Neljäkolme ja neljäneljä

Heippa vaan! Tällä hetkellä oon vahvasti väsynnyt mutta samaan aikaan niin superinnoissani etten tunne sitä väsymystä, nimittän mä saan mun rakkaan Lauran tänne muutaman tunnin päästä!! Ihan uskomatonta, siitä on lähes päivälleen kaksi kokonaista kuukautta kun nakkasin sen keskellä yötä Pihtiputaalle linkkupysäkille ja kohta se nukkuu tuossa vieressä! Parasta. Oon jopa meinannut purskahtaa itkuun monta kertaa tän päivän aikana koska on vaan ollut niin ikävä ja ihana nähdä hahha. 

Mitäs muuta tänne kuuluu kuin Lauran odotusta? Eilinen päivä meni tuttua kaavaa, ei mitään erikoista lasten kuskailusta, keittiössä pyörimisestä ja pyykkirumbasta poikkeavaa. Illalla sitten pistin meikit nassuun ja suuntasin Amandalle, josta jatkoimme matkaa junalla Perthiin! Meidät oli kutsuttu pienellä Jazzklubilla järjestetylle keikalle jonne lähdettiin sitten suunnistamaan. Oltiin tapamme mukaan myöhässä, sillä ensin tuumittiin "ei meidän vielä tarvii lähtee, ollaan sitte liian aikasin perillä", sitten tuli vaatekriisit x100 ja ongelmia pyykkien kuivumaan ripustamisessa. Kaikesta kuitenkin selvittiin, eikä loppujen lopuksi edes myöhästytty keikalta sillä musiikki kajahti ilmoille vasta hetki meidän paikalle saapumisen jälkeen. 

Oltiin kyllä uiskentelemassa ihan vierailla vesillä, jazz musiikkilajina ei ole kummallekaan kovin tuttu ja saatettiin erottua hienommasti pukeutuneesta joukosta hieman meidän rennommalla tyylillä. Onneksi se ei ole niin justiinsa! Mutta kokemuksena tuo oli mukava, pieni tupaten täynnä oleva klubi, mukava tunnelma ja kaunis lauluääni. Harmi vain, että siellä oli niin perhanan kuuma, että olin naama paloautona vielä kauan poispääsyn jälkeenkin! 

Keikalta jatkettiin syömään kiinalaiseen ravintolaan. Aasialainen keittiö ei tosiaankaan ole mulle mikään tuttu juttu, tuijottelin ruokalistaakin huuli pyöreänä tunnistaen vain nuudelit hahha. Mutta koska täällä mennään sillä periaatteella että kokemuksia kerätään niin sielähän sitä sitten syötiin. Jätin kylläkin puikoilla syömisen harjoittelun toiseen kertaan ja pyysin itselleni perinteiset aseet, niillä sain kaavittua mun chicken wingseistä ja nuudelikuposta kaiken syömäkelpoisen. Mainittavaa myös on se, että söin possunkorvia!! Olin aikas epäileväinen niiden suhteen mutta Amandan perässä sitä sitten oli itsekin kokeiltava. Ei mikään maailman paras makuelämys mutta onpas kokeiltu.

Mahat pullollaan suunnattiin takaisin juna-asemalle ja kotiin. On kyllä kivaa, kun sitä alkaa tunnistamaan kaikkia paikkoja Northbridgessä! Northbridge on siis se alue, missä meidän hostelli aikaisemmilla vierailukerroilla on ollut ja missä nyt oltiin jazzeilemassa. Kotona oltiin joskus puoli yhden maissa joten ei tullut mitään parhaita yöunia mittariin.

Kuten jo mainitsinkin, tänään on ollut aikas tunteikas päivä. En ole tehnyt mitään erikoista, aamutoimien jälkeen lapset kouluun, salille, pyykkäilyä, siivousta ja hengailua kunnes hain muksut koulusta ja harrastuksista kotiin. Illalla lähdin käymään vielä salilla, pistin huoneen valmiiksi yökyläilijälle ja nyt istuskelen tässä kirjoittelemassa. Kohta pitäisi skypen pärähtää ja näköpuhelun kotiin alkaa, sitten äkkiä unille ennen juna-asemalle kurvaamista. Oijoi en malta odottaa, kohta Laura on täällä!! 

Viikonloppu hurahtaa luultavasti aikas nopsaan, juhlitaan halloweeniä useampaan otteeseen ja sellaista. Kirjoittelen kun ehdin, viettäkäähän tekin hyvä halloween!

41&42

Nyt tulee pikainen postaus sillä pitää painua (tai olisi jo pitänyt) unten maille! Eilen oli kunnon maanantai isolla ämmällä, kaikkia taisi väsyttää ja ärsyttää, sillä sai taistella muksujen kanssa normaalia enemmän. Tiedän porukoiden kotona, erityisesti äidin, siellä nyt hymähtelevän tyytyväisenä, "mitä minä sanoin" mutta luoja kuinka rasittavaa on, kun ei voida siivota omia sotkujaan!! Tai tehdä jotain pikkujuttua, menee välillä niin hermo. Onneksi on taas saanut tehdä paljon pyykkihommia, se on helppoa eikä tarvi puhua kellekään!Ja eihän noita huonoja hetkiä ole paljoa, tosi vähän oikeastaan, mutta ärsyttäähän ne silti. Mutt kuten todettua, onneksi menevät nopsaan ohi.
Tänään on ollut kans aikas helppo päivä vaikka Jazz olikin sairaana eikä mennyt kouluun. Kävin aamulla reenailemassa, suuntasin Amandan kanssa keskustaan pyörimään päiväksi ja sitten takaisin kotiin töihin! Lachien ensimmäiset tee-ball-harkat tälle vuodelle peruttiin, harmi vaan että saatiin tietää se vasta harkkapaikalle päästyä. Koko tee-ball-kuskauksissa vierähtikin paljon, aikaa, eikä sieltä kotiuduttua ollutkaan ohjelmassa muuta kuin pyykkihommia ja dinnerin tekoa. Pian olinkin jo off ja suuntasin salille reenailemaan selkää, sieltä kotiin suurensuuren puurolautasen ja skypettelyjen ääreen.
Ettei kuitenkaan ihan kuvattomaksi tämäkään postaus jää, isken tähän loppuun napsut mun tän hetkisestä hengailupaikasta ja rikkoutuneen lompakon tilalle ostetusta ihanuudesta!

