta tästä ajasta!
Viimeviikkoisen avautumisen jälkeen on taas sattunut ja tapahtunut, ei mitään kamalaa kuitenkaan. Sain hommattua kameraan uuden muistikortin (joka ei sekään ensin meinannut toimia, herjasi myöskin kirjoitussuojausta. Onneksi sain sitten eilen homman selätettyä ja kortti pelaa! Vasta eilen kuitenkin, ilman kunnon kuvia siis mennään), mummo vahti muksuja torstaina illalla muutaman tunnin jolloin lähdin hermolomalle Amandan luo Skipbokortit kainalossa, käytiin katsomassa uunituore leffa How to be single Amandan ja Lauran kanssa, käytiin pizzalla, tein raakasuklaata, muutamat hyvät reenit, Heidi tuli takaisin reissusta, käytiin eilen dinnerillä OBG-ravintolassa ja viimeisimpänä muttei tosiaankaan vähäisimpänä mentiin lauantaina ulos tyttöjen kanssa, päästiin jonku aussitytön 21-vuotisbileisiin ja tutustuttiin paikallisiin! Oli tosi kiva ilta Rockinghamissa, jutskailtiin ihmisille, pelailtiin pelejä, tehtiin siltakaatoja (oon erittäin ylpeä mun uudesta talentista), mut työnnettiin vaatteet päällä altaaseen ja oltiin samalla klubilla Geordie Shoresta tuttujen Charloten ja Hollyn kanssa. Matkalla klubille saatiin myös tehdä pieni treeni, sillä autosta loppui bensa! Onneksi meitä oli monta voimanaista kyydillä, joten yhteisvoimin sitten saatiin auto työnnettyä lähimmälle huoltsikalle :D Kuski oli arvatenkin hieman nolona asiasta mutta meitä ei haitannut, oli sikahauskaa!
Mulla on siis takana tosi mukava viikonloppu, tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa! Tänään potkaistiinkin maanantai kunnolla käyntiin ja käytiin vetämässä kinttujumppa, huomenna varmasti tuntuu. Nyt loppupäivä koostuu jostain hyvästä dokkarista ja töistä, pyykkiä on taas kerääntynyt ja tänään on vuorossa Lachien suosikkiharrastus eli partio. Hyvää viikkoa kaikille, palaillaan toivottavasti pian!

Eilinen upea auringonlasku!

Leffahetki Lachien ja Pollyn kanssa!

Ajatuksia

Parannusta huomattavissa, postausväli venyi vain neljään päivään! Onhan se nyt kuitenkin paljon, ehtisihän sitä tulla jotain raapustelemaan parinkn päivän välein kunhan vain jaksaisi, viitsisi ja suostuisi uhraamaan ne päikkärihetket. Tässä mä nyt kuitenkin olen, istuskelen keittiössä sormet näppiksellä  harhaillen ja toivon ettei ulkona riehuva hullu tuuli vie koko mökkiä mukanaan. 

Alkuviikko on hurahtanut mukavan nopeasti ohi, päivät menevät treenaillessa (oon saanu myös treenikamun Amandan aloittaessa mun salin viikon ilmaisen kokeiluajan!!) ja kotona pyöriessä ja lasten päästyä koulusta on aika kuskailla harrastuksiin (niihin muutamaan mitä näillä on, edelleenkin hämmästelen kuinka vähän. Onneksi itse on saanut kokeilla vaikka mitä ja nähdä kavereita myös vapaa-ajalla!). Iltaisin meillä on myös Lachien kanssa ollut Pirates of the Caribbean-maratoni edelleen meneillään, joten ollaan päästy syventymään merirosvojen maailmaan aina hetkeksi ennen uniaikaa.

