31,32&33

Taas olisi yksi viikko taputeltu ja huomenna onkin aika palata takaisin arkeen! Perjantaina oli viimeinen työpäivä, joka sujui helposti samalla kaavalla kuin edellisetkin. Päivän suuri erikoisuus oli hevosten moikkaaminen ja niille porkkanan antaminen, sain taas hirmuisesti pisteitä poikien silmissä kun olin rohkea ja uskalsin antaa porkkanaa suoraa kädestä! Meni kyllä tunnit nopeasti, ennen kuin huomasinkaan oli aika sanoa heipat kunnes mahdollisesti seuraavan kerran menen lapsenvahtihommiin!
Kotiin tultua jatkoinkin töitä siivoilemalla taloa, tuntuu että se siivousurakka ei koskaan lopu! Tarpeeksi paikkoja puunattuani lähdin salille häätämään siivouspölyt pois, oli kyllä hyvä ja nopea jalkatreeni! Loppuun kävelin vielä porraskoneella hetkosen ja oli kyllä taas vaikeaa kävellä saatika nousta kotona portaita sen jälkeen! Selviydyin kuitenkin kotiin ja sain Amandasta seuraa, pistettiin kokkailut pystyyn ja katsottiin leffaa. Tainno ainakin yritettiin, kolmen hengen seurueestamme Amanda ja Polly vetivät sikeitä ainakin tunnin verran, hyvää seuraa siis. Ei siinä mitään, sain itsekin tyytyväisenä lopettaa leffan kesken, kasata yövieraalle sängyn ja mennä aikaisin nukkumaan.
Lauantaiaamu alkoi laiskasti, oltiin aikataulusta kilometrin verran jäljessä. Saatiin kuin saatiinkin muutaman mutkan kautta koiralle hoitaja ja sitten ei muuta kuin kamat kasaan ja menoksi! Hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi Perth-hieman shoppailua ja illalla tanssimaan. Matka ei taaskaan sujunut aivan kuten strömssössä sillä ilman internettiä osoitteen löytäminen olikin haasteellisempaa eikä keskellä motaria havaittu tyhjä tankkikaan ollut mikään suunniteltu juttu. Tästäkin onneksi selvittiin, huoltsikka löytyi läheltä ja päästiin loppumatka ilman suurempia kommelluksia.
Hostellilla tuli suunnitelmiin muutos, sillä missään neljän hengen huoneessa ei ollutkaan tilaa kahdelle, joten saatiinkin majoittua kuuden hengen huoneeseen. Eikä siinä mitään, muut tytöt olivat mukavia joten kaikki meni silläkin saralla hyvin. Seikkailtiin taas vaihteeksi erääseen ostoskeskukseen muutaman mutkan kautta, tehtiin pikainen täsmäshoppailukierros, syötiin yllättäen subit ruuaksi ja pyörittiin ympäri kaupunkia viiniä etsien. Löydettiin mitä etsittiinkin ja päästiin takaisin hostellille! Pian meidän seuraan liittyikin kolmas suomalainen aupair, joten suomitiimi olikin kolmen hengen laajuinen jonkin aikaa.
Ilta oli oikein onnistunut, päästiin kokemaan Australialaiset kotibileet, pelailtiin pelejä, tutustuttiin uusiin ihmisiin, nähtiin kaupunkia, naurettiin, tanssittiin ja naurettiin vielä lisää. Aamun jo valjetessa oli aika kömpiä hetkeksi nukkumaan ennen liian aikaista huoneen luovutusta ja aamupalan metsästystä.
Aamupalareissu olikin tarina sinänsä! Tavoillemme uskollisina hypättiin auton rattiin ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa. Pyörittiin kuin väkkärät ympäri Northbridgeä kunnes löydettiin sopiva parkkihalli, johon jätettiin auto ja lähdettiin kävellen etsimään sopivaa kuppilaa. Olimme taas hieman hukassa eikä meillä tietenkään ollut mitään hajua lähimmästä aamupalapaikasta, joten ei auttanut muu kuin aukaista suu ja kysyä! Saatiinkin sitten itsellemme oikea opas, sillä joku pappaikäinen mies lähti neuvomaan meille tietä kohti kuppiloita Pian olimmekin jo itse taas kartalla ja löysimme tiemme paikkaan, josta saa maailman parasta appelsiinimehua. Ihanan tunnelmallinen kuppila, josta sai aitoa oikeaa ruokaa ja kuten mainittua, parasta appelsiinimehua ikinä. Syötiin mahat täyteen ja suunnattiin kotimatkalle.

Kuva on nyt viimeisten postausten linjan mukaisesti hirveän huono, sillä en raahannut järkkäriä mukanani. Mutta siinä näette hyvän ja terveellisen  nutellabagelin ja kaksi lasia parasta appelsiinimehua ikinä. Pala taivasta. Harmikseni jäi ottamatta kuva Amandan bagelista, joka sekin pääsi heti reippaasti plussan puolelle, tähän paikkaan saa mennä uudelleenkin. Harmi vaan en muista nyt sen nimeä, en voi suositella kenellekään, mutta lupaan muistaa sen ensi kerralla!
Loppupäivä meni ajellessa kotiin, katsellessa netflixiä, syödessä, kauppareissulla, siivotessa ja skypettäessä. Tässä vaiheessa kello on melkein puoli 12 illalla ja oon ihan tööt, nyt äkkiä unille että jaksaa huomenna taas. Perhe kotiutuu yön aikana, sormet ja varpaat ristiin että en herää vaan nukkuisin kunnon hyvät yöunet.
Hyvää uutta viikkoa kaikille, erityisesti syyslomalaisille!