39/40

Viikko toisensa jälkeen sitä löytää itsensä sunnuntai-iltana päivittelemässä, kuinka nopeasti se viikonloppu nyt hurahtikaan. Teen sen tänään myös, sillä nämä päivät nyt vaan hurahtivat ohi! Perjantai-ilta meni koomaillessa kotona, mutta eilen oli sitten senkin edestä tekemistä. 

Eilen aamulla kello olisi pirahtanut soimaan hiukan ennen yhdeksää, mutta eipäs tarvinnut kuunnella kellon pirinää kun heräsin taas omia aikojani ennen sitä. Viikonloppuaamuissa on se ihana puoli, että kellon soidessa ei tarvitse heti pompata ylös, vaan voi hetken loikoilla ja vaan olla. Sitten oli kuitenkin aika jo kiskaista salikamat niskaan ja lähteä hieman hikoilemaan! Mentiin tällä kertaa Heidin kanssa samaa matkaa, sillä hänelläkin oli salikäynti edessä. Sieltä kotiuduttuani söin aamupalan ja pakkailin kamat pikaiseen, sillä suuntana oli Perth ja IKEA! Nopeasti kaupan kautta Amandalle ja matka saattoi alkaa. Pieniä töyssyjä ilmeni taas osoitteiden kanssa, sillä navigaattori ei löytänytkään paikkaa eikä meidän puhelimista löydy nettiä mutta siitäkin selvittiin.

Kameleita motarin varrella! Ihmeteltiin näitä jo viikko sitten samaan suuntaan ajellessa, jännä paikka pistää noille laidun tosiaan ihan motarin viereen.

Pian löydettiinkin jo itsemme parkkihallista seikkailemasta, emme nimittäin olleet ainoita asiakkaita. Sisällä ei myöskään tarvinnut olla yksin, sillä porukkaa oli tosiaan ihan mukavasti liikkellä. Pyörittiin niissä pienissä taloissa/huoneissa, hypisteltiin kaikkea, etsittiin juustohöylää ja muita pieniä tarpeellisuuksia. Kauppaanhan lähettiin lähinnä ruoan perässä, mutta kyllähän sieltä aina jotain mukaan tarttuu... Tässä tapauksessa oikeasti hyvää ja tarpeellista, itse löysin nimittäin pienen säilytyshyllykön vaatekaappiin (kaappi on iso ja hieman huono hyllytilan puolesta joten tämä ratkaisi asian mukavasti! Saa helposti pikkusälää ovien taakse piiloon, siististi), parit kuvakehykset ja kaksi teippiharjaa (onnistun aina möhlimään pyykinpesussa ja vaatteet on ihan nöyhtässä hahha). Sen lisäksi törsäsin yhtä paljon rahaa reissun kohokohtaan- ruokaan! Parhautta. Ruoka se vaan on mahtavaa, mihinkäs siitä pääsee. Ulkopuolella oli myös pikkukauppa, jossa myytiin tätä "aitoa Ruotsalaista ruokaa", me käytiin maistelemassa pipareita ja ostettiin vähän irttareita. Ah ja nam, tuttuja ja turvallisia irtonamuja!! Niitä syötiin ilolla ja antaumuksella se viisi minuuttia mitä niitä riitti hahha.

Tuolla oli kyllä niin kiva käydä, tuli niin kotoisa fiilis. Joka puolelta löytyi jotain, mitä meillä kotonakin on ja kaikki nyt oli vain niin tuttua. Testailtiin huonekaluja, suunniteltiin tulevia kämppiä, pelleiltiin, mongerrettiin ruotsia ja etsittiin kuumeisesti niitä juustohöyliä. Ihan hyvin olisi voinut olla Suomessa, ainoastaan Aasialaisten määrä erottaa aikas reippaasti Aussi-IKEAn Suomen versioista hahha. 

Sieltä lähdettiin sitten suuntaamaan kohti mun elämän ihka ensimmäistä baseball-peliä! Odotin sitä ihan innolla mutta se oli ihan täys floppi. Niin tylsää! Amanda kokemuksen syvällä rintaäänellä tiesi tämän ja osasi varautua hyvillä eväillä hahha. Onneksi ei tarvinnut kuluttaa roposia siihen, olisi kaduttanut! Jännempäähän se olisi varmasti ollut jos olisi niitä sääntöjä kunnolla ymmärtänyt mutta silti. Peli meni kaavalla 95% tylsää paikallaan seisomista, syöttäjä heittää palloa ja lyöjä ei lyö. 3% lyöjä lyö ja pallo singahtaa katsomon yli aivan väärään suuntaan ja 2% lyöjä osuu palloon ja pääsee juoksemaan. Todella jännittävää.

Pelistä suunnattiin taas kaikkien yllätykseksi syömään! Ajettiin jollekin satunnaiselle parkkikselle Northbridgeen ja lähdettiin samoilemaan hyvän ruokapaikan perässä. Aikansa siinä saikin pyöriä ennen kuin vastaan tuli meidän kriteerit (ei älykallista tai aasialaista,  ilmainen WiFi) täyttävä ravintola. Päädyttiin paikkaan nimeltä Old Mother Hubbard, joka oli aika täyteen buukattu! Onneksemme saatiin kuitenkin paikat ulkoterassilta, eikä edes tullut kylmä vaikka niin luultiin. Tyytyväisinä tilattiin chicken parmigianat ja päivitettiin sosiaalista mediaa tuntien hiljaiselon jälkeen. Naureskeltiinkin ensin itsellemme, kuinka sosiaalisia siinä oltiinkaan, mutta sitten huomattiin kuinka samalla kaavalla mentiin viereisissäkin pöydissä, hullua.

Vedettiin taas mahat täyteen ja lähdettiin talsimaan autolle. Kotimatka sujui kauniisti nuotin vierestä biisejä hoilaten ja hyville jutuille naureskellen. Tarkoituksena oli vielä lähteä käväisemään Mandurahin yöelämässä mutta lökärit ja leffa veivät voiton. Ja koska leffa osoittautui huonoksi ja väsy järkyttäväksi huomattiin pian olevammekin jo aivan valmiita unille.

Tänään herättiin aivan liian aikaisin, ilman mitään herätyskelloja. En tajua, olisi voinut nukkua vaikka kuinka eikä valokaan ollut herättämässä, miksi en nukkunut?? Ei siinä, Amandan herättyä päätettiin tehdä protskulettuja aamupalaksi ja hakea niille kyytipojiksi tuoreita mansikoita ja kiiviä. Onneksi haettiinkin, sillä lätyt eivät olleet niitä parhaimpia joten hyvät lisäkkeet olivatkin aikas tärkeitä tässä tapauksessa! 

Lättyjen jälkeen käytiin täyttämässä kosmetiikkavarastot hyvistä alennusmyynneistä ja sanottiin heipat taas hetkeksi. Loppupäivä mulla sujuikin kotona siivoille, kotiin skypetellen ja tehden ei mitään. Helppo sunnuntai, näitä lisää! Nyt unta kaaliin ja voimia ensi viikkoon, perjantaihin on vain viisi päivää.