Day 30

Hyvää torstai-iltaa kaikille! Meinasin kirjoittaa tiistai-iltaa, miten niin päivät menevät nopeaa??Kohta mun yli viikon vapaus loppuukin, kun muut saapuvat takaisin lomalta. Siivoushommat täällä kotona etenee hyvin, enää on jäljellä alakerran tasojen ja lattioiden pesu (kunhan vain keksin/muistan kuinka lattiat pestiin...Nämä käyttää kaikkeen ihan ihmepulloja ja purnukoita ja onnistuin taas unohtamaan kaiken siivouksesta haha)sekä onneksi vapaaehtoinen puutarhan siivoilu, jonka ajattelin kuitenkin dollareiden kiilto silmissä tehdä.
Tänään aamulla juokseminen maistui aluksi niiin puulta, että olin jo kääntymässä takaisin. Jaksoin kuitenkin paahtaa huiman aamulenkkini loppuun asti, onneksi, sillä lopussa fiilikset olivat ylläriylläri hyvät! Niinhän ne aina, pitäisi vain muistaa se matkalla. Ja aamulla kellon soidessa. Päivä muksujen kanssa sujui nopsaan, aamulla ensimmäisenä levitettiin isomman pojan kanssa kaikki blocksit eli puupölkyt lattialle ja koottiin hienoja rakennelmia, pienempi nautti enemmän meidän taideteoksien tuhoamisesta. Muutoin päristeltiin taas mönkkäreillä, laitettiin pyykkiä, leikittiin hiekkalaatikolla ja kisailtiin pikkuautoilla. Helppoa ja mukavaa, on nuo vaan suloisia pikkupoikia! Se on kyllä jännä kuinka isolta kolmevuotias vaikuttaa kun vieressä on vuotta nuorempi poju, yksin ollessa hän menisi vielä isosta vauvasta mutta ei enää pikkuveljensä rinnalla! Nyt on jo paljon helpompaa ollakin hänen kanssaan, sillä alan ymmärtämään puhetta enemmän. Ensimmäisenä päivänä varsinkin olin ihan kujalla meidän keskusteluista, koitin vain arvailla jutun aihetta ja ilmehdin mukana hahhaa.

Töiden jälkeen siivoilin tosiaan täällä kotona jokusen hetken, kokkailin ruokaa ja katselin kaikkien yllätykseksi netflixiä. Tänään oli myöskin kauan odotettu päivä, sillä postiluukusta löytyi mulle osoitettu paketti!!!Tiesin, että sieltä on jotain tulossa, sillä kotiväki on about joka päivä paketin perilletulosta kysellyt, mutta oli se silti yllättys, positiivinen sellainen.Ihanihana mummu oli laittanut mulle muutaman suklaalevyn ja villasukat pakettiin, meinasin alkaa itkemään kun sen avasin. Vielä tätäkin kautta suuri hali ja hirmuiset kiitokset sulle mummu, ihana paketti ja sukat on täydelliset!♥♥

Royalia, Fazerin tummaa ja Maraboun Dominosuklaata-kyllä tämä tyttö sai sellaisen annoksen sokeria tänään että huhhuh! Ja kuvassa hienosti aseteltuna nyt jalkoja lämmittävät villasukat ♥

Kaiken tuon suklaan syömisen jälkeen (oikeastaan välissä, sillä jatkoin sitä myöhemminkin....) hyppäsin autoon ja ajelin Amandalle. Pistettiin otsalamppu päähän ja lähdettiin lenkkeilemään! Ennen lähtöä mainostettiin ylpeinä, kuinka me Suomalaiset ollaan totuttu pimeässä juoksemiseen ja että kaikki on ihan ok pelkän otsalampun avulla. Noh, kuten arvata saattaa, ensi kerralla saa miettiä kahdesti ennen kuin lähtee tuolla korvessa pimeällä juoksentelemaan. Oltiin useampaan otteeseen ihan kauhuissaan, varsinkin kun kerran meidät ohitti sivusta joku keskikokoiselta koiralta näyttänyt otus, siinä oli sydänkohtaus lähellä molemmilla. Ei muutakuin töppöstä toisen eteen vain ja hengissä selvittiin! Mutta kuten alussa sanoin, ei tarvitse ihan heti uudelleen lähteä. Lenkkeilyn jälkeen käytiin vähän heidän autotallisalillaan reenaamassa mutta hengailuksihan se pitkälti meni. Siirryttiin sisätiloihin räkättämään hauskoille videoille ja yllätysyllätys-syömään. On se vain mukavaa! Nyt suuntaan pikaskypettelyyn ennen kuin pyykkikone lopettaa ja pääsen vihdoin nukkumaan.