Ajatuksia

Ajattelin tulla nyt kirjoittelemaan tällaista ajatusvirtaa kun kerrankin on hieman aikaa ja motivaatiota kirjoitella. Nyt on tämän viikon ensimmäinen hieman rauhallisempi päivä, sain äsken vietyä lapset kouluun eikä tässä ole mitään suurempia töitä tiedossa päivän ajalle.
Oon nyt ollut täällä viisi viikkoa ja päivän. Toisaalta niin paljon mutta toisaalta niin vähän. Välillä sitä miettii, että aika on mennyt hirveän nopeaa enkä ole tehnyt mitään. Viimeiset muistot Suomesta, yöllä bussissa istuminen, Helsinki-Vantaalla seikkaileminen, Lontoossa pikkupojalle naureskelu, lentokoneen ihmeellinen puuro, vieressä olevat matkustajat, Hong Kongin kauniit maisemat, Perthin valot ja matka lentokentältä tänne kotiin. Niin paljon muistoja, joista on jo niinkin kauan mutta kuvat ovat vielä selvinä mielessä. Puhumattakaan kaikista hetkistä täällä, ensimmäiset kävelyt rannalla, kaikki synttärijuhlat, Royal Show ja eka reissu Perthiin. Ja tietenkin Amandan tapaaminen, oikeasti ollaan tunnettu vasta muutama viikko, kun se tuntuu niin paljon pidemmältä ajalta.

Ja sitten se paljon puhuttu ja pelätty koti-ikävä...En sanoisi, että mulla on koti-ikävä vaan kaipuu. Jos saisin pakata kimpsut ja kampsut juuri nyt ja lähteä otiin, en tekisi sitä. Haluaisin vain käydä siellä, haistella syysilmaa, istua hetken hirvipassissa, syödä mummun lihapullia, köllötellä omissa muumilakanoissa, syödä ruisleivän, pukeutua ihaniin syysvaatteisiin ja katsella kotia ihan eri silmin. Ja tietenkin, haluaisin niin kovasti halata perhettä ja ystäviä. Rapsuttaa koiria enemmän kuin koskaan.

Mutta vaikka tällä hetkellä, tätä kirjoittaessa ja noita asioita miettiessä haluaisin tehdä ne niin kovasti, että olisin melkein valmis käyttämään ne lentoliput, tiedän sen olevan väärä päätös. Täällä on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa että olisi todella typerää lähteä pois. Olla nauttimatta tästä uskomattomasta mahdollisuudesta, mikä mulle on suotu. Vähän väliä saakin miettiä, että minä oikeasti asun Australiassa, olen asunut jo yli kuukauden ja monta on vielä edessä. Mitä ihmettä? Tästä on unelmoitu lukemattomia kertoja muiden vaihtari- ja aupairtarinoita lukiessa, u s k o m a t o n t a !
Kyllähän täällä ottaa monet asiat päähän vähän väliä, pääasiassa lapset ja ruokakulttuuri. Mutta nämä eivät ole mitään yllättäviä tai maata kaatavia juttuja, toiset ihmiset tulevat aina olemaan välillä ärsyttäviä eikä kaikkialla syödä samalla tavalla kuin kotona, minkäs sille teet. Ei pitäisi vaan antaa näiden kasvaa liian suuriksi ärsytyksiksi, pitää muistaa asioiden oikea perspektiivi. Mutta jo tänä aikana klisee pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle on osoittautunut 101% todeksi. Pitää vain vielä katsella asioita täältä kaukaa jotta näen ne sitten kotona todella hyvin.
Huh, kylläpäs tuntui hyvältä kirjoittaa vain ajatuksia ylös, helpotti suunnattomasti. Enkä nyt halua, että kukaan saisi tämän tai viimeaikaisten postausten perusteella sitä kuvaa, ettei täällä olisi kaikki ihan hyvin, sillä asiat on ihan mallillaan. Ei mitään suurempia ongelmia, kunhan vain ajatukset pyörivät päässä välillä niinkin nopeasti ettei niistä saa selkoa ilman kirjoittelua.