Ja nyt, kuten sanottu, lopetan tän pikaistakin pikaisemman postauksen ja meen nukkumaan!

39/40

Viikko toisensa jälkeen sitä löytää itsensä sunnuntai-iltana päivittelemässä, kuinka nopeasti se viikonloppu nyt hurahtikaan. Teen sen tänään myös, sillä nämä päivät nyt vaan hurahtivat ohi! Perjantai-ilta meni koomaillessa kotona, mutta eilen oli sitten senkin edestä tekemistä. 

Eilen aamulla kello olisi pirahtanut soimaan hiukan ennen yhdeksää, mutta eipäs tarvinnut kuunnella kellon pirinää kun heräsin taas omia aikojani ennen sitä. Viikonloppuaamuissa on se ihana puoli, että kellon soidessa ei tarvitse heti pompata ylös, vaan voi hetken loikoilla ja vaan olla. Sitten oli kuitenkin aika jo kiskaista salikamat niskaan ja lähteä hieman hikoilemaan! Mentiin tällä kertaa Heidin kanssa samaa matkaa, sillä hänelläkin oli salikäynti edessä. Sieltä kotiuduttuani söin aamupalan ja pakkailin kamat pikaiseen, sillä suuntana oli Perth ja IKEA! Nopeasti kaupan kautta Amandalle ja matka saattoi alkaa. Pieniä töyssyjä ilmeni taas osoitteiden kanssa, sillä navigaattori ei löytänytkään paikkaa eikä meidän puhelimista löydy nettiä mutta siitäkin selvittiin.

Kameleita motarin varrella! Ihmeteltiin näitä jo viikko sitten samaan suuntaan ajellessa, jännä paikka pistää noille laidun tosiaan ihan motarin viereen.

Pian löydettiinkin jo itsemme parkkihallista seikkailemasta, emme nimittäin olleet ainoita asiakkaita. Sisällä ei myöskään tarvinnut olla yksin, sillä porukkaa oli tosiaan ihan mukavasti liikkellä. Pyörittiin niissä pienissä taloissa/huoneissa, hypisteltiin kaikkea, etsittiin juustohöylää ja muita pieniä tarpeellisuuksia. Kauppaanhan lähettiin lähinnä ruoan perässä, mutta kyllähän sieltä aina jotain mukaan tarttuu... Tässä tapauksessa oikeasti hyvää ja tarpeellista, itse löysin nimittäin pienen säilytyshyllykön vaatekaappiin (kaappi on iso ja hieman huono hyllytilan puolesta joten tämä ratkaisi asian mukavasti! Saa helposti pikkusälää ovien taakse piiloon, siististi), parit kuvakehykset ja kaksi teippiharjaa (onnistun aina möhlimään pyykinpesussa ja vaatteet on ihan nöyhtässä hahha). Sen lisäksi törsäsin yhtä paljon rahaa reissun kohokohtaan- ruokaan! Parhautta. Ruoka se vaan on mahtavaa, mihinkäs siitä pääsee. Ulkopuolella oli myös pikkukauppa, jossa myytiin tätä "aitoa Ruotsalaista ruokaa", me käytiin maistelemassa pipareita ja ostettiin vähän irttareita. Ah ja nam, tuttuja ja turvallisia irtonamuja!! Niitä syötiin ilolla ja antaumuksella se viisi minuuttia mitä niitä riitti hahha.

Tuolla oli kyllä niin kiva käydä, tuli niin kotoisa fiilis. Joka puolelta löytyi jotain, mitä meillä kotonakin on ja kaikki nyt oli vain niin tuttua. Testailtiin huonekaluja, suunniteltiin tulevia kämppiä, pelleiltiin, mongerrettiin ruotsia ja etsittiin kuumeisesti niitä juustohöyliä. Ihan hyvin olisi voinut olla Suomessa, ainoastaan Aasialaisten määrä erottaa aikas reippaasti Aussi-IKEAn Suomen versioista hahha. 

Sieltä lähdettiin sitten suuntaamaan kohti mun elämän ihka ensimmäistä baseball-peliä! Odotin sitä ihan innolla mutta se oli ihan täys floppi. Niin tylsää! Amanda kokemuksen syvällä rintaäänellä tiesi tämän ja osasi varautua hyvillä eväillä hahha. Onneksi ei tarvinnut kuluttaa roposia siihen, olisi kaduttanut! Jännempäähän se olisi varmasti ollut jos olisi niitä sääntöjä kunnolla ymmärtänyt mutta silti. Peli meni kaavalla 95% tylsää paikallaan seisomista, syöttäjä heittää palloa ja lyöjä ei lyö. 3% lyöjä lyö ja pallo singahtaa katsomon yli aivan väärään suuntaan ja 2% lyöjä osuu palloon ja pääsee juoksemaan. Todella jännittävää.