Ja se uniaika. Mietin ensin että uskaltaako tästä tänne blogiin kirjoittaa, onko liian henkilökohtainen asia mutta koska tässä nyt näpytellään niin päädyin kirjoittamaan. Lachien uniongelmat alkoi tuossa ihan muutama viikko sitten, aika tuore juttu siis. Ennen tosi helposti nukkumaan mennyt ja hyvin nukahtanut poika ei halunnut nukkua omassa sängyssään, halusi jonkun muun (äidin) viereen aina. Kun tämä ei joka yö onnistunut, raahattiin patja siskon huoneen lattialle. Siirrettiin omaa sänkyä, nukuttiin sen alla olevalla vieraspatjalla. Kysellään joka ikinen ilta että mihin minä menen ja joka ikinen ilta vastaan olevani joko keittiössä, kodinhoitohuoneessa, kylppärissä tai omassa huoneessa. Vakuuttelen olevani täällä, mihin mä nyt yhdeksän aikaan lähtisin. Sanotaan useita kertoja hyvää yötä, rampataan vessassa ja "täyttämässä" täyttä vesilasia (jossa on kuulema huonoa vettä). Pyydetään mua istumaan sängyn reunalla kunnes saa unta (mikä olisi ihan ok silloin 8 aikaan, mutta kun mut herätetään keskellä yötä istumaan niin eihän se kivaa ole). Keskellä yötä myös koputellaan mun oveen koska "halusin vain sanoa hyvää yötä". Siis kello 3.28 aamuyöstä, kuten viime yönä. 

Näen nyt sieluni silmin porukat ja mummun siellä nauramassa mulle koska itsehän olin samanlainen pienempänä. Joo tiedän, ei tämä ole mitään supererikoista käytöstä lapselta, mutta kyllä se ihmetyttää kun tämä on alkanut ihan yhtäkkiä, ennen kun ei mitään ongelmia nukkumisen kanssa ole ollut. Ja kun itsellä on toisaalta aika ristiriitaiset fiilikset tästä, tottakai haluaisin auttaa ja autankin, mutta en vain tiedä mitä tässä voisi tehdä. Jos kyseessä olisi mun lapsi niin toimisin kuten mua kohtaan toimittiin eli sanoisin "kyllä se uni tulee kunhan odotat, mieti kivoja juttuja äläkä panikoi. Ja nuku vaikka valot päällä jos pelottaa." Mutta kun kyseessä ei ole mun muksu, eli ei ole mun asiani päättää toisen unikoulusta.

Ja kuten Amandalle eilen totesin, mä oon vaan aupair. Joo, tulin tänne hoitamaan lapsia ja sitä teen. Mutta tulin tänne avuksi, en 24/7 valmiina olevaksi äidin korvikkeeksi. Tässä uniongelmassa on ihan varmasti taustalla jotain muutakin, mutta en vain tiedä/tajua sitä, eikä hän mulle sitä kysymisestä huolimatta sano. Ja ihan varmasti hommaa pahentaa tämä äidin muualla olo, sillä poika on aika kiintynyt Heidiin. Koko homma on hirveän monimutkainen, sillä on vaikea löytää kaikille sopivaa ratkaisua. Työreissut on hostäidille tärkeitä monellakin tapaa, hienoja osoituksia kovasta työstä ja tässä tapauksessa myöskin hänen uuden Sydneyn tiiminsä asioiden hoitamista. Ei mitään pelkkiä hupireissuja siis. Ja lapset kyllä tietää sen ja he sanovatkin olevansa ylpeitä äidistä, mutta silti, "eipä äidin tarvitsisi koskaan lähteä mihinkään". Ja jos ottaa munkin näkökannan tähän niin onhan tässä ihan sikana vastuuta. Ei se onneksi stressaa/tunnu päivien aikana, mutta kun alkaa kunnolla miettimään niin mä oon kuitenkin 19-vuotias nuori, joka on tuntenut nämä muksut 5kk josta ollut kohta 3viikkoa heidän kanssaan yksin kaikkia lankoja käsissä pitäen. Tiesin kyllä tähän lupautuessani olevani myös yksin lasten kanssa, kaksi viikkoa huhtikuussa. Tämä Sydneyn reissu tuli uuden tiimin myötä ekstrana ja lasten oli tarkoitus lähteä mukaan Havaijille. Asiat eivät aina mene kuten suunniteltu ja tilanne on nyt mikä on eikä sille mitään voi, mutta kyllähän se vähän aina mietityttää. Lastenkin kannalta, 5kk on kuitenkin aika lyhyt aika oppia tuntemaan ja olen vain  yksi monista aupaireista.

