Day 20

Viimeiset työpäivät ennen pidempää lomaa pyörähtivät tänään käyntiin! Maanantain perinteiseen väsymykseen ei tänään tullut lääkettä pitkään nukkumisen myötä, vaan herätyskello soi ennen aamuseitsemää. Lachiella on nyt neljänä päivänä baseball-leiri (oikeastaan se on tee-ballia, eli lasten versiota baseballista) tunnin ajomatkan päässä, ja koska mun pitää osata ajella sinne huomenna niin tänään oli sitten lähdettävä katsastamaan reittiä! Ihanaa tämä navigaattorittomuus, saa olla kaikkialla kartta kädessä ja muistella jotain teiden nimiä. Ehkä sitä oppisi paremmaksi suunnistajaksi kun ei voi aina luottaa pelkkään naviin, kuka tietää! Eli siis saavuttiin paikalle puoli yhdeksältä ja pienten alkuesittelyjen jälkeen oli aika aloittaa leiri. Oli ihan mukavat neljä tuntia, vaikka alun kylmässä viimassa istuessa oma sänky oli aika houkuttelevana ajatuksena mun takaraivossa. Lapset harjoittelivat ensin muutaman tunnin ihan heittelyä, kiinni ottoa ja lyömistä, lounasbreikin jälkeen oli aika päästä itse pelin makuun! Koitin päästä säännöistä perille, sillä ne ovat etenkin tuossa naperoversiossa hieman hankalampia ymmärtää. Jotakin siitä kuitenkin jäi päähän, vaikken vieläkään ymmärrä niiden huutojen päälle!

Sieltä tultua hain tytöt yökyläilemästä ja loppuilta onkin kulunut täällä kotona. Katseltiin Lachien kanssa sivusilmällä elokuvaa, siivoilin, tein ruokaa ja oleskeltiin vain. Mun oli tarkoitus lähteä vielä tässä salille, mutta koska Heidillä näyttää menevän töissä myöhään taidan tyytyä pieneen kotikuntopiiriin! Oikeastaan mulla ei edes ole salikorttia nyt, joten laillisin keinoin ei sinne salille olisi kyllä menemistäkään...
Huomenna siis jatkuu Lachien baseball-leiri, ajan ensimmäistä kertaa yksin niin kauas ja vielä motarilla hui. Sormet ristiin, että kaikki menee hyvin!