Pelistä suunnattiin taas kaikkien yllätykseksi syömään! Ajettiin jollekin satunnaiselle parkkikselle Northbridgeen ja lähdettiin samoilemaan hyvän ruokapaikan perässä. Aikansa siinä saikin pyöriä ennen kuin vastaan tuli meidän kriteerit (ei älykallista tai aasialaista,  ilmainen WiFi) täyttävä ravintola. Päädyttiin paikkaan nimeltä Old Mother Hubbard, joka oli aika täyteen buukattu! Onneksemme saatiin kuitenkin paikat ulkoterassilta, eikä edes tullut kylmä vaikka niin luultiin. Tyytyväisinä tilattiin chicken parmigianat ja päivitettiin sosiaalista mediaa tuntien hiljaiselon jälkeen. Naureskeltiinkin ensin itsellemme, kuinka sosiaalisia siinä oltiinkaan, mutta sitten huomattiin kuinka samalla kaavalla mentiin viereisissäkin pöydissä, hullua.

Vedettiin taas mahat täyteen ja lähdettiin talsimaan autolle. Kotimatka sujui kauniisti nuotin vierestä biisejä hoilaten ja hyville jutuille naureskellen. Tarkoituksena oli vielä lähteä käväisemään Mandurahin yöelämässä mutta lökärit ja leffa veivät voiton. Ja koska leffa osoittautui huonoksi ja väsy järkyttäväksi huomattiin pian olevammekin jo aivan valmiita unille.

Tänään herättiin aivan liian aikaisin, ilman mitään herätyskelloja. En tajua, olisi voinut nukkua vaikka kuinka eikä valokaan ollut herättämässä, miksi en nukkunut?? Ei siinä, Amandan herättyä päätettiin tehdä protskulettuja aamupalaksi ja hakea niille kyytipojiksi tuoreita mansikoita ja kiiviä. Onneksi haettiinkin, sillä lätyt eivät olleet niitä parhaimpia joten hyvät lisäkkeet olivatkin aikas tärkeitä tässä tapauksessa! 

Lättyjen jälkeen käytiin täyttämässä kosmetiikkavarastot hyvistä alennusmyynneistä ja sanottiin heipat taas hetkeksi. Loppupäivä mulla sujuikin kotona siivoille, kotiin skypetellen ja tehden ei mitään. Helppo sunnuntai, näitä lisää! Nyt unta kaaliin ja voimia ensi viikkoon, perjantaihin on vain viisi päivää.

37&38

Ah, viikonloppu, kyllä sua on taas kaivattu! Vaikkei nämä työpäivät mitään rankimpia nyt ole ollutkaan niin kaksi vapaapäivää on kyllä aina tervetulleita. Tämä ja eilinen päivä on sujunut helpohkosti, lasten ollessa koulussa ei ole ollut mitään erikoisohjelmaa joten on ollut enemmän omaa aikaa! Täällä jotenkin oman ajan merkitys on kasvanut, kun tuolla muiden kanssa ollessa pitää kokoajan olla skarppina, valmiina auttamaan ja tehdä jotain joten ainoastaan yksin omassa huoneessa voi röhnöttää rauhassa. Englannin puhuminen ei mitään vaikeaa ole, mutta aina sitä saa miettiä sanojansa joten viehän se enemmän energiaa kuin Suomen mongerrus.

Eilen illalla herkkulakkolaiset päättivät käyttää viikoittaisen herkkukorttinsa ja lähteä hienosti syömään ulos! Aloitettiin paikallisten ruokapaikkojen testaus Grill’d -nimisestä paikasta. Kuultiin saksalaistytöiltä vihiä, että paikka olisi hyvä ja niinhän se olikin! Hampparit ovat kylttien mukaan terveellisiä, siitä en nyt menisi vannomaan, mutta kyllähän ne hyviä olivat. Ja ehkä eniten yllätyttiin siitä, että tuollaisen jättiläisen syötyään ei ollut ähky! Monesti nimittäin sitä poistuu paikalta vyöryen ja kierien, nyt sai ihan nätisti käpsytellä nätisti kohti jälkkäreitä hahha. Että ehkä ne sittenkin olivat jotenkin terveellisiä, kuka tietää. Veikkaisin tiemme johtavan paikkaan uudelleenkin, etenkin kesällä auringonlaskun aikaan ulkona syödessä voisi olla aika kaunista.

Syöpöteltyämme käveltiin jälkkäreille Dome-nimiseen kahvilaan. Nautiskeltiin espresskit ja kakkupalat superihanissa tuoleissa istuskellen, höpistiin niitänäitä ja naurettiin täynnä olevat mahat kipeiksi. Ihanan kamala paikka tuo kahvila, liikaa hyvää tarjottavaa. Loppuilta pyörittiin puistoalueella kuvia nappaillen ja autossa Hurtsia luukuttaen. Oli kyllä taas niin mukava ilta!

Tämä päivä on mennyt nopsaan. Aloitin aamun tehokkaasti siivoamalla ja kierrättämällä pyykkirumbaa, sen jälkeen nautiskelin omasta ajasta kunnes tein taas jotain pieniä rästihommia. Tarkoitus oli olla lapsenvahtina iltaan saakka mutta muksut menivätkin isälleen jo tänään, joten meikäläinen on ollut vapaalla neljästä lähtien! Kulutin vapaa-aikani hyödyllisesti lukemalla blogeja ja käymällä salilla hahha. Haikailin myöskin herkkujen perään ja olin jo tekemässä banana breadia mutta sitten meidän ruokavarastot pettivät minut. Miten voi olla, että kaapista löytyy vaikka mitä siemeniä ja ihmeellisiä aineksia mutta sitten esimerkiksi kanelia ei mistään?? Pitää hankkia, sillä tuo resepti houkuttelee kovasti terveellisyydellään.