Mutta nyt päätin lopettaa synkemmän tekstin ja siirtyä vähän iloisempiin juttuihin! Sillä vaikka päiviin mahtuu paljon huolia ja murheita ei tämä arki mitään kamalaa ole. Lasten kanssa yksin oleminen on ihan ok, suurin ongelma on tosiaan tuo nukkuminen ja se, että olen "sidottu" kotiin iltaisin. Onneksi tänne saa kuitenkin kutsua kavereita ja ollaankin Amandan kanssa katseltu netflixiä ja syöty terveellisiä herkkuja lasten mentyä nukkumaan, en ole siis ihan yksin omassa huoneessani nyhjöttänyt. Iltoihin on myös mahtunut ihania kävelyjä rannalla Lachien ja Pollyn kanssa, soittelua kotiin ja pitkä kylpy. Tuo koira on kyllä aivan ihana otus, tulee nyt jo kyynelet silmään kun miettii eron hetkeä. Aamuisin hän tulee raapimaan mun huoneen ovea tai laukkaa korvat lepattaen heti mun luo oven avattuani. Leffaa katsoessa pieni löytää nopeasti hyvän asennon mun mahan päältä ja vaatii rapsutuksia. Söpöliini ♥

Ainiin, mun kameran muistikortti meni rikki joten uusia kuvia ei tipu ennen uuden hankkimista. Byhhyy, rahaa vaan palaa mutta minkäs teet, muistikortti on kuitenkin ostettava. Tässä siis syy postauksen kuvattomuuteen!

Loppuviikkoa ja viikonloppua

Tämän viikon viimeisiä hetkiä viedään ja oonkin jo aivan valmis pistämään koneen kiinni ja siirtymään unten maille. Päätin kuitenkin tulla vähän kertoilemaan viime päivien kuulumisia, sillä edellisestä postauksesta on taas jollain ihmeen tavalla ehtinyt vierähtää viisi päivää. Toisaalta en kyllä yhtän ihmettele ajan katoamista, sillä loppuviikon ohjelmasta  löytyi jokaiselle päivälle jotain kivaa.
Torstai alkoi mahtavalla treenillä, sillä hilattiin Amandan kanssa heti aamutoimien jälkeen ahterimme Thainyrkkeilysalin boxing/conditioning-tunnille ja oli ihan sikakivaa! Tehtiin ensin erilaisia iskusarjoja sekä säkkiä että treenikamua vastaan ja loppuun setti kiertotreeniä, jossa oli mm. boxihyppyjä, etuheilautuksia, kelkan työntöä, traktorinrenkaan pyörittelyä ja lankkua. Aamun rehkimisen jälkeen loppupäivä meni leppoisissa tunnelmissa, suunnitelmissa oli lähteä illalla Rockinghamiin katsastamaan ensi-iltansa saanut leffa ja viettää mukavaa vapaailtaa. Jouduttiin kuitenkin tekemään raincheck tälle, sillä Amanda joutuikin jäämään hieman myöhempään töihin eikä sitten ehditty siihen esitykseen. Leffailta ei kuitenkaan jäänyt toteutumatta, vaan makoiltiin meillä Pirates of the Caribbeania katsellen ja ah niin tutuiksi tulleita banskupannareita syöden. Ei valituksia tästäkään vaikka halusinkin kovasti nähdä sen uuden leffan! Ehkä ensi viikolla sitten.