Eipä mulla sen kummempia, kohta skypettelen kotiin ja sitten aikaisin unille! Huomenna lähdetäänkin Perthiin pyörimään, käydään ehkä IKEAssa ja katselemassa baseballia. Laters!

Ajatuksia

Ajattelin tulla nyt kirjoittelemaan tällaista ajatusvirtaa kun kerrankin on hieman aikaa ja motivaatiota kirjoitella. Nyt on tämän viikon ensimmäinen hieman rauhallisempi päivä, sain äsken vietyä lapset kouluun eikä tässä ole mitään suurempia töitä tiedossa päivän ajalle.
Oon nyt ollut täällä viisi viikkoa ja päivän. Toisaalta niin paljon mutta toisaalta niin vähän. Välillä sitä miettii, että aika on mennyt hirveän nopeaa enkä ole tehnyt mitään. Viimeiset muistot Suomesta, yöllä bussissa istuminen, Helsinki-Vantaalla seikkaileminen, Lontoossa pikkupojalle naureskelu, lentokoneen ihmeellinen puuro, vieressä olevat matkustajat, Hong Kongin kauniit maisemat, Perthin valot ja matka lentokentältä tänne kotiin. Niin paljon muistoja, joista on jo niinkin kauan mutta kuvat ovat vielä selvinä mielessä. Puhumattakaan kaikista hetkistä täällä, ensimmäiset kävelyt rannalla, kaikki synttärijuhlat, Royal Show ja eka reissu Perthiin. Ja tietenkin Amandan tapaaminen, oikeasti ollaan tunnettu vasta muutama viikko, kun se tuntuu niin paljon pidemmältä ajalta.

Ja sitten se paljon puhuttu ja pelätty koti-ikävä...En sanoisi, että mulla on koti-ikävä vaan kaipuu. Jos saisin pakata kimpsut ja kampsut juuri nyt ja lähteä otiin, en tekisi sitä. Haluaisin vain käydä siellä, haistella syysilmaa, istua hetken hirvipassissa, syödä mummun lihapullia, köllötellä omissa muumilakanoissa, syödä ruisleivän, pukeutua ihaniin syysvaatteisiin ja katsella kotia ihan eri silmin. Ja tietenkin, haluaisin niin kovasti halata perhettä ja ystäviä. Rapsuttaa koiria enemmän kuin koskaan.

Mutta vaikka tällä hetkellä, tätä kirjoittaessa ja noita asioita miettiessä haluaisin tehdä ne niin kovasti, että olisin melkein valmis käyttämään ne lentoliput, tiedän sen olevan väärä päätös. Täällä on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa että olisi todella typerää lähteä pois. Olla nauttimatta tästä uskomattomasta mahdollisuudesta, mikä mulle on suotu. Vähän väliä saakin miettiä, että minä oikeasti asun Australiassa, olen asunut jo yli kuukauden ja monta on vielä edessä. Mitä ihmettä? Tästä on unelmoitu lukemattomia kertoja muiden vaihtari- ja aupairtarinoita lukiessa, u s k o m a t o n t a !
Kyllähän täällä ottaa monet asiat päähän vähän väliä, pääasiassa lapset ja ruokakulttuuri. Mutta nämä eivät ole mitään yllättäviä tai maata kaatavia juttuja, toiset ihmiset tulevat aina olemaan välillä ärsyttäviä eikä kaikkialla syödä samalla tavalla kuin kotona, minkäs sille teet. Ei pitäisi vaan antaa näiden kasvaa liian suuriksi ärsytyksiksi, pitää muistaa asioiden oikea perspektiivi. Mutta jo tänä aikana klisee pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle on osoittautunut 101% todeksi. Pitää vain vielä katsella asioita täältä kaukaa jotta näen ne sitten kotona todella hyvin.
Huh, kylläpäs tuntui hyvältä kirjoittaa vain ajatuksia ylös, helpotti suunnattomasti. Enkä nyt halua, että kukaan saisi tämän tai viimeaikaisten postausten perusteella sitä kuvaa, ettei täällä olisi kaikki ihan hyvin, sillä asiat on ihan mallillaan. Ei mitään suurempia ongelmia, kunhan vain ajatukset pyörivät päässä välillä niinkin nopeasti ettei niistä saa selkoa ilman kirjoittelua.

Päivä numero 36

Nyt täällä kirjoittelee jo hieman paremmissa fiiliksissä oleva tyttönen! Takana on tekemisen täyteinen päivä enkä edes salille ehtinyt! Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa, mutta pahasti vähäuniselta yöltä näyttää... Päivä oli tosiaan ihan täynnä menoa, sillä aamulla menin lapsenvahtihommiin Heidin työtapahtumaan. Pääsin onneksi aikas helpolla, muutamia muksuja sai ohjata pois portaista ja juosta perässä mutta ei sen kummempaa. Sainkin välillä käydä keskustassa kävelemässä, mistä melkein kaikki postauksen kuvatkin on. Tapahtuman ja lasten koulun loppumisen välissä tulin kotiin tekemään kotihommia ja kerkesinpäs hetkeksi pihalle aurinkoa palvomaankin! Kerkesin myös nukahtaa sinä aikana kahdesti että tuli päikkäritkin siinä sitten samalla.

Pian olikin aika hakea lapset koulusta, väsätä heille syömistä (oikeastaan taistella, sillä he keksivät haluta frozen jogurttia ja noh, jugu oli kirjaimellisesti jäässä, meni hetki sen kanssa painiessa), selättää pyykkipino, siivota ihmeellisesti räjähtänyt keittiö, ruokkia muksut uudelleen ja kiitää tuhatta ja sataa kohti tytön koulun Prize nightia eli tilaisuutta, jossa jaettiin stipendejä sunmuita juttuja. Omasta mielestä kiva tapahtuma, kesti tosin kolme kokonaista tuntia joten siksi venyi koko ilta näin myöhäiseen. Tykkäsin kuitenkin tästä tilaisuudesta vaikka edelleenkin mietityttää ja naurattaa näiden hassu koulukulttuuri. Mieleen jäi kuitenkin aivan upea tytön laulu/soittoesitys, jossa hän lauloi Beyoncén Halon ja rehtorin puhe. Myöskin tilaisuuden jälkeen meille vanhemmille (hehhehe) ollut kahvitarjoilu, jossa tarjolla oli kakkuja ja keksejä. Kuolavana seuraa varmaan vieläkin mua, sillä pysyin kovana tämän herkkulakon vuoksi!

34&35,kaksi huonoa maanantaita

Hellurei vain täältä sängyn pohjalta. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet aussiaikojen huonoimpia, huono olo sekä pääkipu ovat olleet superkiireen lisäksi mun kavereina. Perhe tuli tosiaan su-ma-välisenä yönä kolmen aikoihin kotiin, joten lapset nukkuivat aamulla hieman ja toinen meni kouluun vasta päivällä. Vaikka he nukkuivatkin hieman pidempään aamulla, oli koko reissupoppoo aikas väsynyttä eilen, mikä aiheutti kaikkea pientä nahistelua ja ärsyttävää kitinää koko päivän ajalle. Kierrätin eilisen aikana varmaan melkein koko talon vaatevarastot pyykkikoneen läpi, tai ainakin siltä se tuntui. Ei siis ehtinyt missään vaiheessa pysähtymään, joten meikäläinen ei kyllä ollut parhaalla mahdollisella tuulella kipuilujeni kanssa. Aivojen toimintaa kuvaa myös se, että lähdin hakemaan Lachieta partiosta mun uusilla flamingotossuilla. Ostin sellaiset tänne sisäkäyttöön, sillä ne on helppo vain tökätä jalkaan tarpeen iskiessä (ja onhan ne nyt syötävän söpöt!) Ja kuinka ollakaan, havaitsin olevani partion pihalla tossukat jalassa! Noh, saatiimpas hyvät naurut.

Päivän parhaiksi hetkiksi voisikin sanoa aamun rennon lenkin, tuliaisten saamisen (sain ihanan, pehmoisen, pinkin Australia-kenguruhupparin ♥) ja nukkumaan meno. Ristiriitaiset fiilikset on kotoa tulleeseen pakettiin, sillä sen ihana sisältö, levy Fazerin sinistä, joutuu kummittelemaan laatikossa vielä neljä päivää! Paketti tuli siis juuri meidän uuden herkkulakon ensimmäisenä päivänä, itsekuri testaukseen heti alusta saakka. Hyvin kuitenkin selvisin, siellä se edelleen kokonaisena nököttää!
Tänään noustiin myöskin väärällä jalalla huonosti nukutun yön jälkeen. Oon aina saanut kehuskella kaikille mun hyvillä unenlahjoilla, joten näiden huonompien aikojen yllättäessä tulee aina suuuuri shokki. Näin painajaisia, heräilin vähäväliä ja sitä rataa. Lasten kouluun viemisen jälkeen sain kuitenkin mennä takaisin unille, mikä vei väsyn pois! Päivä kului toimistohommissa nopsaan ja lasten koulusta hakeminen tuli yllättävän pian. Tässä ei ehdi oikein mitään tehdäkään, sillä kun sain välipalat laitettua, syötyä ja siivottua olikin aika lähteä viemään Jazzia harrastuksiin ja nyt istunkin täällä huoneessani kirjoittamassa. Kohta pitäisi lähteä hakemaan tyttö kotiin, tehdä ruokaa, suunnata salille ja sitten Amandalle leffailemaan. Kiirettä pukkaa!
Nuo höpinät kirjoittelin tosiaan muutama tunti sitten, nyt istuskelen myöskin tässä sängyllä mutta suuntana on unten maailmat. Kävin salilla hieman hikoilemassa, päätin pitää kevyehkön viikon joten ohjelmassa oli ihan vain aerobista liikkumista. Sieltä kaarsin suoraan Amandalle leffailemaan ja matkalla tapahtui jotain, mitä olen odottanut jo kuukauden, näin nimittäin kenguruja!! Siinä ne rauhassa söivät ja pomppivat, piti oikein pysähtyä ottamaan kuvia. Pari tuntia myöhemmin kotiin ajaessa toverit olivat vaihtaneet toiselle puolelle tietä mutta siinä ne edelleen syöpöttelivät.

Ps pahoittelut edelleen näistä huonoista puhelinkuvista, voisi koittaa aktivoitua järkkärin kanssa ja raahata sitä mukana useammin!