Mun viikonloppu alkoikin jo perjantaina, sillä töitä ei tullut tehtyä nimeksikään. Ammulla hoidin lapset kouluun ja hain iltapäivällä mutta siihen mun hommat sitten loppuikin. Heti lapset kotiin haettuani lähdin kurvailemaan kohti juna-asemaa, josta nappasin kyytiin Lauran ja Valtterin! Tainno ei voi sanoa että tuli kurvailtua, sillä jalkapallopelin ansiosta koko Mandurah oli aikas täynnä ja matka juna-asemalle kesti melkein kolminkertaisen ajan. Pääsin kuin pääsinkin perille, löydettiin parkkipaikka naurettavan helposti ja suunnistettiin kentälle hieman pelin alun jälkeen. Meille ei kuitenkaan suotu yhtä hyvin ja helposti paikkaa kuin autolle, sillä paikalle oli eksynyt kuulemani mukaan noin 10 000 muutakin katsojaa. Hieman huonojen paikkojen johdosta jäikin sitten suurin osa pelistä näkemättä, eipä sillä että se kovin paljoa olisi haitannutkaan. Luovutettiin mtasin kanssa ennen sen loppumista ja päätettiin lähteä dinnerille Perthiin! Suunnattiin intialaiseen hyväntekeväisyyttä tekevään ravintolaan, jossa maksat ruoasta niin paljon kuin itse haluat. Siellä nautittiin oikein maittavat ateriat jälkiruokineen päivineen, ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka. Ennen mun kotimatkaa kierreltiin Elizabeth Quayn kauniilla alueella vesi- ja valoshowta ihaillen.

Eilen tulikin nautittua myöhäisestä aamusta, parasta ikinä kun voi nukkua ilman herätyskelloa niin kauan kuin huvittaa! Vaikka unirytmini ansiosta heräsin ensimmäisen kerran jo seitsemältä ja sitten lopullisesti niinkin myöhään kuin puoli kymmeneltä. Nautin silti kovasti! Aamun tunnit menivät hitaasti heräillessä, Heidiä lähtemisessä auttaessa (hän lähti viikon työreissulle Sydneyyn eli mulle napsahti äidin rooli seuraavaksi seitsemäksi päiväksi!) ja päivään valmistautuessa. Jazzin lähdettyä synttäreille hyppäsin junaan ja suuntasin kohti Murdochia! Kyseiseltä stopilta matka jatkui Lauran, Valtterin, erään uusi-seelantilaisen ja kanadalaisen kanssa kohti Woodman pointia. Kyseessä on siis kaunis, erityisesti leijalautailijoiden (kuulostaapa tyhmältä suomeksi! Enkuksi siis kitesurfing)suosima niemi, jossa vietettiin iltapäivää kävellen, kuvaillen, surffaajia katsellen ja hengaillen. Leijalautailu näytti mun silmään sikakivalta ja myös helpolta, tosin jälkimmäinen osoittautuisi varmasti ensimmäisten sekuntien aikana vääräksi luuloksi. Vetten päällä viilettäviä lautailijoita oli kiva katsella, ehkä sitä joskus itsekin sitten!

Auringon laskiessa horisontin taa kasattiin kamat ja lähdettiin takaisin Fremantleen mahat kurnien. Päädyttiin jatkamaan intialaisen keittiön parissa eikä ollut laisinkaan huono päätös! Kaikkien mieltymyksille löytyi mieluista tarjottavaa, alkupaloiksi nautitut erilaiset intialaiset herkut upposivat poikkeuksetta jokaiseen suuhun ja meno oli muutenkin mukavan rento. Olisimme varmasti jääneet paikkaan istuskelemaan pidemmäksikin aikaa ellei Lauran olisi pitänyt suunnata töihin ja minun kotiin. Parin tunnin matkustamisen jälkeen kotona mua odotti erittäin iloinen ja hellyydenkipeä pieni koiruli, joka tosin oli superloukkaantunut kun ei päässytkään mun huoneeseen nukkumaan.
Onneksi Pollylla ei ole norsun muistia, vaan tänään aamulla rannalle mun seuraksi lähti taas se sama superiloinen ja energinen pieni karvapallero. Tämä sunnuntai täyttyikin lasten hakureissuista, pikavisiitistä salille, rannalla kävelystä, leffan katsomisesta, kotiin skypettelystä ja vaikka mistä muusta. Vaikka päivään mahtui monenmoista hermojakin  kiristävää juttua on mulla kuitenkin takana oikein kiva sunnuntai! Ja nyt kuulenkin pyykkikoneen piippaavan eli äkkiä Jazzin koulumekko huomista varten kuivumaan ja unille!