31,32&33

Taas olisi yksi viikko taputeltu ja huomenna onkin aika palata takaisin arkeen! Perjantaina oli viimeinen työpäivä, joka sujui helposti samalla kaavalla kuin edellisetkin. Päivän suuri erikoisuus oli hevosten moikkaaminen ja niille porkkanan antaminen, sain taas hirmuisesti pisteitä poikien silmissä kun olin rohkea ja uskalsin antaa porkkanaa suoraa kädestä! Meni kyllä tunnit nopeasti, ennen kuin huomasinkaan oli aika sanoa heipat kunnes mahdollisesti seuraavan kerran menen lapsenvahtihommiin!
Kotiin tultua jatkoinkin töitä siivoilemalla taloa, tuntuu että se siivousurakka ei koskaan lopu! Tarpeeksi paikkoja puunattuani lähdin salille häätämään siivouspölyt pois, oli kyllä hyvä ja nopea jalkatreeni! Loppuun kävelin vielä porraskoneella hetkosen ja oli kyllä taas vaikeaa kävellä saatika nousta kotona portaita sen jälkeen! Selviydyin kuitenkin kotiin ja sain Amandasta seuraa, pistettiin kokkailut pystyyn ja katsottiin leffaa. Tainno ainakin yritettiin, kolmen hengen seurueestamme Amanda ja Polly vetivät sikeitä ainakin tunnin verran, hyvää seuraa siis. Ei siinä mitään, sain itsekin tyytyväisenä lopettaa leffan kesken, kasata yövieraalle sängyn ja mennä aikaisin nukkumaan.
Lauantaiaamu alkoi laiskasti, oltiin aikataulusta kilometrin verran jäljessä. Saatiin kuin saatiinkin muutaman mutkan kautta koiralle hoitaja ja sitten ei muuta kuin kamat kasaan ja menoksi! Hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi Perth-hieman shoppailua ja illalla tanssimaan. Matka ei taaskaan sujunut aivan kuten strömssössä sillä ilman internettiä osoitteen löytäminen olikin haasteellisempaa eikä keskellä motaria havaittu tyhjä tankkikaan ollut mikään suunniteltu juttu. Tästäkin onneksi selvittiin, huoltsikka löytyi läheltä ja päästiin loppumatka ilman suurempia kommelluksia.
Hostellilla tuli suunnitelmiin muutos, sillä missään neljän hengen huoneessa ei ollutkaan tilaa kahdelle, joten saatiinkin majoittua kuuden hengen huoneeseen. Eikä siinä mitään, muut tytöt olivat mukavia joten kaikki meni silläkin saralla hyvin. Seikkailtiin taas vaihteeksi erääseen ostoskeskukseen muutaman mutkan kautta, tehtiin pikainen täsmäshoppailukierros, syötiin yllättäen subit ruuaksi ja pyörittiin ympäri kaupunkia viiniä etsien. Löydettiin mitä etsittiinkin ja päästiin takaisin hostellille! Pian meidän seuraan liittyikin kolmas suomalainen aupair, joten suomitiimi olikin kolmen hengen laajuinen jonkin aikaa.
Ilta oli oikein onnistunut, päästiin kokemaan Australialaiset kotibileet, pelailtiin pelejä, tutustuttiin uusiin ihmisiin, nähtiin kaupunkia, naurettiin, tanssittiin ja naurettiin vielä lisää. Aamun jo valjetessa oli aika kömpiä hetkeksi nukkumaan ennen liian aikaista huoneen luovutusta ja aamupalan metsästystä.
Aamupalareissu olikin tarina sinänsä! Tavoillemme uskollisina hypättiin auton rattiin ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa. Pyörittiin kuin väkkärät ympäri Northbridgeä kunnes löydettiin sopiva parkkihalli, johon jätettiin auto ja lähdettiin kävellen etsimään sopivaa kuppilaa. Olimme taas hieman hukassa eikä meillä tietenkään ollut mitään hajua lähimmästä aamupalapaikasta, joten ei auttanut muu kuin aukaista suu ja kysyä! Saatiinkin sitten itsellemme oikea opas, sillä joku pappaikäinen mies lähti neuvomaan meille tietä kohti kuppiloita Pian olimmekin jo itse taas kartalla ja löysimme tiemme paikkaan, josta saa maailman parasta appelsiinimehua. Ihanan tunnelmallinen kuppila, josta sai aitoa oikeaa ruokaa ja kuten mainittua, parasta appelsiinimehua ikinä. Syötiin mahat täyteen ja suunnattiin kotimatkalle.

Kuva on nyt viimeisten postausten linjan mukaisesti hirveän huono, sillä en raahannut järkkäriä mukanani. Mutta siinä näette hyvän ja terveellisen  nutellabagelin ja kaksi lasia parasta appelsiinimehua ikinä. Pala taivasta. Harmikseni jäi ottamatta kuva Amandan bagelista, joka sekin pääsi heti reippaasti plussan puolelle, tähän paikkaan saa mennä uudelleenkin. Harmi vaan en muista nyt sen nimeä, en voi suositella kenellekään, mutta lupaan muistaa sen ensi kerralla!
Loppupäivä meni ajellessa kotiin, katsellessa netflixiä, syödessä, kauppareissulla, siivotessa ja skypettäessä. Tässä vaiheessa kello on melkein puoli 12 illalla ja oon ihan tööt, nyt äkkiä unille että jaksaa huomenna taas. Perhe kotiutuu yön aikana, sormet ja varpaat ristiin että en herää vaan nukkuisin kunnon hyvät yöunet.
Hyvää uutta viikkoa kaikille, erityisesti syyslomalaisille!

Day 30

Hyvää torstai-iltaa kaikille! Meinasin kirjoittaa tiistai-iltaa, miten niin päivät menevät nopeaa??Kohta mun yli viikon vapaus loppuukin, kun muut saapuvat takaisin lomalta. Siivoushommat täällä kotona etenee hyvin, enää on jäljellä alakerran tasojen ja lattioiden pesu (kunhan vain keksin/muistan kuinka lattiat pestiin...Nämä käyttää kaikkeen ihan ihmepulloja ja purnukoita ja onnistuin taas unohtamaan kaiken siivouksesta haha)sekä onneksi vapaaehtoinen puutarhan siivoilu, jonka ajattelin kuitenkin dollareiden kiilto silmissä tehdä.
Tänään aamulla juokseminen maistui aluksi niiin puulta, että olin jo kääntymässä takaisin. Jaksoin kuitenkin paahtaa huiman aamulenkkini loppuun asti, onneksi, sillä lopussa fiilikset olivat ylläriylläri hyvät! Niinhän ne aina, pitäisi vain muistaa se matkalla. Ja aamulla kellon soidessa. Päivä muksujen kanssa sujui nopsaan, aamulla ensimmäisenä levitettiin isomman pojan kanssa kaikki blocksit eli puupölkyt lattialle ja koottiin hienoja rakennelmia, pienempi nautti enemmän meidän taideteoksien tuhoamisesta. Muutoin päristeltiin taas mönkkäreillä, laitettiin pyykkiä, leikittiin hiekkalaatikolla ja kisailtiin pikkuautoilla. Helppoa ja mukavaa, on nuo vaan suloisia pikkupoikia! Se on kyllä jännä kuinka isolta kolmevuotias vaikuttaa kun vieressä on vuotta nuorempi poju, yksin ollessa hän menisi vielä isosta vauvasta mutta ei enää pikkuveljensä rinnalla! Nyt on jo paljon helpompaa ollakin hänen kanssaan, sillä alan ymmärtämään puhetta enemmän. Ensimmäisenä päivänä varsinkin olin ihan kujalla meidän keskusteluista, koitin vain arvailla jutun aihetta ja ilmehdin mukana hahhaa.

Töiden jälkeen siivoilin tosiaan täällä kotona jokusen hetken, kokkailin ruokaa ja katselin kaikkien yllätykseksi netflixiä. Tänään oli myöskin kauan odotettu päivä, sillä postiluukusta löytyi mulle osoitettu paketti!!!Tiesin, että sieltä on jotain tulossa, sillä kotiväki on about joka päivä paketin perilletulosta kysellyt, mutta oli se silti yllättys, positiivinen sellainen.Ihanihana mummu oli laittanut mulle muutaman suklaalevyn ja villasukat pakettiin, meinasin alkaa itkemään kun sen avasin. Vielä tätäkin kautta suuri hali ja hirmuiset kiitokset sulle mummu, ihana paketti ja sukat on täydelliset!♥♥

Royalia, Fazerin tummaa ja Maraboun Dominosuklaata-kyllä tämä tyttö sai sellaisen annoksen sokeria tänään että huhhuh! Ja kuvassa hienosti aseteltuna nyt jalkoja lämmittävät villasukat ♥

Kaiken tuon suklaan syömisen jälkeen (oikeastaan välissä, sillä jatkoin sitä myöhemminkin....) hyppäsin autoon ja ajelin Amandalle. Pistettiin otsalamppu päähän ja lähdettiin lenkkeilemään! Ennen lähtöä mainostettiin ylpeinä, kuinka me Suomalaiset ollaan totuttu pimeässä juoksemiseen ja että kaikki on ihan ok pelkän otsalampun avulla. Noh, kuten arvata saattaa, ensi kerralla saa miettiä kahdesti ennen kuin lähtee tuolla korvessa pimeällä juoksentelemaan. Oltiin useampaan otteeseen ihan kauhuissaan, varsinkin kun kerran meidät ohitti sivusta joku keskikokoiselta koiralta näyttänyt otus, siinä oli sydänkohtaus lähellä molemmilla. Ei muutakuin töppöstä toisen eteen vain ja hengissä selvittiin! Mutta kuten alussa sanoin, ei tarvitse ihan heti uudelleen lähteä. Lenkkeilyn jälkeen käytiin vähän heidän autotallisalillaan reenaamassa mutta hengailuksihan se pitkälti meni. Siirryttiin sisätiloihin räkättämään hauskoille videoille ja yllätysyllätys-syömään. On se vain mukavaa! Nyt suuntaan pikaskypettelyyn ennen kuin pyykkikone lopettaa ja pääsen vihdoin nukkumaan.

Day 29

Hohhoijaa mikä päivä! Makoilen tässä sohvalla, katselen netflixiä, tyhjennän puhelinta, syön ja jutskailen kavereille. Tänään on ollut kunnon lepopäivä, en lähtenyt salille ja oon makoillut tässä sohvalla jokusen hetken. Tulee kyllä varmasti tarpeeseen!

Mitäs muuta tänään tapahtui? Aamulla käytiin lenkkeilemässä, menin hoitamaan lapsia ja sen jälkeen tulinkin kotiin. Pieni kauppareissu mahtui iltapäivään, mutta muuten olen siistinyt paikkoja täällä ja sitten tosiaan istuskellut tässä sohvalla. Tunnit lasten kanssa sujuivat helposti, pienemmällä tosin ei ollut paras päivä, ilmeisesti hampaat vaivaa. Kerättiin kuitenkin iso kasa keppejä, ajeltiin mönkkäreillä, rakennettiin legoilla, leikittiin autoilla, maalailtiin ja laitettiin pyykkejä.  ainoat ärsytyksen hetket olivat kun tuo poju ei vaan voi pitää sitä katsetta tiessä koko aikaa, vaan vähä väliä on tarkistettava, seuraanko enää. En tiedä sitten osaanko selittää oikein vai mikä mättää mutta viesti ei tunnu menevän täysin perille! Loppuajasta ajelu sujui kyllä jo paremmin, onneksi.

Päätin hemmotella itseäni kunnolla (niinkuin sitä ei muuten olisi tullut harrastettua...) ja tein protskulättyjä! Kaivoin netistä taas kerran uuden reseptin testaukseen eikä tästäkään mikään ikuisuuslemppari tullut. Ei tuo pahaa ollut, ei tosiaankaan (vakka siltä saattaakin kuvan perusteella näyttää) mutta parempaakin voi varmasti olla. Kokeilut jatkukoon! 

Nyt kirja kainaloon ja unille, huomenna pitää herätä hieman aikaisemmin ettei tule niin kiireinen aamu. Pitää myöskin saada paljon voimia kunnon siivouspäivään!

Days 27&28 - neljä viikkoa Ausseissa!

Hyvät tiistai-illat kaikille! Varoitan jo nyt, että tästä tulee aikas pikainen ja lyhyehkö postaus, sillä skypettelyt kotiin venyi vähän liikaa ja huomisaamu on taas aikainen. 

Eilinen maanantai hurahti nopeaan, aamulla raahasin itseni lenkille, tein hieman mulle jätettyjä toimistohommia ja katselin Vampyyripäiväkirjoja. Oonkin tässä tehnyt yllättäviä havaintoja aamulenkeistä, ne eivät nimittäin ole yhtään hassumpia ja toisekseen lenkkeilyt on vain pakko suorittaa aamuisin kuumuuden takia! Saa nähdä, kuinka aikaisin kesällä saa itsensä lenkille kammeta jos ei meinaa ihan pakahtua sinne. Nyt muiden lomaillessa Polly on luonnollisesti lähtenyt mun mukaan lenkkeilemään, muutoin se käy Heidin kanssa oman aamulenkkinsä. Pieneksi koiraksi se viipottaa mukana ihan hyvää tahtia, jossain vaiheessa alkaa tylsistyttämään ja jarrut meinaavat mennä päälle mutta hyvin sitä siitä ollaan jatkettu! Eihän nuo aamujuoksentelut mitään pitkiä lenkkejä ole mutta jotain nyt kuitenkin. Pitääkin viedä se huomenna iltapäivällä biitsille, siellä hän on onnellisin karvaturri koko maailmassa.

Päivällä ajelin moikkaamaan erästä perhettä, jonka lapsia hoidan tässä nyt loppuviikon ajan jokusen tunnin päivässä. Kaikki meni hyvin, joten tänään olikin vuorossa ensimmäinen työpäivä siinä perheessä! Kerron kuitenkin kohta tästä lisää, koitan pitää tarinan edes lähes aikajärjestyksessä hahha. Elikkäs siis, perheen luota lähdin seikkailemaan ruokakauppaan ja postiin, jonka jälkeen pääsinkin kotiin siivoilemaan! Sen jälkeen katselin lisää Netflixiä ja odottelin salille lähtöä, koitan välttää vilkkaimmat ajat ja mennä sinne oikeastaan milloin tahansa paitsi 4-8, jolloin suurin osa työssä käyvistä suuntaa kohti salia. Reenin jälkeen kokkailin itselleni jättilautasellisen puuroa ja nautin hyvästä fiiliksestä ennen unten maille menoa.

Tämä aamu alkoi myöskin juoksentelulla, jonka jälkeen jouduin palaamaan kiireisempiin aamuihin ja tekemään rutiinit nopeaan tahtiin jotta ehtisin töihin. Aamuruuhka näin koulujen alettua yllätti hieman, mutta lopulta olin vain minuutin myöhässä paikalla joten ihan hyvä suoritus! Huomenna jokunen etuajassa, toivottavasti. Päivä hurahti nopeasti, pidin siis seuraa 2- ja 3-vuotiaille pojille! Leikittiin legoilla ja palloilla, päristeltiin leikkiautoilla ja kruisailtiin mönkkäreillä! Myöskin trampoliini ja kiikut tuli koettua, ja sain myös oppitunnin potkulaudalla ajosta hahha. Mönkkärit olivat kyllä mukavia, joskin oli hieman pelottavaa päästää 3-vuotias yksin toisen rattiin ja itse kruisailla 2-vuotias sylissä. Tuijoteltiin muurahaisia, haettiin posti, ihmeteltiin puita ja törmättiin ihkaelävään liskoon!! Viimeisin olisi voinut jäädä välistä tosin...

Peto itse. Siinä se vain oli ja möllötti, pää välillä hieman kääntyili. Hyhh en kyllä haluaisi törmätä tuollaiseen meidän pihalla kiitos!

Näiden töiden jälkeen jatkoin tutustumista Australian postimaailmaan ja kävin (taas) ruokaostoksilla. Kotiin päästyäni olikin aika jatkaa siivoilua ja sainkin koko yläkerran tehtyä wihiii! Hyvin tämä etenee, on mahdollista saada koko homma tehtyä sunnuntaihin mennessä hahha. 

Siivottuani kokkasin itselleni kunnon pöperöt ja nautin hetken rauhasta. Vielä pieniä kotihommia siellä sun täällä ja jakso Vampyyripäiväkirjoja, sitten oli aika lähteä ajelemaan kohti kahvilaa ja treffejä Amandan kanssa. Pari tuntia myöhemmin olin vetänyt herkullisen kakkupalan napaani ja kerryttänyt elopainoani taas jonkin verran (aupairkilot tervetuloa vain!) sekä nauranut paljon hyville ja vähän huonommillekin jutuille. Jatkoin vatsalihasten treenailua salilla, jossa sainkin nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä-ihanaa. Kuten jo alussa mainitsinkin, ilta loppui skypettelyyn ja nyt lähden uneksimaan kakkupaloista, laters!